Manzos meditoi: Klassikko puolessa tunnissa

Mitä isommasta pelistudiosta on kyse, sitä todennäköisemmin se tunnetaan nimenomaan pelistudiona, ihmismassana vailla kasvoja tai nimiä. Dark Soulsin on tehnyt From Software, Dragon Agen Bioware, Last of Usin Naughty Dog. Tämä on ymmärrettävää, mutta silti jotenkin surullista.

Koen kuitenkin lohdullisena, että isoimmatkin pelit ovat lopulta yksittäisten ihmisten tekemiä. Ja yksittäiset ihmiset ovat ihanan arvaamattomia: erehtyväisiä ja pystyväisiä samassa suhteessa. Nimettömän duunarin kädenjälki voi päätyä olennaiseksi osaksi peliä, jonka nimi tunnetaan vielä liki kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Nobue Uematsu ei ole nimetön duunari – enää.  Työstäessään ensimmäisen Final Fantasyn (1987) soundtrackia hän oli kuitenkin vielä kuka tahansa.

Erinomaisessa Diggin' in the Carts -pelimusadokkarissa Ueamatsu kertoo, miten juuri kun ääniraita oli saatu valmiiksi, pomo piipahti paikalle ja antoi kivan pikku lisätehtävän. Pelin introruutu kaipasi vielä biisiä ja Uematsun toivottiin rykäisevän sellainen pikavauhtia. Aikaa: puoli tuntia.

Lopputulos oli Prelude-niminen arpeggiojuoksutus, joka herättää minussa lämpimämpiä tunteita kuin noin koko loppupeli yhteensä. (Olen nykyään hiljaa hyväksynyt sen, että en ymmärrä japanilaisia roolipelejä. Hyväksykää te minut!)

Alati nouseva ja laskeva, yksinkertaisen kaunis melodia on täydellinen alkusoitto fantasiaseikkailulle, jonka sarjan luoja Hironobu Sakaguchi luuli jäävän Squaren viimeiseksi peliksi. Siinä on sekä lähdön haikeutta että uuden alun toiveikkuutta, sekä ripaus mystiikkaa. Sävellys soljuu eteenpäin vaivattomasti ja rauhoittavasti kuin pieni puro. Se että tämä luotiin NES-äänipiirin voimalla on jälleen osoitus siitä, että rajoitukset pikemmin lisäävät kuin näivettävät luovuutta.

Nautin jollain tavalla siitä, että aikanaan tuntematon pelisäveltäjä kasasi puolessa tunnissa (ja todennäköisesti hirveässä paniikissa) kappaleen, jota on sen jälkeen käytetty noin jokaisessa Final Fantasy -pelissä. Uusiksi sovitettuna, mutta kuitenkin. Kaikki preludit yhteen koostava YouTube-video on paitsi hämmentävä aikamatka vuodesta 1987 tähän päivään myös hyvä osoitus siitä, että vähemmän on usein enemmän.

https://www.youtube.com/watch?v=9J246XRR9y0

Niin paljon kuin pelintekijät tykkäävätkin piiloutua laskelmoitujen trailereiden ynnä muun markkinahumun taakse, kaikessa luovassa työssä on paljon kiinni sattumasta ja yksittäisen ihmisten yksittäisistä neronleimauksista. Pienillä yksityiskohdilla on väliä. Joskus jopa, hui kauhea, introbiiseillä!

Kun haluan muistuttaa itseäni tästä, kuuntelen Uematsun alkuperäistä Preludea.

...

(Ai pitikö sanoa jotain blogin aloittamisesta? Lukekaapa rivien välistä!)