The Guardian Legend: Unohdettu mestariteos

Japanissa 1988 julkaistiin jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneelle MSX räiskintäpelille nimeltä Guardic. Kyseessä oli The Guardian Legend, joka vei edeltäjänsä epälineaarisen shoot 'em upin vielä astetta pidemmälle lisäämällä soppaan seikkailuelementtejä. Tuloksena on 8-bittisen Nintendon ainutlaatuisimpia kokemuksia, mutta valitettavasti se on unohtunut monien kohdalla historian hämäriin. On aika virkistää muistia!

The Guardian Legend kertoo vihamielisestä muukalaisplaneetasta, Najusta, joka lähestyy maata kiihtyvällä nopeudella. Uhkaa neutraloimaan lähetetään ihmisnaista muistuttava Vartija, jolla on kyky muuttaa muotoaan tehokkaaksi avaruusalukseksi. Najulle laskeuduttuaan sankarimme löytää viestejä edeltäjältään, joka on yrittänyt saada planeetan itsetuhomekanismin aktivoitua, mutta epäonnistunut. Siispä Vartija jatkaa tehtävän suorittamista.

Naju koostuu Zeldamaisesta luolastokompleksista, jota pääsee tutkimaan omaan tahtiin, kunhan oikeat avaimet löytyvät. Edetäkseen täytyy aika ajoin sinkoutua planeetan muukalaismaailmoihin niihin vievien porttien kautta ja tällöin pelimekaniikka muistuttaa enemmänkin ylöspäin vierivää shoot 'em upia. Vaikka etenemisnopeutensa voi tiettyyn rajaan asti valita itse, kannattaa Vartijan kehittämiseen käyttää aikaa, sillä vielä korkeammillakin tasoilla saattaa rivivihollinenkin imaista hyvän siivun terveysmittarista. Lisäksi sieltä täältä löytyvät 12 erilaista erikoisasetta helpottavat elämää. Aseet ovat kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä ne kuluttavat siruja, joiden määrä vaikuttaa pääaseen tulivoimaan.

Muukalaismaailmoja on 21 ja jokaisen päässä odottaa kivenkova bossi. Aluksi meno on verrattain rentoa, mutta loppua kohti räiskintätasot alkavat muistuttaa kunnon luotihelvettejä. Jatkomahdollisuuksia on kuitenkin rajattomasti ja pelitilanteen siruineen, tasoineen ja erikoisaseineen päivineen voi "tallentaa" monimutkaisen 32 merkkiä sisältävän salasanan taakse, joten tehtävä ei ole mahdoton. Itse jouduin siitä huolimatta kiristelemään hampaita useaan otteeseen.

Guardian Legendin tunnelma muistuttaa hieman Metroidia, sillä siinä tutkitaan samalla tavalla yksin vierasta muukalaismaailmaa. Ympäristöt ja viholliset ovat yllätyksellisiä ja musiikki tempaa mukaansa. Kokonaisuutena peli on äärimmäisen onnistunut ja suosittelen sitä kaikille NES-omistajille todella suurella lämmöllä. Samanlaista shoot 'em upin ja luolastokoluamisen sekoitusta en ainakaan itse ole enää toiste kokenut! Jos tämän blogin perusteella saan edes yhden ihmisen kiinnostumaan pelistä, tavoitteeni on suoritettu!

Nauhoitin The Guardian Legendistä myös pelikuvaa Youtube kanavani sadannen tilaajan kunniaksi. Kuvat kertovat tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa, joten ei muuta kuin nautiskelemaan:

Lisää aiheesta