Nykyään jumalapeleiksi kategorisoidaan kaikki sellaiset pelit, joissa saa seurata sivusta ja kontrolloidaan mielivaltaisesti virtuaalisten hahmojen tekemisiä ja edesottamuksia. Harvemmin kuitenkaan asetutaan enää kirjaimellisesti itse kaikkivaltiaan housuihin.
Hyvin usein ensimmäisen jumalapelin tittelin saa Populous-sarja, jossa pelaaja kaitsee taivaista alati kasvavaa seuraajakuntaa kohti vihollisheimon tuhoa. Samaan henkeen on tehty myös vuonna 1990 ilmestynyt Super Nintendon ActRaiser, jossa konseptiin lisätään inkarnaatio. Pelin alkaessa yksinkertaisesti Mestariksi nimetty jumala on heräilemässä pitkästä levostaan vapautettuaan maailman saatanaa muistuttavan paholaisen, Tanzran, kynsistä. Valitettavasti uinailun aikana vanha vihtahousu on palannut ja tehnyt maailmasta aution ja tyhjän. Senpä vuoksi Mestari, vaikka pitkästä joutilaana olosta vielä heikkona, päättää asettua jälleen kerran pahaa vastaan, luoda ihmiskunnan uudelleen ja lähettää Tanzran lopullisesti paikkaan, joka on valmistettu hänelle ja hänen enkeleilleen.
Tehtävä alkaa Fillmoren vihamielisistä metsistä, jossa Mestari laskeutuu aikoinaan kuvakseen muotoiltuun patsaaseen ja alkaa listiä pahalaisia toimintatasoloikkaa muistuttavassa kentässä. Pomohirviön nitistettyään Mestari nousee taivaspalatsiinsa, luo Aatamin ja Eevan, kehottaa olemaan hedelmällisiä ja täyttämään maan, sekä laittaa Rafaelin enkeliä muistuttavan kerubin valvomaan tulevia tapahtumia. Tässä vaiheessa pelin genre muuttuu simulaatioksi, kun enkelillä ohjataan kasvavaa ihmissukua viljelemään maata, sinetöimään paholaisten pesiä ja tuomaan Mestarille uhrilahjoja tasaisin väliajoin. Pelaajan on myös kuunneltava seuraajien rukouksia ja pyyntöjä, koska ainoastaan tyytyväiset palvojat lisääntyvät ja kasvattavat näin Mestarin tasoja. Tässä vaiheessa mukaan tulevat myös jumalalliset voimat, joilla pystyy komentamaan ukkospilviä, langettaa sateen, tai päästää kaiken tuhoavan maanjäristyksen valloilleen.
Jokaisessa ActRaiserin maailman kuudessa provinssissa on kaksi toimintatasoloikkakenttää, joissa kurmootetaan vihulaisia lihaksi tulleena Mestarina ja sen jälkeen rakennetaan sivilisaatiota kerubina. Kansalaisten ongelmat ovat moninaiset ja välillä joutuu palaamaan jo puhdistetuille alueille etsimään apua muun muassa kulkutauteihin, sotaisuuteen ja liian kylmään ilmastoon. Kaikki toiminta tähtää lopulliseen välienselvittelyyn Tanzran kanssa pohjoisessa Death Heimin tulivuoressa, johon pääpiru ja hänen luotetuimmat demoninsa asettuvat odottamaan Mestarin saapumista.
ActRaiserin oli ilmestyessään uraauurtava tapaus, koska jumalapelit pystyi siinä vaiheessa laskemaan yhden käden sormilla. Vielä merkittävämpää oli seikka, että se selvisi Nintendo of American rautaisen sensuurikouran otteesta, vaikka suorastaan pursui yhtiön karsastamia uskonnollisia viittauksia. Muutamaa ristiä ja Daavidin tähteä köyhempänä peli sai siis säilyttää alkuperäisen muotonsa. Valitettavasti ActRaiserin jatko-osa, vaikka sisälsi jumalallisen väliintulon konseptin, jätti simulaatio-osuudet kokonaan pois ja keskittyi toimintatasoloikkaamiseen.
Kirjaimelliset jumalapelit ovat nykyään melko harvassa. Oikeastaan vain 2000-luvun alun Black & White ja melko uusi Populous-sarjan henkinen jatko-osa Godus saavat kunniamaininnan genren pitämisestä hengissä. Aika näyttää milloin pelidevaajat seuraavan kerran tarttuvat paimensauvaan ja antavat meidän seurata maan matosten menoa pilven reunalta.
Ja blogia siivittämään tietysti ActRaiser Let's Playta!
