Nyt on Yoshistakin kuohittu munaton sankari: Woolly Worldissa dino kellistää kelmit paiskomalla lankakeriä.
Nintendon Yoshi-peleillä on ongelma. Spin off -sarjan vuonna 1995 aloittanut Super Mario World 2: Yoshi’s Island oli niin vetävä tasoloikka, ettei siitä osata tai uskalleta vieläkään tehdä irtiottoja. Woolly World -tasoloikan idea on vanha, mutta graafinen tyyli yllättävä.
Punainen lanka tallella
Maisemia todella kelpaa ihastella. Woolly World on ihan kamalan nätti tapaus. Pelin nimi ei ole tuulesta temmattu, sillä Yoshin itsensä lisäksi kaikki kentissä oleva sälä taustapulikoista vihollisiin on tehty pehmoisesta villalangasta. Kuvitus on kertakaikkisen ällösöpöä, mutta toimii upeasti.
Tasoloikan tempo on rauhallinen, sillä dinopelien peruspalaset ovat paikallaan. Yoshi lipaisee yhä viholliset kielellään parempiin suihin. Ahmituista vihuista pyöräytellään ammuksia, joilla levitetään lisää kuolemaa ja ratkotaan simppeleitä pasleja. Isoin ero aiempiin peleihin on, ettei Yoshi enää kanniskele alati pulaan joutuvaa vauva-Mariota.
Tarkkuuspompinnan sijaan painotus on salaisuuksien bongailussa. Maaliin pääsy on helppoa, varsinaisena koukkuna onkin kenttiin kylvettyjen keräilytavaroiden bongaaminen. Kukat, tarramerkit ja maagiset lankakerät löytyvät poikkeamia etsimällä, esimerkiksi epäilyttävän tyhjät tilat kätkevät näkymättömiä kamapiiloja.
Woolly Worldin kenttä- ja kätkösuunnittelu on näppärää. Luulin nuohoavani kenttiä läpi viimeisiä nurkkia myöten, mutta etenkin loppupelistä osa sälästä jäi aina ensimmäisellä kerralla löytymättä. Tasoja jaksaa onneksi juosta useampaankin kertaan läpi.
Good-Feel noudattaa Nintendon suunnittelufilosofiaa, jossa jokaisella kentällä on ikioma gimmickinsä. Hyviäkään ideoita ei ryöstöviljellä, vaan useimmista tempuista otetaan kaikki irti yhden ja saman tason aikana. Uusia ja kivoja juttuja tulee eteen jatkuvasti, ja harvat nahkeammat hetket ovat nopeasti ohi.
Hyppely on vaihtelun ja nokkelien kätköjen ansiosta aina mielekästä, mutta omaan makuuni vaikeustaso oli karvan verran liian leppoisa. Toisaalta, kun henki ei ole jatkuvasti höllässä, jää enemmän aikaa maisemien ihasteluun.
Kawaii!
Good-Feel kutoi tasoloikan langasta jo muutama vuosi sitten Kirby’s Epic Yarnissa, mutta nyt tyyliä on hiottu vielä pidemmälle. Hauska idea on toteutettu yhtenäisesti ja rakkaudella pienimpiä yksityiskohtia myöten. Erityiskiitokset menevät punahehkuisena kaulaliinana virtaavalle laavalle.
Suloista teemaa tuetaan sopivalla musiikilla. Useimmissa kentissä soi nukkavieru ja harmiton poppi, mutta valikoimasta löytyy myös (Nintendo-asteikolla) räväkkää grungea. Muu äänimaailma täyttyy tutuista huudoista ja kilahduksista. Muuten niissä ei ole valittamista, mutta Yoshin ummetusähinä jo-ka-i-ki-sen keränheiton yhteydessä alkoi nyppiä aika äkkiä.
Superpörröisestä tunnelmasta voi nauttia myös kaverin kanssa. Salaisuuksien etsiminen on kahdestaan rutkasti helpompaa, sillä toista pelaajaa voi käyttää trampoliinina ja ammuksena. Jälkimmäinen mahdollistaa myös toverin menon sabotoinnin, mistä revimme testisessiossa ihan liikaa hupia.
En kauheasti välittänyt aiemmista Yoshi’s-jatkoista, mutta Woolly World oli todella positiivinen kokemus. Vetelän hiilipaperikopion sijaan se on oivaltava, huikean herttainen ja todella mukava pelata. Vaikeustaso on vähän lepsu, mutta se ei haittaa, sillä Villamaailma on koko perheen peli termin parhaassa merkityksessä.
Yoshi’s Woolly World
Arvosteltu: Wii U
Good-Feel/Nintendo
Versio: Myynti
Pelaajia: 1–2
Ikäraja: 3
86
