Sukkapuku suhisee

Perfect Assassin

Avaruuden äärettömässä tyhjiössä matkustaa siniseen sukkapukuun sonnustautunut sankari, joka ei muista mitään menneisyydestään. Ei, kyseessä ei ole kukaan Marvelin X-supersankareista, vaan täydelliseksi salamurhaajaksi tituleerattu sankari, Charon. Hänen täytyisi etsiä käsiinsä läheisellä planeetalla asustava työnantajansa, joka suostuu neuvottelemaan diileistä vain kasvotusten. Miksi kaikki täytyy aina tehdä niin vaikeasti?

Pelin suunnittelijoilla on ilmeisesti erilainen kuva salamyhkäisistä murhamiehistä, sillä miten kirkkaansininen, kanuunaa koko ajan näkyvästi esillä kantava kaksimetrinen heppu muka on "täydellinen salamurhaaja"?

Perfect Assassin on seikkailupeli, johon on ajoittain yhdistetty toimintaa. Spritesankari tepastelee kolmiulotteisessa polygonimaailmassa ja yrittää ratkoa useimmat ongelmat puhumalla. Pelimaailmaa tutkitaan hiirellä, mutta interaktiivisuus jää melko vähäiseksi. Sankari voi lähinnä aukoa ovia ja käyttää joitain harvoja esineitä juuri niitä varten selkeästi tehtyihin kohtiin. Esineitä voi myös lahjoittaa pois, ja liian monet ongelmat ratkeavatkin juuri tällä tavalla. Ohikulkijoiden pysäytteleminen ja heille erilaisten esineiden tarjoaminen vastapalveluksen toivossa ei pitemmän päälle ole kovin hauskaa puuhaa. Muutenkaan ongelmat eivät ole kovin nokkelia, vaan keskittyvät lähinnä esineiden rahtaamiseen paikasta toiseen.

Heppoisen seikkailuosuuden vastapainoksi pelissä on kuitenkin erinomaisesti toimiva keskustelusysteemi. Jutustellessa siirrytään erilliseen moodiin, jossa näkyvät molemmat turinoinnin osapuolet. Sankarilla on kolme erilaista suhtautumismallia, jotka vaikuttavat keskustelun tulokseen. Hän voi joko anella ja ruikuttaa, asennoitua hommaan normaalisti tai olla päällekäyvä ja aggressiivinen. Lisäksi keskustelussa ei ole juututtu tavallisten moninvalintojen tasolle, vaan pelaaja voi itse yhdistellä lauseita. Vaihtoehtoina ovat kuka-, mikä- ja missä-kysymykset, joita voi sitten liittää suurin piirtein kaikkeen sankarin tietämään hahmojen nimistä ja paikoista lähtien.

Puhe näkyy vain tekstinä, sillä hahmot sankari mukaan lukien puhuvat jotain outoa avaruusmongerrusta. Idea tuntuu aluksi hienolta, mutta otusten mölinään kyllästyy yllättävän nopeasti. Musiikkia on vähän, eikä sekään vähä ole hääppöistä.

Ulkoisesti peli on karu, mutta toimiva. Kuva liikkuu sankarin mukana paikoitellen jopa todella hienosti. Peliä ei myöskään riivaa tuttu helmasynti, heti ruudun reunan takana vaanivat viholliset.

Perfect Assassinissa olisi ainesta paremmaksikin peliksi, mutta suunnittelijoiden energia tuntuu loppuneen hienoon keskustelusysteemiin. Kyllähän tätä paremman puutteessa vääntää, mutta ongelma onkin siinä: siitä paremmasta ei ole puutetta.

65 Yksinkertainen toimintaseikkailu.

Synthetic Dimensions/Grolier Interactive Dos Versio: 1.4 Minimi: todennäköisesti 486DX2/66, 8 Mt, SVGA, 2xCD-ROM, hiiri, digitaaliäänikortti Äänet: kaikki yleisimmät Kiintolevy: 10 Mt Muuta: myyntiversio suomenkielinen Testattu: P200 MMX, 80 Mt, Stealth 64 2 Mt VRAM, SB 16, LAPC-1, 12xCD-ROM