Höyryshakkia
Keisari avaruusmariineineen kohtaa pahimmat vihollisensa, Rautaisten Kuningaskuntien eliittijoukot ja höyrykäyttöiset robotit, kun pienoissota leviää pelipöydiltä tietokoneille.
Warhammerin nimellä on pc-pelejä tehty jo ikuisuus. Nyt myös "se toinen" miniatyyripeli, Warmachine, hyppää digitaaliselle pelipöydälle.
Aiheen lisäksi myös tekijät ovat ensikertalaisia, joten steampunk-robottien aloittaessa digitaalipainin, jännitys nousee ja panokset ovat kovat.
Valmistautukaa viholliskosketukseen!
Privateer Pressin vuonna 2003 julkaisema Warmachine on kasvanut vauhdilla suosituksi miniatyyrisodan pienissä piireissä, joten toimivaa peliä on turha liikaa muutella.
Isojen massataisteluiden sijaan Warmachinen steampunk-sodankäynti houkuttelee pienillä armeijoilla ja pelitasapainoa pompottavilla erikoissäännöillä, mikä pitää toiminnan nopeana ja yllätyksellisenä. Jalkaväki on sekoitus ritareita ja kiväärimiehiä, niiden lisäksi kentällä on armeijan selkärankana toimivia höyryrobotteja, sotajaakkoja, sekä niitä ohjaavia sotavelhoja.
Sotavelhot toimivat samalla koko joukon komentajina, ja shakkihenkisesti niiden tuhoutuminen lopettaa pelin.
Kevyet yksiköt liikkuvat nopeasti, osuvat ja väistelevät hyvin, mutta ne harvoin pääsevät ilman rynnäkköä läpi raskaiden yksiköiden panssareista ja kestävät vain vähän. Raskas rauta lyö vastustajia hengiltä kerralla, kestää ja liikkuu kuin jääkausi, mutta ei osu hyvin ja ottaa osuman kaikista kohti tulevista iskuista. Yksiköillä on lisäksi kirjava kokoelma erikoissääntöjä, joko erillisinä toimintoina tai passiivisina bonuksina.
Warmachine Tacticsin taistelu alkaa jo armeijan järjestämisellä aloitusalueelle. Se on tehtävä omien joukkojen ja kartan ehdoilla, sillä vastustajan joukot ovat näkymättömiä ennen ensimmäistä vuoroa. Kampanjassa joukot ovat valmiiksi paikallaan.
Pelivuorot jakautuvat sotavelhon keskittymispisteiden jakamiseen ja yksiköiden aktivoimiseen. Keskittymispisteitä tarvitaan velhon ja jaakkojen hyökkäysten tehostamiseen, lisähyökkäyksiin, velhotaikojen tekemiseen ja jaakkojen erikoishyökkäyksiin tai juoksemiseen. Tärkein taktikointi tehdään keskittymistä jakaessa, jossa päätetään, paljonko keskittymistä eri sotajaakot saavat ja mitä velhon taikoja ylläpidetään edelliseltä kierrokselta, loput keskittymispojoista jäävät sotavelhon itsensä käyttöön.
Yksiköiden aktivointivaihe on suoraviivaisempi: jokainen yksikkö saa ensin liikkua ja sitten tehdä joko hyökkäyksen tai erikoistempun. Aktivaation aikana ei voi vaihtaa yksikköä, vaan homma on hoidettava kerralla alusta loppuun. Sotavelhot rikkovat kaavaa, sillä velhotaikoja ei lasketa toiminnoiksi, vaan niitä voi heittää koska vain.
Yleensä taistelut kestävät viidestä kymmeneen vuoroa. Toisella tai kolmannella vuorolla otetaan ensikosketus, jonka jälkeen alkavat keskikentän yleiset turpakäräjät ja taktiset hienoudet sortuvat. Muutaman vuoron jälkeen voittaja pääsee linjasta läpi vastustajan sotavelhon kimppuun. Ja joskus taistelu ratkeaa ennen aikojaan onnistuneeseen sotavelhon salamurhayritykseen.
