Vuoden parhaat kulttuurituotteet
Pelit-lehden Vuoden peli -lukijaäänestyksellä on jo yli 20-vuotiset perinteet. Tällä kertaa äänestys osoittautui poikkeuksellisen tiukaksi, sillä voittaja ratkesi vain yhdeksän äänen erolla.
Vuosi sitten vuoden peli -äänestyksessä jyräsi yksi ylivoimainen ehdokas, The Walking Dead. Tänä vuonna kisa parhaan pelin tittelistä oli tiukempi, mahdollisesti tiukin koko äänestyksen historiassa. Ensimmäisellä äänestyskierroksella The Last of Us veti vielä selvän, yli sadan äänen kaulan Grand Theft Auto Vitoseen, mutta ratkaisevalla toisella kierroksella etumatka suli kouralliseen ääniä. Vielä viimeisenä äänestyspäivänäkin lopputulos olisi voinut keikahtaa kumman vain pelin hyväksi.
Kun äänestys oli ohitse, Grand Theft Auto V:n rötösherrojen oli tunnustettava tappionsa The Last of Usin maailmanlopun tarinalle. Tulosta voi pitää yllätyksenä, sillä etukäteen oli vaikea uskoa minkään muun pelin kuin Grand Theft Auton voittoon. Toisaalta on helppo nähdä, että sama sentimentaalinen maanläheisyys, joka vetosi lukijoihin vuosi sitten The Walking Deadissa, vetosi myös The Last of Usissa.
Eivätkä yllätykset suinkaan päättyneet Getariin. Asiakirjatrilleri Papers Pleasen nousukiitoa yleisöäänestyksen nelossijalle voi pitää suorastaan käsittämättömänä suorituksena yhden miehen koodaamalle indie-pelille.
Vuoden peleistä äänestettiin Pelit.fi:ssä joulu-tammikuun ajan. Äänestyskierroksia oli kaksi, ja tulokset perustuvat 20 finalistin loppuäänestykseen. Toiselle kierrokselle hyväksyttiin 19 eniten ääniä saanutta peliä ja yksi toimituksen valitsema villi kortti (Gran Turismo 6). Gran Turismon nostaminen tuntui perustellulta, koska peli ilmestyi niin myöhään. Ele osoittautui turhaksi, sillä Turismon toisen kierroksen äänet riittivät lopulta vain 18. sijaluvulle.
Totuttuun tapaan lehden toimitus ja avustajakunta äänesti omista suosikkipeleistään. Tällä kertaa valintamme menivät lukijoiden kanssa ristiin, sillä Grand Theft Auto V sai kaksi toimituksellista mainintaa enemmän kuin The Last of Us. Vuoden pettymyksestä ei vallinnut toimituksessa minkään näköistä yksimielisyyttä, joten jätimme sen valinnan yksin lukijoille.
Lukijaäänestyksessä annettiin yhteensä reilut 5 000 ääntä.
Super Mario 3D World
Vuoden tasoloikkapeli
Lukijaäänestyksen 12. sija (3,5 % kaikista äänistä)
Vuosi 2013 olisi jäänyt vaisuksi tasoloikkavuodeksi ilman pirteää Super Mario 3D Worldia. Äänestyksessä sen ainoa varteenotettava kilpailija oli Rayman Legends, jonka tulos jäi kauas Marion äänisaaliista.
Lukijat perustelevat valintaansa:
Kaltaiselleni karkinväriä ja sopivaa japanimeininkiä arvostavalle ysärilapselle Super Mario 3D on kuin taivaanlahja. Kyseessä on paras Mario-peli sitten Super Mario Galaxy 2:n ja myös tyydyttävin tasoloikka sitten Donkey Kong Countryn. Vaihtelua, näköä, tuntumaa ja kuuloa piisaa. Mitä muuta voisi pyytää vuoden peliltä.
