Pokepark 2: Wonders Beyond

http://www.pokeparkwii.com/pokepark2/en-us/

The Pokemon Company/Nintendo

Arvosteltu: Wii
Ikäsuositus: 3+

Kesän toivearvostelun vuoksi jouduin kaivamaan Wiin naftaliinista ja mopoilla asiasta tehden lähimpään Siwaan uusien paristojen takia. Wiime aikoina Nintendon kikkakonsoli on keskittynyt lähinnä keräämään pölyä TV-tason alahyllyllä. Toivottavasti eräs tämän arvostelun perään huudellut henkilö on nyt tyytyväinen.

Pokemonin taika on viime vuosina hieman haalistunut, vaikka vuosituhannen taitteessa taskuhirviöt olivat jokaisen huulilla. Ensimmäiset Pokemonit olivat varsin koukuttavia ilmestyksiä ja olen itsekin viikkorahoistani ostanut Gameboy Colorin, jotta pääsisin ottamaan tuntumaa japanilaiseen pokeen. Silloin pienet karvakerät aiheuttivat melkoisen koukun, mutta reilu vuosikymmen on tehnyt tehtävänsä.

Pokepark ei juurikaan muistuta alkuperäistä kantaisäänsä, vaikka nyt matkataan jo toistamiseen söpöjen nappisilmien kansoittamaan saarivaltioon. Kouluttajan sijaan nyt seikkaillaan itse monstereilla niille pyhitetyssä reservaatissa. Eläinpuisto on luisumassa kaaokseen, kun rannalle ilmestynyt mystinen portaali houkuttelee viattomia elukoita herkkujen äärelle. Jokainen tietää, ettei ilmaisia lounaita ole olemassakaan, joten Pikachu kumppaneineen ryhtyy selvittämään, mitä ihmettä puistossa oikein tapahtuu.

Alakouluikäisille suunnattu toimintaseikkailu on haasteetonta ähellystä, joka ei taatusti käy ylivoimaiseksi edes esikoululuokan pahimmalle rähmänäpille. Yksinkertaisten minipelien tauottama seikkailu rullaa kuin itsekseen, tosin latausruutua saa tuijotella tämän tästä. Laajat ulkoilma-alueet ovat ilmeisesti myrkkyä Nintendon ihmekonsolille.

Kadonneiden pokemonien lisäksi puistosta haalitaan ystäviä. Kaverikortti irtoaa samaan tyyliin kuin Pohjanmaalla: tappelemalla tai taklaamalla. Kun outoa monsteria kiskoo voitokkaasti turpaan, sen nimi ilmestyy kaverilistalle. Toisinaan monsuja myös jahdataan. Kun takaa-ajo päättyy rehtiin taklaukseen, entiset kilpakumppanit vannovat ikuista ystävyyttä. Toivottavasti piltit eivät siirrä näitä oppeja pelistä hiekkalaatikolle.

Liiketunnistusta käytetään vain muutamissa minipeleissä, varsinaisessa seikkailussa elukoita käskytetään poikittaisella Wiimotella. Vaikka kameraa ei pääse säätämään vapaasti, kuvakulma pysyy kuosissa ihmeen hyvin. Mörrien erikoisiskut irtoavat nappien lisäksi myös huiskuttamalla, joten isommissa kärhämiin kannattaa varautua kylmägeelillä. Muuten vatkaamista on Wii-peliksi yllättävän vähän.

Pokepark 2 toimii hyvin mukuloiden ensimmäisenä toimintaseikkailuna. Aikaisempien Pokemon-pelien ystävät tuskin saavat tästä viritelmästä mitään irti. Wii-mittapuulla kauniiseen kuoreen naamioitu haasteeton elukkaseikkailu on aikuiselle läpihuutojuttu.

Juho Kuorikoski


72

Uusin Pokemon-peli on lasten leikkiä

ENGLISH SUMMARY: Trip to the Pokepark is by far one of the most boring games I have played in a while. This adventure might be suitable for kids, but be sure to tell toddlers that the violence isn't a way to make friends, as this game is proposing.

KUVATEKSTIT:

Pokepark1: Grafiikka on Wii-mittapuulla ihan asiallista, mutta pienten pelialueiden ansiosta lataustauot tulevat tutuiksi.
Pokepark2: Osa mörreistä näyttää suorastaan painajaismaisilta.