Villi pohjola

Niin se ihminen muuttuu. Lapsena inhosin itäeurooppalaisia taide-elokuvia, mutta vanhana rakastan itäeurooppalaista viihdepeliä.

Puolalainen CD Projekt on yksi suosikkipelifirmoistani, vaikka yhtiöllä on vain yksi pelisarja: Witcher.

Puolalaiset suhtautuvat asioihin vakavasti. Parin vuoden takaisella Witcher 2 -arvostelukeikalla eväänä oli vain suolatikkuja, keksejä, kivennäisvettä, limua ja erinomainen roolipeli. Toisin kuin lännessä, toimittajien juottamiseen ei tuhlattu zlotyakaan, koska ne voi käyttää pelinkehitykseen.

Ilman Witcher-pelisarjaan en olisi myöskään löytänyt Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjoja. Haltiain verta, Kohtalon miekka ja Viimeinen toivomus ovat fantasiaa juuri minun makuuni. Dialogi on terävää ja asiat ovat harvoin sitä, mitä ensialkuun olettaa. Sapkowskin Lumikkikin on kostonhimoinen raivotar, joka pakottaa kääpiöparat raatamaan kaivoksessaan. Vaikka teemat sivuavat lapsettomuutta ja rasismia, tyyli on viihdyttävän kepeä.

Kirjojen maailma on siirretty erinomaisesti Witcher-pelisarjaan, sillä puolalaistiimi tuntee lähdemateriaalinsa. Tiimi on myös lähtenyt kehittämään tarinoita omaan suuntaansa. Ykkösosassa käytettiin suoria lainoja kirjojen tapahtumista, mutta kakkosessa vain hahmot lainataan romaaneista. Kolmosessa vapautta uskalletaan ottaa vielä enemmän, sillä kolmesta pääalueesta skandinaavisia viikinkivivahteita vilisevä Skelligen saaristo perustuu täysin pelintekijöiden omaan visioon. Kirjatodellisuudessa paikka vilahtaa vain karttamerkintänä.

Maailma avoinna edessä

Witcherissä ei pelata roolia, vaan toimitaan noituri Geraltina, myyttisenä antisankarina, jonka ammattina on hirviönmetsästys. Hirviöt ovat käyneet harvinaisiksi, joten työmahdollisuuksia on harvassa ja osaan otuksista metsästäjä suhtautuu kuin sinivalaisiin. Niitä ei tapeta edes tieteellisiin tarkoituksiin. Geralt pyrkii aktiivisesti pysymään poissa valtaistuinpeleistä, mutta noituri vedetään jatkuvasti mukaan kuninkaiden koitoksiin.

Kolmososa parantaa edeltäjistään jo pelkällä alkuasetelmallaan. Tekijät luopuvat kahden ensimmäisen osan typerästä muistinmenetyslähdöstä. Geralt toimii seikkailussa alusta asti noiturina, tehokkaana tappajana, jota on koko ikänsä muokattu mutageeneillä ja kurinalaisella koulutuksella ammattiinsa. Perinteistä taitojen palautumista muistojen mukana ei siis nähdä. Mukana on silti myös roolipelimäinen hahmonkehitys, mutta yksityiskohtiin ei haluttu vielä mennä.

Kolmososassa maailma on avoin eikä tarinaa jaeta yhtä selviin lukuihin kuin aikaisemmin. Puolalaisten lähestymistapa kuitenkin eroaa esimerkiksi Elder Scrolls -sarjasta. Skyrim rakennettiin puuhamaaksi, jossa Red Dead Redemptionin tapaan sattuu valmiiksi määrättyjä tapahtumia. Witcherissä tarina on pääosassa, joten satunnaisia kohtaamisia ei ole, vaan jokaisella tapaamisella on draamallinen merkityksensä.

”Kakkososassa tarinan taustoitus ja pelimekaniikan opettaminen rikkoi välillä tarinankerrontaa. Avoimessa maailmassa on vapaammat kädet kuin lukuihin jaetussa. Taustoittavat asiat voi piilottaa yksityiskohtiin, vaikka tehtävään hirviöiden vainoamasta maatilasta. Tehtävän aikana paljastuu, että naapurimaassa raivoava sota on ajanut otukset liikkeelle niiden omilta asuinseuduilta”, tehtäväsuunnittelija Jakub Rokosz maalailee.