– Valtteri Lindgren, Iltasmäki
Mariossa on mielikuvitusta, huumoria, vaihtelua ja hauskaa pelattavuutta. Se on kevyesti vuoden hyväntuulisin peli.
– Tero Kerttula, Jyväskylä
Uusimmassa Marion tasoloikassa on kaikkia niitä elementtejä joilla pelaaja saadaan istutettua sohvalle muutakin tekemään kuin katsomaan Salattuja elä(i)miä. Se on peli jonka takia kannattaa jo Wii U hankkia, koska sitä tietää että sieltä tulee lisää yhtä laadukkaita pelejä, niin ei ole pelkoa etteikö pelattavaa olisi. Se miltä Super Mario 3D World näyttää, kuulostaa, tuntuu ja miellyttää on vain jotain mikä iskee täydellä kybällä.
– Mikko Linna, Tervakoski
Sid Meier’s Civilization V: Brave New World
Vuoden strategiapeli
Lukijaäänestyksen 6. sija (4,6 % kaikista äänistä), toimitusäänestyksen jaettu 3. sija (4 mainintaa)
Vuoden strategiapelin titteli oli kolmiottelua Europa Universalis IV:n ja Civilizationin ja XCOMin lisäosien kesken. Kaikki kolme mahtuivat lukijaäänestyksen kärkikymmenikköön, mitä voi pitää todisteena lukijoiden valistuneesta pelimausta. Jos XCOM: Enemy Within on strategiapelinä melko kevyttä kamaa, keskiajan poliittisia kiemuroita mallintavassa Europa Universaliksessa piisaa raskassoutuisuutta sitten senkin edestä.
Lukijat perustelevat valintaansa:
Yli 1000 pelituntia ei voi olla väärässä. Brave New World on ehkä paras laajennus mihinkään peliin milloinkaan, ja viimeistään sen ansiosta Civ V nousi legendaaristen edeltäjiensä ohi genrensä kirkkaaksi ykköseksi.
– Ville Salo, Helsinki
Civilization 5 nousi tämän lisärin myötä ihan uudelle tasolle. Pelitunneissa mitattuna Brave New World on ylivoimainen ykkönen muihin verrattuna. 1000 tuntia puhuu puolestaan.
– Tiina Vehmas, Parainen
Gods and Kings teki Civ 5:sesta jo pelattavan pelin, mutta Brave New World tekee siitä viimeinkin ”oikean” Civin.
– Aleksandr Murashev, Turku
Brave New World lisäosa teki CIV 5:stä parhaan Civilization pelin. Peli on todella koukuttava, kun sen kaikki hienoudet opettelee.
– Janne Koponen, Espoo
Bioshock Infinite
Vuoden toimintapeli
Lukijaäänestyksen 3. sija (8,0 % kaikista äänistä), toimitusäänestyksen jaettu 3. sija (4 mainintaa)
Mielikuvituksellinen Bioshock Infinite ansaitsi komealla äänisaaliillaan vuoden toimintapelin tittelin. Sen kovimpana kilpailija voi pitää viidenneksi jäänyttä Assassin’s Creed IV: Black Flagia. Erona Black Flagiin, Bioshock Infinite myös polarisoi mielipiteitä voimakkaasti, ja nousi vuoden pettymysten listalla niinkin korkealle kuin neljänneksi. Kaikkia ei voi miellyttää.
Lukijat perustelevat valintaansa:
En piitannut liiemmin piitannut aiemmista Bioshockeista. Bioshock Infinite sen sijaan onnistui koukuttamaan minut jo ensimmäisten videoiden myötä, enkä vieläkään oikein tiedä miksi. Profeetan johtamassa, auringossa kylpevässä pilvikaupungissa ja aivan sen pinnan alla kiehuvassa kaaoksessa ja pahuudessa oli jotain tavattoman vaikuttavaa. Kauas pilvien yläpuolelle nousevat stalinistiset rakennelmat ja patsaat miellyttivät itseäni paljon enemmän kuin Rapturen pimeät käytävät. Olin hieman pettynyt siihen ettei peli ollutkaan niin avoin kuin joskus luvattiin. Pelin juoni on silti parhaita mihin olen törmännyt peleissä, tai oikeastaan missään.
