No mitä anamaista tossa nyt sitten muka oli?

Paskat pelisopulit tunnistaa siitä, että ne kirjoittaa eDomeen.

Unohdit yhden tärkeän: Arvostelijat jättävät pelin pelaamatta läpi ilman hyvää syytä. Eli toisin sanoen arvostelijat jotka luulevat että preview käy reviewistä.

Huonon arvostelijan tunnistaa myös siitä, että hän nuoleskelee peliyhtiöiden elektronista takamusta jättämällä huomioimatta bugien parvet ja glitchien viidakot. Tarkemmin ajateltuna, ymmärrän kyllä jos joku innostuu pelistä pelkästään tälläisen bugin vuoksi.

http://www.youtube.com/watch?v=mNMLq-JR94Y

Grafiikan merkitys on tullut kovasti takaisin, koska se paskentunut roimasti.

Kaiken maailman sota peli kloonit joita tulee 5 vuodessa. Kunnolliset valaistus efectit puuttuu täysin. Värejä on vähemmäm kuin NES.

90-luvusta asti haukutut Need for speedit ovat nykyään oikeasti huonoja eikä vain katu-uskottavuus mittarilla.

Forza ja turismo sarjakin on pilattu YLISUUNNITTELULLA.

Miksei pelejä tehdä minulle?

Arvon player... Pelaisit Arkham Cityä; siinä jopa Sinulle sopivat synkät ja tajuttoman hyvännäköiset grafiikat. Ja jos ei kelpaa niin se ei enää ole meidän muiden ihmisten asia vaan psykologien (ilmauksesta kaikki kunnia Nnirville). P.S. kärsivällisyys lukea kommenttiasi meinasi loppua 18. kirjoitusvirheen jälkeen.

Huonon peliarvostelijan tunnistaa siitä, että se on se yksi tyyppi, joka ei koskaan ole kenenkään mielestä väärässä. Se tyyppi, joka kerää pieniä myötämielisesti kehrääviä kuuntelijoita ympärilleen ja harvoin kohtaa avointa vastarintaa. Se tyyppi, joka voi esittää mielipiteen kuin mielipiteen turvallisesti jumalakompleksinsa varjosta.

Ai miksi se tyyppi on sitten huono arvostelija? Koska arvostelijan työtä on arvostella, ja ihmiset tunnetusti ottavat arvostelun yleensä huonosti. Arvostelijan työhön kuuluu kohdata vastarintaa ja seistä välillä yksin argumenttiensa kanssa autiolla hiekkarannalla ja katsoa, kuinka sotalaivasto lipuu kohti. Joskus arvostelijan pitää myöntää tappionsa mutta vain, jotta voisi pian nousta uudella rintamalla jälleen yhteen, ylvääseen yhden miehen taisteluun.

Ja ennen kaikkea: tärkeintä arvostelijalle on myöntää, että arvostelija ei ole oikeastaan mitään ilman niitä ihmisiä, jotka uskaltavat kohottaa äänensä väkijoukosta ja esittää eroavan mielipiteen. Koska arvostelija arvostelee ja arvostelut ovat myös mielipiteitä, eikä koko jutussa ole mitään pohjaa, jos mielipiteitä ei tarvitse perustella. Eikä ilman kyseenalaistamista tarvita perusteluita. Ilman kyseenalaistajia jää vain... no, kehräävät pikku kisuset sekä yksi arvostelija, jonka mielivaltaisilla päähänpistoilla on jumalallinen valta yli kisusten.

Hypätkää kaivoot, mirrit. Hypätkää.