Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations

namco.com/console/naruto-shippuden-ultimate-ninja-storm-generations
Cyber Connect 2/Namco Bandai Games
Arvosteltu: Xbox 360
Saatavilla: PS3
Moninpeli: 2
Ikäraja: 12

Melkoisella nimihirviöllä rikastettu Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations  on käytännössä täydellinen täsmätuote animesarjan ystäville, sillä asiaan vihkiytymätön on pihalla kuin postilaatikko heti pelin alkumetreiltä lähtien.

Hassusti pukeutuneet ninjahahmot vetelevät toisiaan turpaan ja tappeluiden väliajoilla täysin käsittämätöntä tarinaa edistetään möreän kertojaäänen säestämänä. Toisinaan muutkin hahmot pääsevät ääneen ja silloin teiniangstin voi haistaa olohuoneeseen saakka.

Varsinaisen pääjuonen sijaan juonipelissä seurataan useamman Narutoversumin hahmon matkoja vehreissä metsissä. Lyhyehköt tarinat purevat varmasti ihan eri tavalla sarjaa seuranneisiin, mutta minulle tarinapelin sisältö jäi yhdeksi suureksi kysymysmerkiksi, sillä en ole jaksoakaan Narutoa katsonut.

Pelimekaniikan selkärankana toimii beat'em'up ja ratkaisu toimii varsin hyvin, ovathan Narutot ja muut isosilmähahmot ammattininjoja. Mättämisessä pärjää aluksi muutamalla perusliikkeellä, mutta yllättävän jyrkkä vaikeustaso pakottaa opettelemaan myös muita muuveja kuin yhden napin rämpyttämisestä irtoavat kombot.

Kombot ja kontrollit on muutenkin kaivettava valikoiden syövereistä, sillä nykypeleistä poiketen perustemput ratakiskosta vääntävä tutoriaali on tiputettu pois kuvioista. Nykyaikaista grafiikkaa lukuun ottamatta Naruto muistuttaa melkoisesti ysäripeliä.

Turpakarkeloiden taisteluareenat ovat mättöpelimittakaavassa Skyrim-luokkaa, sillä lääniä riittää. Ratkaisu avaa oven monenmoisille taistelutyyleille. Esimerkiksi pitkän matkan iskuilla vastarintaa voi kurittaa matkan päästä. Hieman hitaammalla hahmolla nopeakinttuisen vastustajan liiveihin uiminen on toisinaan hankalaa, kun preeria antaa hitosti tilaa myös väistöliikkeille.

Cel shading -grafiikalla askarrellut hahmomallit ovat kuin suoraan animesarjasta repäistyjä. Polygonipäistä on rakennettu varsin ilmeikkäitä veijareita, mutta välinäytöksissä tapitetaan staattisia naamoja. Nyt ilveilyt jäävät mättökohtausten alun uhoamisen varaan. Tämä on sääli, sillä olisin itse mielelläni katsonut ihan oikeaa draamaa kertojaäänellä kuljetettujen kuvaruutujen sijaan.

Jos telkkusarja ei ole tuttu, käteen jää täysin absurdeilla tarinanrippeillä höystetty, mukiinmenevä mättöpeli. Narutonsa tunteville kyseessä lienee brändin maailmaa laajentava, täsmäsijoitettu fan service -pakkaus.

77

Animesarjan ystävillä suunniteltu mättöpeli kauniilla piirrosgrafiikalla.