– Eero Korpinen, Honkajoki
Bioshock Infinite oli vuoden paras peli niin upean ääniraitansa kuin myös huikean visuaalisen toteutuksensa johdosta. Vaikka räiskintä itsessään kärsi varsinkin loppua kohti liian toistuvaksi käyvästä toteutuksesta, vei juoni ja uniikki asetelma mukanaan niin tehokkaasti että jokaisen nurkankin koluamalla saavutin lopputekstit kahden pitkän istunnon jälkeen. Oivaltava loppuratkaisu nostaa pelin tehokkaasti vielä toiseen potenssiin.
– Antti Liimatainen, Jyväskylä
Vuoden peli –äänestyksen kamalan surkeista vaihtoehdoista Bioshock Infinite oli vähiten perseestä. 2013 oli todella huono vuosi pelaamiselle, käteen jäi vain kasa keskinkertaista paskaa ja pettymyksien kirjo.
– Riku Skyttä, Piikkiö
Path of Exile
Vuoden roolipeli
Lukijaäänestyksen 7. sija (4,5 % kaikista äänistä)
Jäikö roolipelivuosi turhan vaatimattomaksi, jos parhaaksi ropeksi kelpasi free-to-playna pelattava Diablo-klooni? Ilmeisesti, sillä seuraavaksi paras vaihtoehto olisi jo puhdasta retroa (Baldur’s Gate II Enhanced Edition).
Lukijat perustelevat valintaansa:
Path of Exile kätkee karhean pinnan alle timanttisen kovan pelin, joka on saanut Blizzardilla useamman Diablon tekijän tutkiskelemaan itseään ja sitä mikä meni vikaan. Tällä hetkellä Path of Exile on selkeästi genrensä paras peli. Saa nähdä onko edelleenkin sitä kevään jälkeen, kun Diablo III:n lisäri ilmestyy.
– Anssi Ylönen, Jyväskylä
Path of Exile tuli jotakuinkin tyhjästä, tappoi Diablon ja teki sen kallosta komean kolpakon.
– Jonne Nurminen, Hauho
Path of Exile on vähän kuin Diablo III mutta kiinnostavalla hahmonkehityksellä ja kustomoinnilla, ja kaiken lisäksi free-to-play olematta epäreilu.
– Joel Kerkkänen, Espoo
Papers Please
Vuoden yllättäjä
Lukijaäänestyksen 4. sija (5,6 % kaikista äänistä)
Tuskin kukaan osasi ennakoida, että passintarkastussimulaattori nousisi vuoden peli -äänestyksessä pykälän päähän mitalisijoituksesta. Tylsältä kuulostavasta aiheestaan huolimatta Papers Please on aivan uskomattoman vetovoimainen satiiri voimattomasta pikkuvirkamiehestä totalitarismin rattaissa. Paperinne, olkaa hyvä, ja kunniaa Arstotzkalle!
Lukijat perustelevat valintaansa:
Ennen Papers, Please -peliä en tiennyt, että sisälläni asuu byrokraattinen rautaesiripun pikkuvirkamies. Epäilin kyllä, mutta en tiennyt. Nyt tiedän. Paperinne, olkaa hyvä.
– Jarmo Petäjäaho, Oulu
Peli, joka muistutti miten erilaisia ja ihmeellisiä tietokonepelit voivat ollakaan. Genrepelin sijaan Papers, Please tarjosi ihmeellisen yksinkertaisella mekaniikalla ihmeellisen kiehtovan ja tunteikkaan kokemuksen.
