Level up!

World of Final Fantasy ilmestyi 28.10.2016. En ollut aikonut ostaa sitä julkaisupäivänä vaan joskus myöhemmin, kun hinta on vähän laskenut. Sitten kävi niin, että poikkesimme miehen kanssa juuri tuona päivänä pelikaupassa... ja mukaanhan se sieltä lähti. Kuka enää oikeasti uskoo minua, jos väitän, etten ole ostamassa jotain FF-nimikettä?

World of Final Fantasy onnistui herättämään sekä mielenkiintoni että epäluuloni, kun se ensi kerran julkistettiin. En osaa sanoa, mikä siinä tarkalleen ottaen kiehtoi (ehkä suloisuus?), mutta epäilyksen syy oli selvä. Ensinnäkin uskoin sen sisältävän aivan liikaa fanipalvelua ja toiseksi olin varma, että pelissä mukana olevat vanhojen Finaleiden hahmot joutuu siihen ostamaan erikseen. Lisäksi pelistä tuli vähän Pokémon-vibat enkä ole koskaan ollut taskumonstereiden fani (vaikken siis niitä mitenkään inhoa).

Demo toisaalta lievensi, toisaalta vahvisti näitä epäluulojani. Pokémon-vibat säilyivät hyvin vahvoina, samoin aavistus fanipalvelusta, mutta huomasin, ettei ajatus enää ärsyttänyt. Demon perusteella vaikutelma oli ihan mukava ja ajattelin pelin menevän välipalana sillä välin, kun odottelen kovempaa juttua *köh*FF XII: The Zodiac Age*köh*. Taisin tosin jopa täällä blogin puolella sanoa, etten ole peliä ihan heti ostamassa.

Toisin kävi, joten ehkä demo lopulta teki minuun suuremman vaikutuksen kuin edes halusin itselleni myöntää. Olen taitava huijaamaan itseäni, kunnes ostotilanne on sitten edessä.

Marraskuu oli kaiken kaikkiaan töksäkkä enkä sitten päässyt pelaamiseenkaan kunnolla kiinni niin nopeasti kuin olin ajatellut. Aikaa oli vain silloin tällöin eikä kovinkaan pitkiä sessioita ehtinyt pelata. Nyt pelikellossa onkin vasta reilut 10 tuntia, vaikka olen jo kuukauden päivät pelin omistanut. Tosin jos FFXV ei olisi juuri ilmestynyt, saattaisin juuri tälläkin hetkellä olla World of Final Fantasyn kimpussa.

Onnekseni sain pian huomata, että vanhojen pelien sankareita ei tarvitse Storesta rahalla lunastaa vaan heitä saa juonen mukana. Tosin pelin sisäisellä valuutalla heidät on lunastettava taisteluavuksi, mutta se ei haittaa. Sehän tarkoittaa vain pientä (tai suurta) vaivannäköä pelissä ja siihen puoleen panostan mieluummin kuin olen jatkuvasti avaamassa kukkaroni nyörejä.

Olin myös ajatellut pelin olevan kevyt välipala. Noh, sellainen se ei sittenkään tunnu olevan. Tarina onkin oikeasti kiinnostava ja taistelusysteemikin jaksaa innostaa. Siinä on oma viehätyksensä ja koukkunsa. Toki hetkittäin pelissä tuntuu tulevan taisteluja liiankin kanssa, mutta yleisesti ottaen ne ovat kyllä onnistuneet minua viihdyttämään.

Pelin parissa vietetyt tunnit ovatkin menneet aivan liian nopeasti ja joka kerralla on jäänyt sellainen olo, että olisi voinut jatkaa vielä vähän. Tämä onkin yleensä hyvän pelin merkki, lopettaessa on edelleen nälkäinen, joten pelin pariin on päästävä uudelleen.

Tästä huolimatta tosin päätin, että panen pelin tauolle ja pelaan FFXV:n ensin. WoFF tulee sitten palkintona, kun tuo toinen peli on läpäisty.

Pelin päähahmot, kaksoset Reynn ja Lann, eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia. Reynnillä on pipo liian tiukalla ja Lannilla ruuvit liian löysällä. Tiedostan tässä tietynlaista japanilaista huumorityyppiä, mutta se ei nyt vain valitettavasti iske minuun. Kaksosten sijaan pelistä kuitenkin löytyy riittävästi tarttumapintaa. Enna Kros kiinnostaa, vaikkakin veikkaan, ettei hänellä ole ihan puhtaat jauhot pussissaan... tai ehkäpä juuri sen takia hän niin kiinnostava onkin?

Lisäksi olen huomannut, etten ole immuuni fanipalvelulle. Sillä on olemassa muotonsa, joista minäkin pidän. Tässä pelissä maku tuntuu pysyvän hyvänä ja tällainen vanha kääpä, joka on Finaleita pelannut teinivuosistaan asti, hykertelee innoissaan, kun tutut kasvot tulevat vastaan. Oi, en malta odottaa seuraavaa kohtaamista!

Fanityttö minussa hihkuu vähän väliä. En oikeastaan ole ajatellut, että crossover-ficit olisivat edes minkäänlainen juttu minulle, mutta kun näin Farisin ja Quistisin hengaamassa yhdessä... Hei, miettikää nyt! Faris ja Quistis! En saa tätä ajatusta päästäni. Tälle on ehkä tehtävä jotain. Ehtisinköhän lomalla vähän ficcaamaan..?

Kyllä, pahasti näyttää siltä, että Square nappasi, jos ei sieluani, niin palasen sydäntäni, tällä pelillä. Enpä olisi ikinä uskonut, mutta World of Final Fantasy on napannut minut matkaansa. Haluan ehdottomasti nähdä tarinan loppuun saakka ja olen vielä aidosti innoissani. Täytyy pelata FFXV äkkiä pois alta, että pääsen takaisin tämän pelin pariin!