Hiekkalaatikko käy nopeasti ahtaaksi, jos joka kylässä pelastetaan baarityttö pahoinpitelijältä ja kylänraitilla klinkkaa nuolipolvinen ex-seikkailija vastaan. Sitä ei kuulemma vältetä nytkään. ”Samaa materiaalia, kuten tehtävätyyppejä ja hahmojen puheita, joudutaan kierrättämään. En edes tiedä muuta tapaa, jos halutaan pitää budjetti aisoissa”, Rokosz kertoo.

Tarinankuljetus kuulostaa äärimmäisen kunnianhimoiselta. Aikaisempien Witchereiden tapaista pääjuoniketjua ei ole lainkaan, vaan tapahtumat etenevät kaikkien tehtävien myötä. Noiturin tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat siihen, millaiseksi loppu muodostuu. Hypepuhe on tuttu monista roolipeleistä, mutta lupaus lunastetaan harvoin.

Tarinaan suunnitellaan kolmea erilaista lopetusta. Seikkailu vaikuttaa 36:een eri yksityiskohtaan siitä, millaisen päätöksen saaga loppujen lopuksi saa. Pelintekijäkellon mukaan seikkailu kestää noin 50 tuntia ja sivutehtävien myötä toisen mokoman.

Noituri tappaa ilkeästi

Kolmososassa pyritään keskittymään Geraltin hahmoon. Geralt osaa rakentaa ansoja, valmistaa taikajuomia, virittää vieheitä ja jäljittää otuksia. Kirjojen maailman mukaan otuksilla on tietyt vahvuutensa ja heikkoutensa, joita koulutettu noituri osaa varoa ja hyödyntää. Taistelussa osumapisteillä on merkitystä, sillä otuksen myrkkypistimen voi katkaista tai vihollisen miekkakäden rampauttaa.

Taistelusta tehdään kakkososaa monipuolisempaa. Animaatioita on 20:n sijasta nyt lähemmäs sata. Tiimi keskittyy parantamaan paitsi liikkeiden sulavuutta myös kameran toimintaa, jotta vihollinen olisi aina näkyvillä ruudulla, eivätkä joukkotaistelut menisi säheltämiseksi.

Älykkääksi kuvattu kamerasysteemi näyttää tapahtumat aina oikeasta kulmasta ja oikealla laajuudella, jotta pelaaja olisi koko ajan tietoinen ympäristöstään. Uskon vasta, kun näen. Tempo pidetään maltillisena. Ajatuksena on lähestyä taktiikkapelin ajattelua pikemminkin kuin toimintapeliä.

”Geralt on nopeampi ja vahvempi kuin tavallinen ihminen, joten se näkyy myös taistelusysteemissä. Hän pystyy liikkeisiin, joihin muut eivät kykene. Emme lyö kuitenkaan yli, mitään voltteja kerien ei nähdä”, Rokosz kuvaa.

Älykkäillä vihollisilla on moraalisysteemi, joten Geraltin niitettyä rosvojoukon maahan viimeinen hengissä olija saattaa jopa antautua. Geralt voi teloittaa tai säästää antautuneet, mikä kuulostaa ennakkoon puhtaalta Biowarelta tai -jätteeltä. Ensin tapetaan sata maantierosvoa ja sitten seuraa Suuri Moraalinen Valinta 101:n kohdalla.

Trilogian vai sarjan päätös?

”Tämä on trilogian viimeinen osa, jossa Geraltin juonikaari saa päätöksensä. Se ei tarkoita missään nimessä päätöstä koko sarjalle”, toimitusjohtaja Adam Kicinski korjasi alkuperäistä Witcher 3 -julkaisutiedotetta.

CD Projekt aikoo palata kirjojen maailmaan, mutta ei vielä paljasta miten. Ensi vuonna firman julkaisulistalla kummittelee ainakin kaksi projektia, jotka tukevat yhtiön pääsarjoja. Witcherin lisäksi se voi tarkoittaa myös Cyberpunk 2077 -materiaalia.

En ole nähnyt Witcher 3 -peliä kuin videolla, sillä juttu perustuu sähköpostihaastatteluun. Luotto on silti kova, sillä kirjoissani Witcher on parasta, mitä roolipeligenressä on hetkeen tapahtunut. Legend of Grimrock toki pääsee lähelle, mutta keinot ja vahvuudet ovat niin erilaiset.

On kuin joutuisi valitsemaan tummatukkaisen ja punapään välillä. Siihen ei pysty edes Geralt, vaikka Witcher 3:n juoni keskittyykin noiturin todellisen onnen etsintään.

Tuukka Grönholm

Ruutukaappaukset sijoittuvat Skelligen saaristoon, jota ei esiinny Noituri-kirjoissa lainkaan.

PC, PS 4

Ilmestyy 2014