Wasteland 2 – Pomminvarma

WL2 2014-03-10 23-28-42-01

(Julkaistu Pelit 4/2014)

 

Wasteland ei tarkoita hyvästijättömaata, vaan tervetuloa takaisin -maata.

Pelien luoma kuva postapokalyptisesta tulevaisuudesta saa sen kuulostamaan hauskalta. Voi kun tulisi ydinsota, niin pääsisi tappelemaan mutantteja ja jättiskorpioneja vastaan, ja hakemaan kaupasta ihan niin paljon karkkia kuin huvittaa! Wasteland 2 kuljettaa roolipelaajan jälleen kerran tähän säteilevään tulevaisuuteen, vieläpä vanhan koulukunnan tyyliin.

Mutta vaihteeksi taas Yhdysvaltoihin. Suomessa on satoja pelitaloja, eikä yksikään loihdi visiota postapokalyptisesta Suomesta. Mutanttiporoja, jättiahmoja ja kannibaali-espoolaisia, siinä jää Fallout kakkoseksi.

Ota katastrofi, minä tarjoan!

Wasteland 2 oli toinen Kickstarter-peli, jolle annoin rahaa. Myöhemmin minua harmitti, että pihistelin, sillä en päässyt mukaan betaversioita käpistelemään. Onneksi inXile antoi juuri uuden mahdollisuuden, ja vaivaisella kympin lisämaksulla pääsin käsiksi puolivalmiiseen peliin. Oikeastaan se on aika tyhmää, koska haluan pelata sen läpi sitten valmiina. Onneksi beta ei ole koko peli,  joten kiusaus on vältetty. On hauskaa kehäkehitystä, että alkuperäinen Wasteland oli sytytyslanka Fallouteille, ja ne taas ovat roolimalleina upouudelle Wasteland kakkoselle.

Asetelma on tuttu: ydinsota on käyty, mutta kaikkia ei saatu hengiltä. Siinä missä Falloutien maailmankuvassa ei kasva kuin epätoivo, Wastelandissa kukkii vielä huumorin kukka ja toivon siemenetkin ovat itäneet. Katastrofin iskiessä suurin osa ihmisistä löytää yhteisen sävelen, nimittäin ryöstämisen, tappamisen ja raiskaamisen. Jättömaalla lakia pitävät yllä aavikkorangerit, ja Wasteland 2 on kuvaus neljän sellaisen urasta.

WL2 2014-03-10 23-41-41-72

Vanha kansa sukii naawapartojansa

Nykyään roolipelit ovat toiminnantäyteisiä putkijuoksuja, joissa lootataan kamaa ja luodaan suhteita tiimikavereihin. Onneksi  Brian Fargo  tietää keneltä rahat tulivat, eikä Wasteland kakkosta ole muutettu nykypelaajien vaativaan makuun ja uskomattomiin pelaajankykyihin sopivaksi. Sekä värimaailma että pelaaminen tuovat  pakollisen Fallout-dejavuun lisäksi mieleen Baldur’s Gatet, eikä mitenkään pahalla tavalla. Wasteland 2 voisi olla kotoisin suoraan kultakaudelta, vuosi pari Baldur’s Gate 2:n jälkeen.

On mielenkiintoista verrata Wastelandia samaan aikaan Kickstarterissa rahaa keränneeseen Shadowruniin, joka on parikin kokoluokkaa vaatimattomammin toteutettu. Wastelandissa taas on oikea käänneltävä 3D-maasto ja jopa ääninäyttely. Olin suorastaan yllättynyt toteutuksen tasosta.

Pelattavuudessa on jotain karkeaa särmää, esimerkiksi inventaariot kaipaisivat hiomista. Merkittävin pettymys on vuoropohjainen taistelu. Se on vähän B-luokkaa, ja tarjoamiinsa vähäisiin taktisiin mahdollisuuksiin nähden turhan kankea. Omat ja viholliset liikkuvat sekavuorossa jonkun nopeustekijän perusteella jonoon pistettynä. Ampumisen ja liikkumisen suhde on jotenkin väärä. Ranger ehti pistoolilla ruiskaista kerran, pari tai kiväärillä kerran, mutta viholliset juoksevat kepeästi puoli kentää ja hyppivät naamalle.

Toistaiseksi taistelut on käyty kuin torilla, ilman suojaa ja aika lähituntumassa. Jagged Alliance-tyyppistä tähtäykseen panostamista ei ole, ainoa tapa vähän parantaa osumaprosenttia on mennä korkeaan polviasentoon. Luonnollisesti reaktiotulitukselle ei ole lakeuksilla käyttöä.

Vuoropohjaisuus loppuu taistelun jälkeen, jolloin tuupertunut toveri vuotaa tosiajassa kuiviin kun pelaaja etsii joukostaan lääkäriä ja tappelee käyttöliittymän kanssa. Toinen ei niin toimiva juttu on skillien hyödyntäminen tosiajassa. Kasvusto kuristaa miestä, miten katkaistaan liaanit? Veitsellä? No ei, vaan käyttämällä taitoa ”kirurgi”.  Näihin vähän säätöä, kiitos.

Mutta muuten Wasteland 2 jättää todella hyvän maun. Aavikolla vaellellaan karttanäkymässä ja löydetään vaikka keitaita, joissa pullot täytetään ja taas mennään. Vierailtavat paikat ovat tarpeeksi isoja, ja dialogi niissä notkuvien NPC-hahmojen kanssa on hyvin kirjoitettua. Valinnoilla näyttää olevan vaikutusta. Jo alussa kaksi asustuskeskusta haluaa pyytää apua, ja sen sijaan että toisessa tilanne menee lomalle siksi aikaa kun selvität toisen, käy niin kuin käy. Eikä edes kovin hiljaisesti.

Pidän siitä ettei pelikenttää ole tarkoitettu voimauttavaksi leikkikentäksi, vaan se tarjoilee myös turhautumisen ja epäonnistumisen fiiliksiä.

Sanotaanko näin, että jos loput Wastelandista pitää sen minkä aloitus lupaa, niin tämä on merkittävä roolipelitapahtuma. Ken tietää, ehkä se on jopa tarpeeksi lähellä rahoittajien unelmia, että pakollinen internet-älämölö, raivoaminen ja itkuntiristys pysyy siedettävällä tasolla.

Pahoin pelkään, että foorumeita lukiessani kuitenkin mieleen tulee, että tulisi ydinsota ja tappaisi kaikki.

WL2 2014-03-18 23-55-50-30

Ilmestyy elokuussa  2014