Oppilaasta komentajaksi
Pelin pihviksi Warmachine Tactics tarjoaa kahdenkymmenen tehtävän kampanjan, jossa nuori sotavelho Allison Jakes kasvaa oppilaasta sotaveteraaniksi. Jakes on aluksi opettajansa Sturgiksen alainen. He kuuluvat Cygnarin kuningaskunnan armeijaan, joka on sodassa venäläisvaikutteista Khadorin keisarikuntaa vastaan. Myöhemmin näiden kahden valtion välienselvittelyyn sekaantuvat myös Menothin ristiretkifanaatikot sekä Cryxin epäkuolleet, eli Warmachinen kaikki neljä osapuolta tulevat tutuiksi kampanjan aikana.
Osapuolilla on eroja mutta tasapaino säilyy: teknologisesti kehittyneellä Cygnarilla on parhaat pyssyt, Khadorin raskas panssari kestää mutta etenee hitaasti, Menothin ritarit tukevat hyvin toisiaan ja Cryx nojaa halpaan massaan, joka lyö yllättävän kovaa.
Tehtävien perustavoite on pitää Jakes ja joitain muita yksiköitä hengissä loppuun saakka, mutta muuten tavoitteet vaihtelevat jopa tehtävien aikana. Vaihtelu pitää kyllä mielen virkeänä, mutta muuttuvat tilanteet ja tapahtumien jäykkä käsikirjoittaminen tekevät toiminnasta muistipeliä, sillä muutosten ennakointi on ajoittain jopa pakollista tehtävien onnistumiselle. Vihollisilla on aina ylivoima, joten omia vuoroja siirtoja pitää optimoida ja tappiot tuntuvat.
Taisteluympäristöt vaihtelevat juoksuhaudoista ja kaupungeista avomaastoon. Se vaikuttaa taktiikoihin, sillä ahtailla kaduilla liikkuminen ja ampumalinjojen saaminen on paljon vaikeampaa kuin avoimella. Varsinkin isoilla sotajaakoilla. Komennettavat joukotkin vaihtelevat tehtävästä toiseen, mikä pakottaa opettelemaan eri yksiköiden temput ja heikkoudet.
Vaikka tehtävät ja ympäristöt ovat monipuolisia, kampanjan tarina on juuri niin kliseistä höttöä kuin miniatyyrien inspiroimalta strategiapeliltä voi odottaa. Oppilas haluaa pois opettajansa varjosta, opettaja kuolee vihollisia hidastaessaan, välissä väännetään kättä maagisen massatuhoaseen omistajasta ja lopuksi pitää voittaa epäkuolleena palannut opettaja.
Välivideoita ei ole animoitu, vaan keskustelut käydään repliikkien mukana vaihtuvina pysäytyskuvina. Puhuvien päiden diasarjat toimivat riittävän hyvin juonen kuljettamiseksi.
Kampanja on tehokas opetuspaketti peliin ja sen maailmaan. Sitä kannattaa pelata ainakin muutaman tehtävän verran ennen matkaa kohti vapaampia turpajuhlia.
Monien lupausten moninpeli
Kampanjan lisäksi tarjolla on satunnaiskahakkaa ihmistä tai konetta vastaan. Tavoite on aina tapaa vastapuolen sotavelho. Siksi velhoja usein pantataan armeijan takarivissä, ainakin siihen asti kunnes perinteinen keskikentän häröpallo on riittävästi karsinut välissä hääriviä vastustajia. Tekoäly pelaa muuten hyvin, mutta tekee usein liian rohkeita siirtoja velhollaan, jolloin ihminen pääsee helposti keräämään voiton kotiin.
Kahakoihin valitaan joukot valmiista armeijalistoista, joita saa toki halutessaan rakentaa lisää. Listan rakentelu on miniatyyripuolelta tuttua puuhaa, mutta niiden kanssa pelin rajoitteet iskevät vasten kasvoja. Armeijalistalle on vain yksi ainoa kokovaihtoehto, eikä yksiköitä ole pelissä kuin murto-osa pelipöydän valikoimasta.
Sotavelhoja ja -jaskoja on muutama vaihtoehto per puoli, jalkaväkeä puolentusinaa erilaista miestä. Ratsuväki on ainakin toistaiseksi toisilla laitumilla. Jopa monet klassikkoyksiköt ovat jääneet valikoiman ulkopuolelle.
