Trophy hunttaus, rikkaus vai taakka? Se alkoi vuonna 2005 Microsoftin pelaajapisteillä. Pian Valve ja lopulta myös Sony tarjosivat pelaajille aikaleimattuja merkkipaaluja peleissä suoritetuista saavutuksista. Nykyään erityisesti konsolipelaamista ei voisi edes kuvitella ilman trophyja ja achievementseja. Itselleni saavutusten haaliminen alkoi tätä kirjoittaessa viitisen vuotta sitten, kun PS3 tuli talouteen. Pelatessani ensimmäisiä uuden konsolin pelejä, Dante's Infernoa ja Assassin's Creed II:ta, ruudun laidassa vähän väliä kilahtelevat tekstiruudut lähinnä huvittivat. Kuitenkin selattuani saavutuslistoja ja viimeistään ensimmäisen platinatrophyn napattuani se oli menoa. Minusta oli tullut trophy huntteri. Uusia pelejä pelatessani en enää miettinyt, alanko tavoitella kaikkien muiden palkintojen jälkeen avautuvaa platinaa, vaan sen haaliminen oli itsestäänselvyys. Välillä se kävi helposti, toisinaan vaadittiin pitkällistä omistautumista ja osa projekteista on yhä kesken vielä vuosienkin jälkeen. Suhtautumiseni trophyihin on pelaajamaailmassa yleistä. Sen todistavat esimerkiksi monet elinvoimaiset verkkosivustot, jotka listaavat saavutuksia ja kirjoittavat ohjeita niiden hankkimiseksi. Pelejä asetetaan myös vaikeusjärjestykseen trophyjen hankaluuden perusteella ja luodaan klubeja tietyistä peleistä kaiken saavuttaneille. On siis sanomattakin selvää, että trophyjen kerääminen on suosittua, mutta missä vaiheessa mennään liiallisuuksiin? Joissakin medioissa saavutuksia on verrattu jopa lievään huumeeseen. Alati kasvava gamerscore tai laajeneva trophykokoelma voi olla monelle nykypäivän pelaajalle lähes pakkomielle. Tuleeko jossakin vaiheessa vastaan tilanne, että pelejä pelataan ainoastaan saavutusten kartuttamisen toivossa? Jääkö hyväkin peli hyllyyn pölyttymään platinatrophyn kilahdettua käyttäjätilille? Itse olen pääsyt eroon pahimmasta saavutuspakkomielteestä. Nykyään jätän ladattavan lisäsisällön mukana tulevat trophyt suosiolla huomiotta ja olen hyväksynyt tosiasian, että taidot eivät vain kertakaikkiaan riitä Guitar Hero: Metallican platinaan. Pyrin kuitenkin aina lähtökohtaisesti kohti kirkkainta pokaalia ja voin tunnustaa, että välillä se aiheuttaa sellaisten aktiviteettien harrastamista, jotka eivät välttämättä muuten huvittaisi. Trophyt ovat kuitenkin ohjanneet välillä myös sellaisen mielekkään sisällön äärelle, jota en olisi edes kokeillut ilman palkintoa. Lopuksi listaan kymmenen trophya, jotka ovat aiheuttaneet itselleni kaikista eniten päänvaivaa: 10. Blitzkrieg - Guitar Hero: Metallica Voita bändi vs. bändi online-matsi kahdeksalla pelaajalla. Jouduin järjestämään ns. boostaus-illan, jotta hiljaisessa onlinessa saatiin kaksi bändiä pystyyn. 9. Top Ace - Dark Void: Survivor Missions DLC Päihitä Abyss Canyon 4,5 miljoonalla pisteellä. Tämän saavutuksen vaikeudesta ei ole aavistustakaan, ennen kuin sitä itse kokeilee. Saavutus vaati litrakaupalla verta, hikeä ja kyyneleitä. 8. Treasure Hunter - Final Fantasy XIII Omistanut jokaisen aseen ja accessoryn. Kaikkien tavaroiden keräämiseen meni lähes 100 tuntia grindaamista sekä rahan, että harvinaisten materiaalien toivossa. 7. Abstergo Eployee of the Month - Assassin's Creed Brotherhood Saavuta jokainen bonus ainakin kerran. Seinäksi nousi lopulta bonus nimeltä Extreme Variety, joka vaatii 15:n eri bonuksen suorittamisen yhdessä online matsissa. Jälleen kerran vasta boostaus pelasti. 6. Who Needs a Gun? - Silent Hill 2 HD Löydä Green Hyper Spray. Saavutus vaatii vähintään 6 pelin läpäisyä eri loppuratkaisuilla. Yksi niistä on oltava kymmenen kultaisen tähden hard-läpäisy. 5. Hard to the Core - Dead Space 2 Päihitä peli Hardcore vaikeusasteella. Trophyn saavuttaminen ei olisi muuten niin hankalaa, mutta kun käytettävissä on koko pelin aikana vain kaksi tallennusta! 4. Aren't You Thankful? - Dead Space 3 Päihitä peli Hardcore vaikeusasteella. Tällä kertaa tallentaa saa koska vain, mutta siitä on vähän lohtua, sillä et saa kuolla KERTAAKAAN! 3. Meticulous Collector – Shadow of the Colossus HD Kerää kaikki tavarat hard time attackissa. HD julkaisun modifioiduilla kontrolleilla vaikeamman tason kelloa vastaan käydyt kolossitaistelut aiheuttivat lähes muutaman turhautuneisuuden man-tearin. 2. Stormbringer - Metal Gear Rising: Revengeance Läpäise tarina revengeance-vaikeustasolla pelkillä S-rankingeilla varustettuna. Vaati muun muassa pelin läpäisemisen käytännössä ottamatta osumaa kertaakaan ja se on näin hektisessä pelissä paljon vaadittu! 1. I GOT BLISTERS ON MY FINGERS! - The Beatles: Rock Band Soita 100% Helter Skelter Expert-rummuilla. Monta päivää harjoittelua ennen täydellistä suoritusta. Trophy-kokoelmassani on tällä hetkellä 54 platina-trophya. Kokoelmaa voi käydä katselemassa PSN-profiilista fluojn. Postatkaa kommentteihin omat vaikeimmat saavutuksenne! Alkuperäiseen kirjoitukseen.
