Väärinymmärretyt pelit osa 3

Tähtien Sota itsessään ei esittelyjä kaipaa, mutta 8-bittiselle Nintendolle vuonna 1991 julkaistu alkuperäiseen elokuvaan perustuva toimintatasoloikka ei saavuttanut varsinaista klassikon asemaa. Ilkeiden kielien mukaan pelissä on suttuinen grafiikka, surkea ohjaus, liian epälineaarinen eteneminen ja tarinakaan ei noudata tarpeeksi orjallisesti elokuvan tapahtumia. Lisäksi vuonna 1992 Super Nintendolle julkaistiin, ainakin sen aikaisen pelimedian mukaan, kaikin puolin ylivertainen ja jopa merkkiteokseksi tituleerattu Super Star Wars.

Kaikesta huolimatta omissa kirjoissani NESin Star Wars on todella viihdyttävä, monipuolinen ja haastava peli. Seikkailu alkaa Luke Skywalkerin kiiturin ratissa, jonka avulla ensimmäisen luolan selvittämisen jälkeen aavikkoplaneetta Tatoiinen erämaa on täysin vapaasti pelaajan tutkittavissa. Tavoitteena on pelastaa R2-D2 jawoilta, etsiä Ben Kenobi ja kerätä mahdollisimman monta Millennium Falconin suojakenttäesinettä ennen siirtymistä Mos Eisleyn avaruussatamaan. Ilmestymisensä aikaan peli aiheutti hämmennystä epälineaarisuudellaan, mutta ihastuttaa nykyään, kun pienistäkin open-world ominaisuuksista saa plussaa.

Mos Eisleyssa porukka saa vahvistusta Han Solosta, jonka blastereissa on huomattavasti Lukea enemmän ytyä. Salakuljettajaa kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, sillä nyykähdettyään hän on lopullisesti mennyttä, joskin Ben Kenobi pystyy herättämään hänet henkiin Voiman avulla muutaman kerran. Päästyään Docking Bay 94:n kautta legendaarisen Millennium Falconin ohjaksiin ja väistettyään tuhoutuneen Alderaanin palaset, pelaaja aloittaa Kuolontähden koluamisen. Mukaan mahtuu vetosäteen neutraloimista, prinsessa Leian pelastamista ja jätepuristimessa asuvan Dianoga-monsterin tuhoamista. Pelin kliimaksi koetaan tiukkojen avaruustaistojen jälkeen X-Wingin ohjaksissa ylöspäin vierivässä shmupissa, jonka tavoitteena on päästä laukaisemaan armonisku avaruusaseman lämmönpoistoaukkoon.

Kun pelin aloittaa kylmiltään, saattaa kokeneellakin tasoloikkaajalla kestää hetken totutella Luken ja kumppaneiden ohjastamiseen. Loikkien lennokkuus riippuu sekä juostun matkan, että hyppynapin painalluksen voimakkuuden mukaan, joten muutaman minuutin harjoittelulla monet ovat varmasti valmiita tuomitsemaan koko systeemin. Loppua kohti yleistyvät painovoimatunnelit ja liukuhihnat tuovat soppaan vielä omat lisämausteensa, puhumattakaan prinsessa Leian verrattoman lennokkaasta hyppytaidosta. Hahmot ottavat luonnollisesti osumaa myös pudottuaan liian korkealta.

Pelin graafisia ansioita ei valitettavasti voi puolustaa, mutta ainakin hahmot tunnistaa toisistaan ja kenttien teemoitukset vastaavat esikuviaan. Lisäksi ensimmäisestä persoonasta nähdyt avaruustaistot ja asteroidien väistelyt on toteutettu NESin mittapuulla ihan näyttävästi. Mitä tarinan seuraamiseen tulee, pelaajalle on annettu hieno mahdollisuus luoda omanlaisensa alkuperäinen Tähtien Sota. Mitä sanotte esimerkiksi versioista, jossa Luke käy värväämässä Han Solon mukaansa ennen Ben Kenobin tapaamista, tai siitä, kun prinsessa Leia räjähtää Kuolontähden mukana vain sen takia, että sankarit eivät sattuneet löytämään neidon selliä sokkeloiselta avaruusasemalta?

NESin Star Wars ei ole millään muotoa täydellinen peli, mutta se ei kuitenkaan ansaitse verrattain kehnoa mainettaan. Mukana on open worldia, shmuppia, lentosimulaatiota, tiukkaa toimintatasoloikkaa, sekä vapaata valintaa hahmoporukan ja etenemisreittien saralla. Tällaisessa kokonaisuudessa muutama itku kontrolleista ja grafiikasta ei paljoa paina.

Tai sitten jälleen kerran nostalgia on tehnyt tepposet. Kyseessä on kuitenkin taas yksi tärkeistä lapsuuden peleistäni. Ja tähän henkeen jälleen kerran Let's Playta:

Lisää aiheesta