Se miekkaan hukkuu joka miekkaan tarttuu, jos sen tekee väärin.
Naiset ja hopeat piiloon, pohjanmiehet tulevat! Äh, komento takaisin, ne olivatkin Lohjan miehiä.
War of the Vikings on ruotsalaisen Fat Sharkin kolmas nettimoninpeliyritys. Aikaisemmin kokeiltiin villiä länttä ja ritareita, nyt Mount & Blade: Warbandia ja sen modiarmeijan yksinvaltaa vastaan Etelä-Ruotsin vuoristojen vuonoista purjehtivat viikingit.
Thorilla tavataan!
Britannian kentillä kohtaavat Pohjolan urheat Odinin pojat sekä Englannin ristiä palvovat luihut saksit. Ryyppäävät, räyhäävät viikingit olivat aikansa vihattuja brittituristeja. Esimerkiksi alkuperäisgeeniset brittinaiset ovat nykyään niin persoonallisen näköisiä, koska viikingit veivät orjiksi kaikki ne nätit.
War of the Vikings on puhdas nettirähinä. Pelimuodot ovat ne tutut death matchit ja conquestit, aiheen kunniaksi mukana on kaksintaistelu. Porkkana on kokemuksen mukana avautuva hahmoluokkien kustomointi. Se on ilmeisesti täysin kosmeettista.
Perusmallit ovat soturi kilvellä ja miekalla, soturi kahden käden aseella ja jousimies. Osa jousimiehistä on yliluonnollisen tarkkoja, toiselta puolelta kenttää tulee suoraan nuoli nuppiin. Sanoisin jotain mutta en voi todistaa mitään joten olkoon.
Miekalla menee
Kaikki muu on kuorrutusta, War of the Vikings elää tai kaatuu lähitaistelusysteeminsä mukana. Siinä Fatshark pyrkii jonkinlaiseen realismiin. Oi joi.
Vikingsin edeltäjä, ritarivetoiseen Ruusujen sotaan sijoittunut War of the Roses kärsi siitä että taistelu oli hidasta kuoliaaksi kolhimista. Vikingsin taistelu on brutaalia ja menolippu Valhallaan valkyriakyydillä järjestyy iskulla, parilla.
Edelleenkään Fatshark ei usko 1st personiin. Taas kauko-ohjaan ruudulla näkyvää soturihahmoa, jonka selkä peittää vihollista varsinkin silloin kun aletaan olla lähellä. Välimatka vastustajaan tai aseen ulottuvuus pitää enemmän tai vähemmän arvata.
Kun oikeassa elämässä työnnän miekkani jonkun palleasta läpi, kyseessä on aistieni, hermostoni ja lihaksistoni vuosien harjoittelulla terästetty saumaton yhteistyö. Se laskee etäisyyden viholliseen lennossa ja korjaa miekan liikerataa iskun aikana.
Vikingsissa painetaan hiiren hyökkäysnappia ja sitten liikautetaan hiirellä lyönnin suunta. Soturi viiltää oikealta vasemmalle tai toisinpäin, tai iskee ylhäältä. F-näppäimellä lähtee erikoisisku, kuten miekalla pisto. Torjunta kilven kanssa sujuu samalla tekniikalla mutta toisella hiirennapilla, ja keskinapilla paiskitaan keihäitä ja kirveitä.
Hahmolla pitää olla staminaa mittarissa että se jaksaa lyödä, ja lyöntiin pitää ladata hetki voimaa että se tekee jotain. Siihenkin on mittari. Lyönneissä tai jousella ampumisessa on siksi aina pieni mutta ärsyttävä viive.
Kyttään siis mittareista koska kauko-ohjattu soturini voi aloittaa purkitetun liikesarjansa. War of the Robots!
Lokin kakkaa kypärässä
Unohdetaan täydellisyyden tavoittelu, minulle riittää että ratkaisu toimii pelillisesti. No, toimiihan se tutoriaalissa yhtä paikallaan seisovaa vastustajaa kohtaan, mutta ei taistelun melskeessä.
Tökerösti ilman suunnan antoa (mikä on yllättävän helppo unohtaa) soturi ei tee yhtään mitään. Siis kautta Odinin kahden killisilmän, käet taskussa keskellä taistelua! Aina kun näin tapahtui, otin hillityt pultit. Yksinkertaisin ratkaisu olisi että viimeksi tehty lyönti toistettaisiin.
Tämän realismipyrkimyksen vastapainoksi soturit liikkuvat kentällä kuin flipperipallot, vauhdikkaasti ees taas ja sivuille. Ihan minun ilokseni juokseminen ei onnistu ilman että miekka pannaan tuppeen vaikka juostaisiin metri, ja annan bonusmiinusta vielä ärsyttävästä Nyt mennään lujaa! -kameraefektistä.
War of the Vikingsin taistelut ovat normaaleja sekavia härdellejä, peli voisi olla vaikka fantasiamättöä. Cornwellistina minua pännii sellaisen aikansa pakkotaktiikan kuin kilpimuurin totaalinen unohtaminen. Sillä taistelut aloitettiin ja siinä ne ratkaistiin. Keksin toteutuksenkin minuutissa: Kun johtaja käskee kilpimuuriin, näkyviin ilmestyy viiva. Sille astuvien soturien kilvet lukkiutuvat ja lyöntisarjat muuttuvat tilanteeseen sopiviksi.
Mustista sieluista päivää!
Vikingsin epäonneksi olen edelleen keskellä Dark Souls 2 slow play -sessiotani, ja siinä on tullut heiluteltua teräasetta myös ihmisten suuntaan.
Soulin olympialaisissa taistelufiilistä autetaan lukituksella ja yksinkertaistetulla, mutta pirun hyvällä lyönti- ja torjuntasysteemillä. Staminakin on hienosti pultattu pelisysteemiin. Paha sanoa sopisiko Souls-systeemi joukkotappeluun, mutta silti lähtisin tekemään taistelupeliä tuollaiselta pohjalta enkä mittaristoista.
Mutta War of the Vikingsissä on hetkensä, ja siksi sillä on faninsakin. Olin yleensä melkein aina nöösipoika, toisten pelaajien taidoista, varusteista ja luokituksista näki että War of the Vikingsiin on uponnut aikaa. Kannattaa kokeilla sitten kun peliä saa alesta valhalla.
Fatsharkin suunta on oikea mutta askeleet liian pieniä. Vaikka parhaani yritin, Vikingsin näkemys miesmätöstä silittää minua vastakarvaan, irtopäistä plussaa mutta muuten meno on liian keinotekoista ja jäykkää.
Jatkan Mount & Blade 2:n odottelua.
PC
Fat Shark/Paradox
Minimi: Dual Core 2.6 GHz/ 4 Gt RAM, GeForce GTX 560 tai Radeon HD 6870
Suositus: Quad Core/8 Gt RAM, GeForce GTX 680 tai Radeon HD 7990)
Moninpeli:2 - xx
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX 560 Ti
Ikäraja: 18
79
