www.nintendo.fi
Putkimies Mario on onnistunut imagon luonnissaan. Nintendo-maailmassa rahanahne roisto on Wario-parka, vaikka antisankari pelastaa syksyn tasoloikallaan.
Wario Landin teema on selkeä. Kaksiulotteinen tasoloikka kierrättää klassikkopelien ideoita, mutta lisää kaavaan uusia juttuja. Piirroselokuvamainen grafiikka ja elävät animaatiot saavat touhun näyttämään melkeinpä animelta. Vitsit ovat japanilaisen toiminnallisia: Wario äheltää putkiin, iskee päätään kattoon ja tekee nojapuilta loikatessaan nappialastuloja möhömaha väristen.
Wiimotea käytetään Wario Landissa padina, jolloin kapulaa pidetään poikittain kourassa eikä osoittelua tarvita mihinkään. Ukkoa ohjataan suuntanäppäimistä ja hypytetään napeista.
Liiketunnistusta käytetään ravistelemiseen, ja lopputulos riippuu tilanteesta. Jos kourassa on rahapussi, ulos lentää kolikoita. Kiinni saadusta hirviöparasta taas irtoaa elinvoimaa palauttavia sipuleita. Tyhjin käsin ollessaan Wario iskee maahan koko ruutua täräyttävän superlyönnin, jota käytetään lähinnä puzzleissa.
Vanhoja kikkoja, uusia jippoja
Kaikki viisi pääaluetta ehtii ahkera avata päivän pelaamisella, mutta läpijuoksunkin jälkeen kentissä on aarteita etsittäväksi ja erilaisia tavoitteita täytettäväksi. Kaikkia tavoitteita ei pysty edes ensimmäisellä läpipeluukerralla suorittamaan, sillä aikarajat ja vaikeapääsyisten hirviöiden kukistaminen ovat toisensa poissulkevia.
Uudet alueet avataan keräämällä kentistä kolikoita. Periaatteessa maailmat voi avata haluamassaan järjestyksessä, jos vain rahat piisaavat. Helppojen alkutasojen jälkeen loikkiminen alkaa vaatia hyvää ajoitusta ja rytmiä. Vaikeustaso nousee sopivasti pitäen mielenkiinnon yllä. Kentät läpäisee kuka tahansa, mutta kaikkien tavoitteiden täyttäminen vaatii hoksottimia.
Pelin vahvuus on siinä, että Wario Land vilisee yksinkertaisten komponenttiensa variaatioita. Aikaisemmin kuilun yli heittäneellä jousella pääseekin seinästä läpi, jos vaihtaa juoksusuuntaa. Vauhdilla köyteen loikkaamalla saa sen liukumaan kiinnikkeessä, jolloin yltää flengaamaan kokonaan uudelle tasolle. Ravistelun sijaan hirviö pitääkin heittää ja rikkoa sillä yläilmoissa leijuva laatta. Wario Land yllättää koko ajan uudelleen, sillä edellisen kentän ideat näkee seuraavassa aina uudeksi väännettynä.
Jopa kentät muuttavat muotoaan. Vapautettuaan keijun kentän lopussa, Warion pitää juosta aikarajan sisällä takaisin alkuun. Keiju avaa kentässä aikaisemmin suljetut seinät, joten paluumatka ei kulje koskaan samaa kautta kuin menoreitti.
Kiihkeätahtinen pakoretki jopa muistuttaa enemmän Soniceja kuin Marioita. Aikaa vastaan kamppaileva Wario kiidättää itsensä vauhtiin katapulteilla, pakenee päälle vyöryviä siirtolohkareita, lentää rampeista ilmaan, hyppää tiukoissa reaktiopaikoissa tai mäjähtää vuoreen hukaten kallisarvoista aikaa. Aika on Wario Landissakin rahaa.
Kaikki joukolla jäätä särkemään
Edes pelkkään loikkimiseen ei tyydytä. Wario ajelee ainakin yksipyöräisellä sementtimyllyllä ja subwarinella, keltaisella sukellusveneellä, jota ohjataan Wiimotea kallistelemalla. Sukellusosuus oli jopa peruspeliä vaativampi, kunnes vihdoin tajusin, ettei retroteema rajoitakaan torpedotulitustahtia yhteen ammukseen kerrallaan kuten kultaisella 80-luvulla.
Maailmassa on aavistus fysiikanmallinnusta. Wariolla on selkeä massa, joten ukkeli säilyttää vauhtinsa spurttien ja hyppyjen jälkeen eikä pysähdy loikan jälkeen kuin seinään. Ravistamalla tehdyt superiskut murentavat heikkoja kiviä pudottaen kaiken niiden yläpuolella, oli kiven varassa sitten kolikkosäkki tai jättimäinen lohkare. Myös esiin ravistellut kolikot kierivät alaspäin, joten kannattaa katsoa millaisessa paikassa säkkejään heiluttaa, ettei kulta lennähdä kuiluun.
Nintendo on selvästi panostanut peliin. Esimerkiksi alku- ja loppuvideon on tehnyt piirroselokuviin erikoistunut Production I.G, joka tunnetaan parhaiten Ghost in the Shellistä. Valitettavasti osaaminen ei näy lopputuloksessa, sillä alkuanimaatio oli puuduttavan tylsä eikä siinä ollut rahtuakaan The Shake Dimensionin menosta.
Tarinassa Shake King uhkaa Yuretopiaa. Keijut palkkaavat Warion peittoamaan Shake Kingin ja tämän viisi pomoa. Introssa huippumonisäikeinen juttu oli venytetty minuuttien pituiseksi piinaksi.
Parin tunnin pelailun perusteella Wario Land: The Shake Dimension ei ole mikään lajityypin virstanpylväs, mutta hyvä, viihdyttävä ja hauska. Se on pelille aina paljon.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.