Itsellä on tämä tapa onneksi pysynyt aina poissa siitä epäterveellisestä vaiheesta, jossa pelejä ostetaan ja pelataan pelkästään trophyjen keräämiseksi, ts. napataan mukaan jokin vitosen Hannah Montanakin, koska yksi platina lisää. Hankin edelleen hyviä ja itseä kiinnostavia pelejä, joista sitten hyvin monesti kykyjeni ja mielenkiinnon mukaan tapaan kerätä ns. mahdollisimman ison potin. Moninpelipystit ovat iso kirosana, ja toisaalta taas sitten osaan suosiolla antaa periksikin, jos omat taidot ei riitä, vrt. Batmanin Arkham-sarjan tappelut jne. Platinatrophyja on tällä hetkellä 48 kappaletta, ja ns. PSN-taso on 23,43 %. Ehkä vaikeimmat tai aikaavievimmät pystit ovat olleet The Last of Usin kaksi platinaa (PS3 & PS4), ja nuokin juuri moninpelin takia. Siinä oli mukavana lisäkannustimena aina tasaisin väliajoin niitä tiettyjä matseja, joissa oli mahdollisuus menettää kaikki edistyminen ja palata nollille, jos ei täyttänyt tiettyjä ehtoja matsin aikana. Vähänkö olisi syönyt miestä. Assassin's Creed III on myös jäänyt mieleen aika uuvuttavana tapauksena. AssCreed-sarjassa platinat on aina kutkuttavia, mutta se helvetin moninpeli rassaa monesti. Pleikkarin puolella ykkösosassa ei ollut vielä pystejä, mutta osat II, Revelations ja III oon saanut hinkattua täydellisesti. Brotherhoodissa lannisti juurikin tuo yllä mainittu blogaajan hinkkaama pysti (mistä hatunnosto), ja Black Flagin kohdalla lopahti vain into grindaukseen, vaikka se vähän inhimillisempi olisi ollutkin. Roguesta ja Unitysta on sentään taas tarkoitus sitten jaksaa loppuun asti.
Kaljapäissäni ratkaisin pelin Gordie Howe -kypärätempulla verkkoliigassa (paskempaa käännöstä en keksinyt) ja sain NHL 13 Legendary trophyn. Tai joku sellane. No mut kuitenkin sen verran hyvä peliesitys, että sain sen helevetin pitkään tahkoamani legenda statuksen itselleni. Very Rare 8.49% EASHL™-legenda Kehitä verkkokiekkoilijasi Legenda 1 -tasolle
Ekan Trinen All Boxes And No Play... -saavutuksen avaamista häpeän. Tavoitteena on siis luoda velholla 500 esinettä yhdessä kentässä ja miksi? Että saa jonkun typerän kuvan avattua joka ei vaikuta yhtään mihinkään. Jumalauta. Ei helvetti. Mut ne 20 platinaa olivatkin oikeaa ajan hyötykäyttöä. Edit: Vaikeimmat voisivat ehkä olla Mirror's Edgen kaikkien time trialien suorittamisesta saatavat trophyt. Tiukoilla aikarajoilla varustettua ekan persoonan tasoloikkaa pädillä. Jee...
Mulla on tasan yksi platinatrophy. Sekin sen takia, että exä pelasi Virtue's Last Rewardin kaikki loppuratkaisut mun Vitalla.
Platina WipEout HD:sta, mitään en kadu. Silloin tunsin olevani jotain. Trophy Level 28 (75%) - 6 532 - 67 / 364 /1 278 / 4 823 Tällä hetkellä pelejä niin uskomattoman paljon rästissä, ettei kaiken koluaminen kaikessa enää nappaa, vaikka parhaani toki yritänkin.