– Timo Ihalainen, Joensuu
Papers, Please pistää ajattelemaan vapauden ja sorron horjuvaa rajaa. Pelin teema sopii tähän aikaan ja pistää miettimään Benjamin Franklinin sanoja: ”Ne ihmiset, jotka luovuttaisivat lähtökohtaisen vapautensa hetkellisen turvallisuuden tähden, eivät ansaitse kumpaakaan.”
– Antti Ollilainen, Lappeenranta
Koska se on ihan oikeasti haastava, kireä, mukaansatempaava ja synkkä. Ei uskoisi että hytisevien ihmisten passien tutkiminen kylmässä kopissa voisi olla puoleensavetävämpää kuin taas yksi ampumiskohtaus kymmenen tuhannen ampumiskohtauksen jälkeen... oikeastaan kyllä sen uskoisi. Papers, Please on ainoa hyvä peli tällä listalla.
– Juho Pohjalainen, Pieksämäki
Aliens Colonial Marines
Vuoden pettymys
36,7 % vuoden pettymys -äänestyksen äänistä
Vuoden pettymys -äänestyksen tulos ei jättänyt sijaa jossitteluille. Kun useampi kuin joka kolmas äänestäjä valitsi pettymyksekseen Aliens: Colonial Marinesin, niin pakko se on uskoa. Äänestyksen muita ääniharavia olivat mielipiteitä jakanut Bioshock Infinite ja pahoista lanseerausongelmista kärsineet SimCity ja Battlefield 4, joista jälkimmäistä lukijamme Markus Alste pilkkaa ilkeästi Casualfieldiksi. Hyi sinua!
Lukijat perustelevat valintaansa:
Poikain kera otettiin asiaksemme pelata tämä pökäle läpi yhdellä istumalla. Oluen kera luonnollisesti, eihän tätä selvin päin kestänyt. Session jälkeen olo oli tyhjä, krapulainen mutta masentunut. Tästä sonnasta oli Aliens kaukana.
– Olli Lehvonen, Vantaa
Tavallaan on väärin sanoa pettymykseksi kun ei mitään odottanut, mutta onhan Aliens silti ainutlaatuinen näytös kuluttajien kusettamisessa ja siksi äänen arvoinen.
– Juho Salminen, Hki
Vuoden suurin pettymys on ehdottomasti Aliens Colonial Marines. Koko pelin pystyy juoksemaan läpi kuin ilmaa. Entä ketä pelottavat ihmisiä vaarattomammat alienit?
– Niko Nyman
Aliens Colonial Marines: Sai kyseenalaisen kunnian liittyä Rise of the Robotsin ja X: Rebirthin kera röyhkeimmin valheellisesti mainostettujen pelien joukkoon. Parhaimmillaankin keskinkertainen röpöttely, joka ei saa edes taustamateriaalistaan mitään uutta tai edes mielenkiintoista irti.
– Mikko Sauna-aho, Tampere
Ylivoimaisesti suurin pettymys oli Gearboxin täysi floppaus Aliens: Colonial Marinesin kanssa. Peli näytti messudemoissa paremmalta kuin lopullisessa kunnossa, ollen täynnä bugeja ja nolostuttavia kommelluksia. Herääkin kysymys, mihin kaikki Segalta saadut kehitysrahat oikein paloivat, Borderlandsin delsuihin vai Homeworldin tekijänoikeuksiin?
– Aleksi Kariniemi, Kajaani
The Last of Us
Vuoden peli 2013, lukijoiden valinta
Lukijaäänestyksen 1. sija (19,3 % kaikista äänistä), toimitusäänestyksen 2. sija (6 mainintaa)
Maailma ilman meitä
The Last of Usin tarina ihmiskunnan likaisesta lopusta on vuoden paras kulttuurituote, välineestä riippumatta.
Pelaamisen pitää olla hauskaa, kuuluu ilmaisuvälineen kirjoittamaton sääntö. Hauskuus on oletusarvo, jota pidetään niin itsestään selvänä, että sitä harvoin kyseenalaistetaan muualla kuin avantgardistisissa indie-peleissä.
