Me kaikki olemme katsoneet peiliin, sanoen kauhistuneena sekä Sielunvihollisen asuinpaikan sekä kutsumanimen.
Mitä jos saisit kolme toivomusta? Minulla yksi niistä olisi, että Witcher 3 siirtyisi Dark Souls -tyyliseen taisteluun. Arvatkaa mitä? Se täyttyy, ainakin tavallaan.
Saisinko seuraavaksi lottovoiton? Joo, olen syntynyt Suomessa, kuinka niin?
Loistokolmonen on hyvä kakkonen
Vaikka Bloodborne torppaa Witcher 3:n senssit olla ykkösehdokkaani vuoden peliksi, se on silti toimintaroolipeli, jossa pienehkö CD Project näytti maailmalle, miten avoimen maailman toimintarooli tehdään.
Yliluonnollisten ongelmien erikoismies, noituri Geralt seikkailee avoimessa maailmassa, joka on toteutettu ennennäkemättömän hyvin. Upeinta pelissä on se pieteetti, jolla ylimääräisiin sivujuoniin on panostettu. Ne eivät ole mitään tuttua kerää kymmenen kikkaretta -tasoa.
Witchereiden ongelma on perinteisesti taistelu, ja vaikka se nyt on paremmassa kuosissa kuin koskaan, tumman sielukkaaseen sujuvuuteen on vielä matkaa. Pahin töppi on vaikeusmittarin vääntö vasemmalle, sillä alun jälkeen taistelu on muodollisuus, jossa super-Geralt panee pataan melkein mitä ja ketä vaan. Kaikki taisteluun upotetut kivat jipot ja siinä auttavat potionit jäävät vähälle käytölle, koska niille ei ole varsinaista tarvetta.
Välillä videopätkätkin ovat turhan pitkiä, vaikka Geralt onkin karismaattisin pelisankari sitten Ezio Auditoren. Vaan pieniä nämä ovat vioiksi, kolmos-Noituri kisaa ihan omassa sarjassaan.
Becks pulassa
Kivisydän kertoo David Beckhamin näköisestä atamaani Olgierd von Everecistä. Olgierd on tehnyt sopimuksen peilien herraksi itseään kutsuvan O’Dimmin kanssa. Sen reunaehdot vaativat Olgierdin kolmen toiveen toteuttamista, ja koska ne on ovat käytännössä mahdottomia, O’Dimm kiristää Geraltin hoitamaan ne.
Jollet ole vielä hankkinut delssiä, niin kannattaa, koska sen juoni vaihtelee hyvästä erinomaiseen ja vedetään nippuun tyydyttävällä tavalla. Pääsyvaatimuksena Geraltin pitäisi olla tasolla 30.
Spoilereita!
DLC vastaa yhteen isoon kysymykseen: mitä tapahtui Shanille. Nyt punatukkainen lääkenainen palaa Geraltin elämään, ja kun Yennefer (tai Triss) on lisurista pois, Geralt käyttää heti tilaisuutta hyväkseen. Pelaamalla korttinsa oikein Shani ja Geralt soutavat yhteistä kirkkovenettä.
Jonka hauskana detaljina oli kohtaus, jota harva seiskasarjan Nvidia-kortin omistaja onnistui näkemään. Bugi on toivottavasti liiskattu, koska pahimmillaan se esti pelissä etenemisen. Paitsi jos jätti Shanin rauhaan.
Muusta pääsisällöstä eli Olgierdin kolmesta toivomuksesta veljen viihdyttäminen oli turhan pitkä. Oikeasti, jos on muutama tunti aikaa pitää hauskaa, muutama Vlodomirin valinta oli... outo. Tutustuminen Oxenfurtin Huuto.nettiin ja varsinkin pintaa syvempi tutustuminen maalaustaiteeseen olivat kyllä priimakamaa.
Tarinan lopetus oli myös kivasti erilainen, joskin ehkä oikea Geralt olisi antanut Olgierdin saada mitä tilasi.
Etelän herkkuja
Hearts of Stone lisäilee pääjuonensa lisäksi peliin liudan uusia paikkoja ja tehtäviä, mikä on aina mukavaa.
CD Project muistaa myös maailmantuskan sotureita. Jonkun saitin päivystävä clickhunter julisti Witcher 3:n taantumukselliseksi, siinä kun vain valkoiset miehet (ja naiset) rellestävät keskiajan fantasia-Euroopassa.
CD Project pyyhkii kyyneleet lisäämällä mukaan zerrikaanit, siis arabit. Ne ovat oikeaa keskiaikaista mallia, eli lannanhajuisia noituri-eurooppalaisia etevimpiä matemaatikoita, maageja ja maailmanmatkaajia. Tosin zerrikaanien feikkikieli saa klingonin kuulostamaan italialta.
Pelin alun zerrikaanijuoni on vähän päälle liimatun oloinen, mutta myöhemmin tavattavat ofirilainen kauppias ja hänen kaverinsa riimukirjoittaja (runewright) istuvat peliin hyvin. Kaukainen kotimaa selittää hyvin edistyneemmän riimumagian.
Riimuseppä siis osaa loihtia Geraltin tavaroihin normiriimuja parempia ominaisuuksia, mutta jätin operaation vaatiman mahtimassin keräämisen väliin. Viimeinen asia jota kaipaan on, että Witcher 3 olisi vielä helpompi.
Geraltin musta sielu
Ehkä en ole ainoa Dark Soulien perään huudellut, sillä leikisti syön pääni, jollei CD Project ole kokeillut Dark Soulsia. Nimittäin Heart of Stonen pomohirviöt ovat kuin suoraan From Softwaren pelikirjasta, sillä hyvällä tavalla. Nopean ylikävelyn asemasta pitää keksiä, mikä jekku taisteluun on kätketty.
Jopa tavallinen bulkkitaistelu, jossa Geralt ennen lanasi kaiken kuin terästornado, tuntuu osittain paremmalta. Ainakin uudet Fallen Knightit osaavat torjua ja lyövätkin kipeästi.
Saa olla oikea kivisydän, jos tämän luokan peliherkku ei iske. Seuraavaksi vielä Blood and Wine: noiturin nenäni haistaa vampyyreja.
Witcher 3: Hearts of Stone DLC
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4, Xbox One
CD Project
Muuta: Vaatii alkuperäisen Witcher 3:n toimiakseen.
Ikäraja: 18
90