Oma ainoa platinani on The Walking Deadista, sitä kun on mahdoton olla saamatta jos pelaa kauden läpi.
Jonkin verran on syntynyt kiinnostusta pelien saavutuksiin, vaikka aluksi pidin niitä lähinnä turhuutena, joskin harmittomana sellaisena. Ajoittain innostun metsästämään pelien Steam-achievementteja vähän innokkaammin, mutta kyllä se aika kauaksi jää oikeasti niihin hurahtaneiden sekoboltsien puuhastelusta. Jos esimerkiksi on selvää, että achievementti vaatii ihan mahdottomia määriä grindausta, tai vain sen luokan täydellisyyttä, että harjoittelua vaadittaisiin yli oman tarpeen, niin en minä koe mitään pakonomaista tarvetta sellaisen achievementin metsästämiseen. En myöskään yleensä aloita uusia läpipeluukertoja vain saavutuksia hankkiakseni. Tai ylipäänsä ota kovin suuria paineita asian tiimoilta. Kerään niitä sen verran mitä suht vaivattomasti on otettavissa, ja ehkä vähän näen ylimääräistä vaivaa saadakseni jotkut kutkuttavan lähellä olevat saavutukset. Mutta sen enempiä en rupea tahkoamaan kuin aniharvoin. Lähinnä koen ärsyttävänä sen, että joissain peleissä pelintekijä on ajatellut saavutuksia yksinomaan omana keinonaan tarkkailla pelaajien pelikäyttäytymistä, ja jättänyt sen hauskuusaspektin niistä pois. Sellainen johtaa ihan pirun tylsiin saavutuksiin, tyyliin "onnittelut, olet tiirikoinut lukon", "onnittelut, olet tiirikoinut kymmenen lukkoa " ja "onnittelut, olet tiirikoinut sata lukkoa".
Ainoa peli (kait) josta olen saanut kaikki achievementit on Resident Evil 4 HD PC:lle. Professionalilla ne tuli melkein automaattisesti.
Resident Evil 5:stä ja ensimmäisestä Unchartedista hankin platinaa, koska silloin trophyt olivat jotain uutta ja hienoa. Dark Soulsista ja MGS3:sta kihnutin pystit ihan vain rakkaudenosoituksena peleille. Yhdenkään hankkiminen ei ollut oikeasti hauskaa, joten enää en välitä, saanko pelaamistani peleistä yhtäkään trophyä. RE5:n muuten myin platinan saatuani pois, kun tuntien grindaus sai minut inhoamaan koko peliä.
Itse menettelen saavutusten kanssa niin , että jos peliä jaksaa tahkota tarpeeksi niin silloin tulee saavutuksiakin avattua. Turha niitä on jäädä raastamaan peleissä jotka eivät nappaa tarpeeksi - varsinkin kun ne oikeasti vaikuttavat saavutukset on aina järjestään jätetty virallista huomiota vaille.
Kun joskus viime vuosikymmenellä tuli pelattua lähinnä pelkällä X360:llä niin silloin tuli jahdattua achievementteja välillä ihan naurettavallakin innolla, nyt taas ei oikein jaksa enää kiinnostaa kun pelaaminen on jakautunut useammalle eri alustalle. Steam-achievementit nyt on lähtökohtaisestikin ihan tylsiä, kun niitä ei löydy lähimainkaan kaikista Steamissa olevista peleistä, eikä niissä myöskään ole mitään selvää kokonaispisteytystä malliin Xboxin gamerscore.
En tiedä voiko verrata trophyihin, olen huono keräämään niitä, mutta ehkä lähin kokemus oli olla maailmanlistan ykkönen Messerschmitt Bf109G-2 koneella Aces High II nettisimussa. Vaati jo epäterveellisen paljon peliaikaa. Nykyään iloitsee, jos edes jonkun pränikän saa.
Saakos tämmöisiä kahden vuoden takaisia ketjuja edes nostella? Meinaan huomasin, että en olekaan vielä täällä sivustolla trophykokoelmavideotani jakanut ja kun kerran tämä blogi koski kyseessä olevaa asiaa, niin mikä jottei? Video on vielä suhteellisen validikin, koska tuon jälkeen en ole kerännyt trophyja muista kuin FFX:stä, FFXV:stä ja Zone of the Enders HD:sta :D Lisää vain trophyhöpinää tötteröön!
Itsehän odottelen jännityksellä sadatta platinaa, trophytaso 34 ja suunnilleen puolivälissä prosenteissa. Yhä hauskaa ajanvietettä, joka antaa sisältöä elämään ja peliharrastukseen. Tuossapa profiilini, joka ei ole aivan ajan tasalla, mutta melkein: http://psnprofiles.com/Shozovulnai
Uuh, trophymaster Kuosmanen ei suinkaan ollut tuulesta temmattu arvonimi :D Edelleen taitaa olla Wipeout HD:n platina se kaikista harvinaisin?