Pelit ovat medioista lähestulkoon ainoa, jonka oletetaan olevan hauska tai viihdyttävä lajityypistä ja sisällöstä huolimatta. Muille ilmaisuvälineille on suotu vapaus pahoittaa yleisönsä mieli, mutta peleissä tätä uskalletaan ani harvoin yrittää.
Sitten tuli The Last of Us.
The Last of Us ei ole hauska peli. En kutsuisi sitä edes viihdyttäväksi, sellaisena kuin itse sanan ymmärrän. Monia muita adjektiiveja tulee kyllä mieleen. Toivoton. Kaunis. Surullinen. Viisas. Kammottava. Rohkea. Ahdistava. Ikimuistoinen. Irvokas. Näin muutaman mainitakseni.
Mies, tyttö ja tuho
The Last of Us vei sydämeni pitkälti samoin keinoin kuin vuoden 2012 voittaja The Walking Dead. Se on tunteisiin vetoava piinkova tragedia, jonka sydämenä on kovia kokeneen miehen ja isättömän tytön välille kasvava suhde, joka antaa syyn jatkaa selviytymistä tuhkaksi palaneessa maailmassa.
Toisin kuin Walking Deadissa, Last of Usissa pelin emotionaalisen ytimen ympärille on myös rakennettu mekaanisesti erinomainen peli. The Last of Usin maailmassa selviytyminen on armotonta ja ilotonta tappamista, väkivaltaa kaikkein kliinisimmillään, riisuttuna moraalista ja yhteiskunnan koristeluista.
Kuten Walking Deadissa, tuhoutuneiden Yhdysvaltojen läpi matkaavan Joelin ja Ellien vaarallisimmat viholliset eivät ole sienitaudin saastuttamat tattiaivot, vaan toiset ihmiset. Yhteiskunnan turvaverkkojen kadottua ihmiskunnan rippeet ovat palanneet alkukantaisiin käyttäytymismalleihin väkivaltaisiksi urbaaniheimoiksi.
Selviytymistaistelu on jatkuvaa ja väkivalta arkipäivää. Kokemus on turruttava, sillä The Last of Us ei kaunistele gorea: jäsenet katkeavat, suolet valuvat vatsoista ja kallot halkeavat taistelun tuiskeessa. Varsinkin lähitaistelu on eläimellisen intensiivistä mättöä, jossa Joel ja vastustajat käyvät toistensa kurkkuun kuin hullut koirat.
Pelit ja kertomukset
The Last of Us on sekä erinomainen tarina (mielestäni paljon parempi kuin samoja teemoja käsittelevä Cormac McCarthyn kirja The Road) että todella hyvä peli, mutta onko se hyvä pelitarina?
Pelin narratiivi ja mekaniikat seisovat omilla jaloillaan, mutta eivät käytä toistensa avuja. Toisin kuin kävelevät kalmot, The Last of Us ei juuri tarjota mielekkäitä valintatilanteita tai tapoja vaikuttaa juoneen.
Jos lähdemme Sid Meierin määritelmästä, jonka mukaan peli on sarja mielekkäitä valintoja, on The Last of Usin tarina huono pelitarina. Jostain syystä tämä ei silti kokemusta latistanut. Ehkä onkin niin, ettei ole olemassa mitään oikeata tapaa kertoa tarina videopelissä, vaikka interaktiota pidetäänkin mediamme ideana.
The Last of Usin kertomuksen loppu oli kiistanalainen. Edes Naughty Dogin sisällä ei asiasta oltu yksimielisiä, puhumattakaan pelaajakunnasta. Dramaattisena ratkaisuna Joelin ja Ellien matkan päätös haistatti pitkät Hollywoodin konventioille ja yleisön perinteisille käsityksille pelihahmojen sankaruudesta. Moni koki tulleensa huijatuksi.
