Transformers: Fall of Cybertron

Kuinka heidän sotansa tuli meidän maailmaamme

Peleissä transformerit pääsevät oikeuksiinsa: niitä on paljon, niillä saa leikkiä eikä ihmisiä ole tiellä.

Transformersien nimi ei ole kovassa huudossa. Michael Bayn leffat ovat myyneet hyvin, mutta kriitikot ovat niitä haukkuneet ja fanit sylkeneet varsinkin luokattoman huonon kakkososan päälle. Transformers: War for Cybertronin (2010) tekijöiltä olikin hyvä veto ottaa etäisyyttä elokuviin ja sijoittaa tapahtumat robojen kotiplaneetalle Cybertronille, jossa Autobotit ja Decepticonit käyvät ikuista sotaansa.
Jatko-osa Fall of Cybertron jatkaa tarinaa kuolevan planeetan viimeisistä päivistä. Optimus Primen ja Megatronin johtamat sotajoukot käyvät toisiansa päin komean näköisissä mekaanisissa maisemissa, joissa riittää tilaa lyödä teräs terästä vasten. Tarinaa seurataan useille erilaisilla hahmoilla konfliktin molemmilta puolilta.

Robotti ruttuun lyötiin
Edeltäjän tyyliin uusi Transformers on yhdistelmä perinteistä olan yli räiskintää ja robottien kulkuvälinemuodoilla leikkimistä. Esittelyssä robotit räimivät toisiaan sopivan aggressiivisesti, eivätkä kyhjöttäneet suojan takana nössöjen lihasäkkien tapaan. Halo-tyyliin robojen kilvet latautuvat, mutta terveys ei. Transujen muodonmuutoksia saa käyttää vapaasti ja tehtävät ratkoa sillä olomuodolla, joka sattuu huvittamaan. Pressitilaisuudessa esiteltiin viittä eri hahmoa, ja enemmän on luvassa.
Esiteltyihin hahmoihin on ainakin saatu varianssia, sillä pelityylit vaihtelevat suuresti transusta riippuen. Yksi kaataa vihollisia yllätyshyökkäyksillä näkymättömyyskenttänsä suojista, toinen sataa kuolemaa ylhäältäpäin helikopterina ja kolmas on valtava goljatti, joka murskaa tieltään vähäisemmät robot. Mukana on jopa lähitaistelumäiskintää, sillä Grimlock-nimisellä autobotilla ei ole tuliaseita ollenkaan, vaan pelkkä miekka ja kilpi. Tarpeeksi decepticoneja mäiskittyään robotti saa kerättyä raivomittarinsa täyteen, jolloin muututaan kyberajan tyrannosaurukseksi, joka paahtaa vihut tulihenkäyksellään. Grimlockin mekaniikka on omaa laatuaan, muut hahmot voivat muuttaa muotoaan halutessaan.
Graafisesti uusi Transformers vaikuttaa hyvältä. Vanhasta Unreal-moottorista on saatu väännettyä suuren mittakaavan taistelukentät robottien sodalle. Eräässä suuressa taistelussa Optimus Prime määräilee maanpinnalta yläpuolellaan talsivaa kaupungin kokoista autobottia, joka lanaa tieltänsä vihollisen taistelualukset ja valvontatornin. Kentissä on sopivaa lapsekasta mielikuvitusta, joka transuihin kuuluu. Visuaalinen ilme toimii, sillä tutut hahmot ovat modernin oloisia mutta silti tunnistettavia verrattuina kasariaikojen esikuviinsa.

Sota kaipaa vain yhtä robottia
Outona nykytrendien vastaisena kehityksenä jatko-osasta on poistettu edeltäjään kuulunut yhteispelikampanja. Kaverin kanssa pelaaminen sopii Transformereihin kuin nenä päähän, mutta suunnitteluratkaisuun päädyttiin kehittäjien mukaan kenttäsuunnitteluun liittyneistä syistä. Onneksi sentään moninpeliä on luvassa, ja sen suurimpana houkuttimena on mahdollisuus suunnitella itse oma robottinsa.
Hahmoeditori vaikuttaa kehittäjien puheissa kattavalta, joskin videolla sitä esiteltiin vain lyhyen aikaa. Robot jakautuvat neljään eri luokkaan kevyistä tiedustelijoista raskaisiin titaaneihin. Hahmon jokainen osa on kustomoitavissa maalipintaa myöten, joten aivan samanlaiseen roboon ei pelikentällä ihan heti törmää. Itse moninpeliä ei esittelytilaisuudessa näytetty.
Hieman yllättäen myös yksinpelikampanjan tarinankerrontaan on panostettu. Näkymättömyyskentällä varustettu hiippaileva autobotti Cliff Jumper esiintyi kehittäjien demoamassa tarinakentässä, jossa robo tutkii Cybertronin muinaisten jälkeensä jättämää avaruuskarttaa, joka toi suorastaan mieleen Mass Effectin. Yksinpelistä on luvattu noin neljänneksen pidempää kuin edeltäjästään, jonka kampanja oli noin 10 tunnin luokkaa.
Transformers ei yritä mitään uutta tai kumouksellista, vaan se on lähinnä tuttujen robottien ulkokuoreen puettu viihdyttävän oloinen kokoelma suosittujen toimintaräiskeiden konventioita. Yhteispelin puuttuminen on sosiaalisen pelaamisen aikana selkeä miinus, mutta puutteen voi paikata moninpeli, jos siitä löytyy muutakin hauskaa kuin editori. Valmis peli nähdään syksyllä.
Lassi Lapintie

PS3, Xbox 360
Ilmestyy syksyllä