Ongelma on siinä, ettei tällaisella minimalismilla saada aikaan sitä kikkailun monipuolisuutta, joka on Warmachinen sielu ja selkäranka. Pikalaastarina rajoitteisiin tarjotaan eri puolille työskenteleviä palkkasotilaita, mutta nekin ovat parin erikoismiehen lisäksi vain lisää samaa perusjalkaväkeä.
Satunnaispeleissä kartat ovat avoimia areenoita, joihin on sinne tänne ripoteltu suojia, mäkiä ja muuta liikuntarajoitetta. Karttoja on tarjolla vain muutama ja ne ovat kampanjaa yksinkertaisempia. Varsinkin kaupunkisodankäynnin puuttuminen jäi kaivelemaan, sillä yhden juoksuhautojen ja raunioiden täyttämän kartan vastapainoksi loput ovat tylsää avomaastoa. Sekä yksiköitä että karttoja on tekijöiden mukaan tulossa lisää, mutta lupaukset eivät paljoa lämmitä.
Yksi olennaisimpia luvattuja lisäyksiä on armeijoiden maalaustoiminto. Sen puuttuminen kun tekee kahden samaa puolta edustavan armeijan yhteenotoista melkoisen sekavia.
Moninpelissä olisi mahdollisuus kovaankin taktiseen vääntöön, mutta jollei halua tukea pelinkehittäjiä, Warmachinen kannattaa vielä antaa hautua, kunnes perusasiat on saatu kuntoon ja yksiköitä riittää taktiseen syvyyteen.
Kokemuspisteitä kaivataan
Käyttöliittymä on toimiva ja kaikki tarpeellinen on näkyvillä, mutta informaatio esitetään sekavasti ja yksiköiden käskyttäminen on kömpelöä. Komennoissa on liikaa turhia painalluksia, yksiköiden eri toimintoja ei saa pikanäppäimiin ja tarpeellinen informaatio hukkuu joko tarpeettomaan tai maastoon. Mitä hyötyä on näyttää osumatodennäköisyys keihäsmiehen kilpirivi-toiminnolle, eikö se mies pakosta osaa laittaa kilpeä eteensä?
Animointi on käyttöliittymää parempaa, ukot juoksevat, kiipeävät ja huitovat kentällä sujuvan näköisesti. No joskus tietokoneen ohjaamat yksiköt tekevät lopuksi oudon piruetin paikallaan ja isommat yksiköt pomppivat mäkiä kiivetessään vähän miten sattuu. Suurin ongelma on kamera, jonka kääntäminen on kankeaa, eikä se toimintaa kohti tarkentuessaan aina käsitä seinien ja näkyvyyden merkitystä. Toimintakameran saa halutessaan pois päältä.
Warmachine Tactics on Whitemoon Dreamsin ensimmäinen kaupallinen peli. Siinä nuoren studion näyttämisen halu yhdistyy kokemattomuuteen, sillä tarjolla on paljon, mutta mitään ei ole tehty ihan valmiiksi. Suurin syyllinen on kärsimättömyys, sillä Early Accessin betatestauksesta huolimatta peli julkaistiin kauan ennen kaiken valmistumista.
Mutta rosoisuudesta huolimatta pelissä on vankka pohja, jo kampanjasta saa iloa moneksi illaksi. Kunhan käyttöliittymän ongelmat päivitetään kuntoon ja yksiköitä sekä karttoja tulee lisää, Warmachinen digitaalikäännös kulkee voittoon.
Mutta jollei halua vain epäitsekäästi tukea pelintekijöiden sotakassaa, kannattaa ehkä vielä odottaa.
Warmachine Tactics
PC, saatavilla Mac
Whitemoon Dreams / Privateer Press
Minimi: 2 GHz prosessori, 4 Gt RAM, NVidia GTS 450 / AMD Radeon HD 5570
Testattu: AMD Phenom II X4 920, 4 Gt RAM, GeForce GTX 550 Ti
Moninpeli: 2 verkossa
Versio: Steam myynti
Muuta: vain Steamista
76
Suositun miniatyyrisotapelin pahasti keskeneräinen, mutta lupaava digitaalikäännös.
76