Itse koin lopetuksen suorastaan nerokkaaksi, sillä jälkikäteen tarkasteltuna se oli luontainen päätös pelin keskeiselle teemalle: maailmassa ilman yhteiskuntajärjestystä kysymykset hyvästä ja pahasta muuttuvat merkityksettömiksi. Moraali ja etiikka ovat yhtä keinotekoisia ihmisen rakennelmia kuin viherkasvuston peittämät pilvenpiirtäjät, ja ne pyyhkäistään sivuun yhtä helposti.
The Last of Usin linkolalainen ajatusmaailma näkyy siinä, että zombiepidemia ei tällä kertaa syntynyt ihmisten laboratorioissa. Sen sijaan se oli luonnollinen sienilajin evoluution oikku, joka sattumalta pyyhkäisi lajimme pois planeetalta. Vihertävien raunioiden siimeksessä laiduntavat kirahvit muistuttavat, että The Last of Usin epidemia ei ollut maailmanloppu ollenkaan. Se oli vain ihmisen loppu.
Lassi Lapintie
Lukijat perustelevat valintaansa:
Pelit-lehden äänestyksessähän ei vuoden parhaaksi peliksi voi tulla koskaan mikään sellainen peli mikä ei ilmesty PC:lle, mutta joka tapauksessa vuoden peli 2013 on ehdottomasti The Last of Us.
– Mikko Landén, Kouvola
Last of Us ansaitsee kaikista puutteistaankin, kuten hieman ohuiksi jäävistä päähahmoistaan sekä liiallisesta taistelun määrästään, huolimatta vuoden peli -tittelin sen vuoksi, että se onnistuu viime vuoden voittajan Walking Deadin tavoin käsittelemään teemojaan kypsemmin kuin videopeleiltä on totuttu odottamaan. Peli ei saarnaa, osoittele eikä alleviivaa, vaan näyttää toteavasti, mitä tapahtuu, kun ihmisen selviytymisen tarve pääsee ajamaan ohi kaikista yhteiskunnan moraalirakennelmista.
– Miikka Salmi, Oulu
The Last of Usin upeat ja moniulotteiset henkilöhahmot, etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla oikeasti ahdistava tunnelma ja jopa kaltaistani karvanaamaista turjaketta miltei kyyneliin asti koskettanut tarina takaavat pelille omissa kirjoissani vuoden parhaan pelin palkintosijan lisäksi myös kaikkien aikojen parhaan PS-pelin palkinnon. Sanoin miltei kyyneliin, sillä kukaan ei ollut näkemässä. En tunnusta mitään.
– Veikka Saaristo, Helsinki
Last of Us on peli, jollaista ei ole toista. Yksikään toinen peli ei ole samalla tavalla onnistunut vangitsemaan maailmanloppua. On toimintaa, on hiljaisia hetkiä ja uskomatonta dialogia. Joel on kova kuin kivi ja Ellie on yksi parhaista naispuolisista pelihahmoista pitkään aikaan, hänessä on sisua ja sielua. Naughty Dog on luonut oikean maailmanlopun pelin.
– Ville Kaskela, Riihimäki
Last of Us on peli, jonka juoni ei ole sen varsinainen tarina. Pelin todellinen tarina kertoo perheensä menettäneen miehen eheytymisestä ja se on kerrottu niin hienovaraisen hyvin, ettei vastaavaan ole törmännyt sitten Walking Deadin. – Juha Salminen, Helsinki
The Last of Us on siitä harvinainen peli, että sen huippukohdat palaavat vielä pitkään läpäisyn jälkeen kummittelemaan mieleen. Joelin ja Ellien tarina on alusta loppuun surullinen, painostava ja katkeransuloinen. Mestariteos.
