Nintendolla oli 80-luvulla monta rautaa tulessa alkuperäisen 8-bittisen kotikonsolinsa julkaisun jälkeen. Sen lisäksi, että se hallitsi markkinoita ja alustalleen julkaistavia pelejä rautaisella otteella, yhtiö tehtaili menestyspelejä liukuhihnalta. Peli-ideoita ja lisälaitteita valjastettiin suunnittelemaan lopulta yhteensä neljä erilaista Research & Development kehitysryhmää. Siinä missä R&D1 ja 4 toivat meille tutut Super Mariot, Zeldat ja Metroidit, keskittyi R&D2 pääasiassa rautapuolelle. Ryhmä numero kolme taas oli sekoitus näistä kahdesta. NESin elinkaaren aikana tämä ryhmä oli vastuussa kahdesta ikimuistoisesta pelistä, Punch-Outista ja StarTropicsista.
StarTropics on outolintu Nintendon menestyspelien joukossa, sillä se on suunnattu alusta lähtien länsimaalaiselle yleisölle, eikä sitä näin ollen edes julkaistu Japanissa. Päähenkilönä toimii Seattlessa asuva Mike Jones, joka matkustaa Etelämerelle tapaamaan arkeologisetäänsä tämän laboratorioon C-saarelle. Valitettavasti setämies on kaapattu vähintäänkin hämärissä olosuhteissa ja lähisen kylän päällikkö lähettää Miken pelastusretkelle aseenaan saarijojo ja roppakaupalla siunauksia shamaanisisarelta. Tästä alkaa seikkailu, joka kattaa kahdeksan erilaista näytöstä ja paisuu lopulta todella eeppisiin mittasuhteisiin.
Pelin 1994 julkaistu jatko-osa sai kunnian olla viimeinen ainoastaan 8-bittiselle Nintendolle ilmestynyt peli. Vaikka aikamatkustukseen nojaava seikkailu sai omat kannattajansa, saapui se hiipumassa olevalle konsolille auttamattomasti liian myöhään. Tämän jälkeen StarTropics katosi historian hämäriin jälkiä jättämättä.
Kuluneina vuosina Nintendo on selkeästi herännyt huomaamaan retropeleissään piilevän voiman. 3DS:n ja Wii U:n myötä naftaliinista on kaivettu monenlaisia pelisarjoja, joiden olisi voinut olettaa unohtuneen lopullisesti. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon yli 20 vuotta vaihtopenkillä istunut Kid Icarus. Lisäksi myös Balloon Fight, Ice Climbers ja Duck Hunt ovat kaikki saaneet vähintäänkin cameoesiintymisiä suuremmissa julkaisuissa. Tästä huolimatta StarTropicsista ei ole nähty missään mediassa edes pientä mainintaa.
Asia on suuri sääli, sillä alkuperäinen StarTropics on ehkä allekirjoittaneen kaikkien aikojen suosikki NES-peli. Trooppisten saarten ja niiltä löytyvien luolastojen koluaminen yhä tihenevän mystisen tunnelman puitteissa on kokemus, jonka pariin haluan palata yhä uudelleen. Tarina on yllätyksellinen, toiminta hyvin rytmitettyä ja musiikkiakin on ilo kuunnella. Siksi toivon, todennäköisesti turhaan, että Nintendo ymmärtäisi käyttää sarjan potentiaalia tulevaisuudessa edes jossakin muodossa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin kaivoin Let's Play-sarjani ensimmäiseltä kuukaudelta pelailun, jossa yritän selkeistä puheentuottamis- ja teknillisistä ongelmista huolimatta viestittää, että kyseessä on maan mainio peli.