– Mikko Dahlström, Helsinki
Vuoden kovin pelikokemus, ylivoimaisesti. Mahtavia hahmoja, moraalimittari mukavasti vinksallaan, mieleen jääviä kohtauksia, ja jännittävää actionia.
– Riku Riekko, Jyväskylä
The Last of Us on kaunis peli, enkä puhu nyt grafiikasta.
– Niko Tolonen, Oulu
Grand Theft Auto V
Vuoden peli 2013, toimituksen valinta
Toimitusäänestyksen 1. sija (8 mainintaa), lukijaäänestyksen 2. sija (18,5 % kaikista äänistä)
Rikollisen hyvä
Odotin viidenneltä Grand Theft Autolta paljon, sain siltä vieläkin enemmän.
Grand Theft Auto V:n kasvot ovat moninaiset. Olen yleensä tiukasti tarinapelaaja, mutta GTA:ssa huomaan harhautuvani toistuvasti sivupoluille. Los Santosin upea kaupunki on täynnä tekemistä ja nähtävää, suurkaupungin miljööt vaihtelevat komeista merinäköaloista jylhiin vuoristomaisemiin ja massiivisiin pilvenpiirtäjiin. Avoimen maailman hiekkalaatikkorötöstely ei edusta minulle pelkästään vuoden parasta peliä, vaan koko väistyvän konsolisukupolven huipennusta.
Käsikirjoitus on taattua Rockstar-laatua, jonka keskiössä säheltävät Michael, Trevor ja Franklin. Rosvokolmikon välinen vuoropuhelu ja dynamiikka on kynäilty vahvasti, mutta show’n varastaa täydellisesti muita myöhemmin peliin ilmaantuva Trevor. Kaljuuntunut punaniska on ennalta-arvaamaton kaistapää, jossa tiivistyy koko GTA-sarjan nerokas anarkistisuus.
Episodimainen rakenne mahdollistaa mainion rytmityksen, sillä hahmoaan voi vaihtaa lennosta lähes milloin tahansa. Tehtävissä on kahmalokaupalla vaihtelua, erityisesti pelin huippukohdiksi nousevat huolellista valmistautumista ja suunnittelua vaativat ryöstökeikat. Suoraviivainen rynnäkkö vai salamyhkäinen hiiviskely, siinäpä rikolliselle pulma!
Väkivaltaisuudestaan ja synkistä teemoistaan huolimatta GTA V ei ota itseään liian vakavasti. Rikoseepos on ajoittain räävittömän hauska, toisinaan satiirinen ja jatkuvasti yliampuva. Jos Grand Theft Auto olisi televisiosarja, se olisi yhdistelmä Californicationia, Breaking Badia ja The Sopranosia. Rockstaria voi hyvin kutsua pelimaailman HBO:ksi.
GTA:n avainsana on monipuolisuus. Liikkua voi jalkaisin, autoilla, lentokoneilla, helikoptereilla, tankeilla tai vaikka vesijeteillä. Ajaminen, jalkaisin liikkuminen ja etenkin ampuminen on sujuvampaa kuin koskaan aiemmin, lisäksi erilaisia aseita ja niiden muokkausmahdollisuuksia on vino pino. GTA ei ole maailman paras ajopeli tai räiskintä, mutta kokonaisuus toimii kuin rasvattu salama.
Viides GTA on häikäisevä tekninen suoritus. Pelinkehittäjät ovat puristaneet vanhenevasta raudasta irti kaiken mahdollisen ja hieman enemmänkin. Animaatio on erinomaista ja ruudunpäivitys pysyy tasaisena, vaikka Los Santosin kadut ovat täynnä liikennettä ja jalankulkijoita. Rockstarille ominaiseen tapaan myös ääninäyttely ja musiikkivalinnat ovat parasta A-luokkaa.
Hieman yllättäen jopa moninpelin voi laskea GTA:n vahvuudeksi, vaikka nettipetterit tekevätkin parhaansa pilatakseen kunnollisen rikollisen elämän. Yksinpelin jälkeen lanseerattu Grand Theft Auto Online on hyvässä seurassa oivallista hupia ja on toiminut alkuvaikeuksien jälkeen teknisesti kelvollisesti. Pelimuotoja, muokkausmahdollisuuksia ja tekemistä riittää enemmän kuin tarpeeksi.
Grand Theft Autossa tiivistyy se, miksi rakastan populaarikulttuuria ja pelejä. Rockstarin rikoseepos on saumaton yhdistelmä avoimen maailman suunnittelua, tarinankerrontaa, toimintaa, tunnelmaa ja tyyliä. GTA V on sovinistinen, älykäs, seksistinen, typerä, satiirinen, humoristinen ja kulutusyhteiskuntaa peilaava 260 miljoonan dollarin tuote, joka viihdyttää joka polygonillaan.
Kuningas on palannut valtaistuimelleen.
Markus Lukkarinen
Lukijat perustelevat valintaansa:
GTA V on vakuuttava suoritus ja kaikin puolin huikea parannus edeltäjäänsä. Varsinkin siellä olon tuntu on parantunut merkittävästi – itse en enää kiinnittänyt huomiota tyhjästä ilmestyviin autoihin ja jalankulkijoihin, kuten nelososassa. Ympäristö on muutenkin niin vakuuttava, että tällä konsolisukupolvella kyse on paitsi hyvästä pelistä myös vaikuttavasta teknologiademosta.
– Marko Poutiainen, Oulunsalo
En ollut San Andreasin jälkeen yhtään kiinnostunut GTA:sta. Itse asiassa en pitänyt edes nelkusta. Ja sitten tuli luvattu messias Grand Theft Auto V. Ja kun se tuli, se täytti kaikki odotukset. Kaikki oli tehty paremmin kuin yhdessäkään edellisessä Autorosmossa. Se oli vaan niin hemmetin hyvä, että voi suosiolla heittää Sanit narikkaan ja hakata muutaman vuotta Femmaa.
– Kalle Erola, Tavastila
Haluaisin niin kovasti valita jonkun indie-pelin, mutta kun GTA liimasi perseen penkkiin päiväkausiksi. Ja liimaa säännöllisesti vieläkin.
– Juha Hämäläinen, Jyväskylä
Hyvin yksinkertaista. Tämä ei ole vain GTA, tämä on täysiverinen ralli-, golf-, tennis- ja metsästyspeli ja vielä paljon muutakin. Varmasti usealla pelifirmalla alkaa mennä huonommin tämän jälkeen, koska GTA V nosti riman niin järkyttävän korkealle. Kaikki on mahdollista.
– Jussi Valtanen, Tampere
Vuoden pelit TOP 10
1. The Last of Us ... 19,3 % kaikista lukijaäänistä
2. Grand Theft Auto V ... 18,5 %
3. Bioshock Infinite ... 8,0 %
4. Papers, Please 62 ... 5,6 %
5. Assassin’s Creed IV: Black Flag ... 5,2 %
6. Sid Meier’s Civilization V: Brave New World ... 4,6 %
7. Path of Exile ... 4,5 %
8. Europa Universalis IV ... 4,0 %
9. The Legend of Zelda: A Link Between Worlds ... 3,7%
10. XCOM: Enemy Within ... 3,7%
Vuoden pettymykset BOTTOM 10
1. Aliens Colonial Marines ... 36,7 % kaikista lukijaäänistä
2. SimCity ... 20,1 %
3. Battlefield 4 ... 9,5 %
4. Bioshock Infinite ... 7,8 %
5. Call of Duty: Ghosts ... 7,7 %
6. Resident Evil 6 ... 7,6 %
7. The Walking Dead: Survival Instinct ... 7,4 %
8. Grand Theft Auto V ... 6,8 %
9. World of Warplanes ... 6,5 %
10. Amnesia: A Machine For Pigs ... 5,8 %
