Satusaagan uudet vaatteet

King's Quest: Mask of Eternity

Ikuisuuden naamio on pirstaleina! Sen vartijaksi nimetty Lucreto on kääntynyt pahuuden puolelle ja singonnut naamion palaset ympäri maailmaa. Samalla ihmiset ovat muuttuneet kivipatsaiksi ja pimeyden olennot päässeet vaeltamaan maan päällä.

Onneksi yksi sirpaleista osuu Daventryn valtakunnassa asuvan nuoren ja urhoollisen Connorin käsiin. Pystyykö hän löytämään loput palaset ja pelastamaan maailman?

King's Quest: Mask of Eternity on kahdeksas King's Quest -peli. Siinä missä edellinen oli värikäs ja piirroselokuvamainen, Mask of Eternity on synkkä ja vailla söpöyden hiventäkään. Ajan hengen mukaisesti se tehty 3D-enginellä.

Periaatteessa Mask of Eternityssä on aivan kelvollinen ja simppeli King's Questille sopiva juoni: "Maailmassa on vikaa, korjaa se." Sankarimme Connor taivaltaa läpi pimeyttä uhkuvien maailmojen, teurastaa melkoisen katraan örkkejä ja muita vihulaisia, ratkoo puzzleja ja hyppelee kuolettavan vaarallisissa paikoissa. Maailmakin pelastuu loppujen lopuksi, mutta pelaaja jää kyllä ihmettelemään, mihin seikkailupelit oikein ovat menossa.

Maailmasta toiseen

Kun naapurit muuttuvat kivipatsaiksi ja maailman valo katoaa, on aika toimia. Daventryn valtakunnasta pitäisi päästä pois, mutta minne? Ennen niin tutut ja turvalliset tienoot vilisevät nyt peikkoja ja zombeja eikä eläviä ihmisiä näy mailla halmeilla.

Seikkailu vie Connorin Kuoleman ulottuvuuteen, Suolle, Kääpiöiden alamaailmaan, Autiomaahan, Jäämaahan ja Auringon valtakuntaan. Jokainen osamaailma on varsin laaja, joten kartoittamista riittää. Maailmojen välillä pääsee kulkemaan teleportterin avulla heti kun vain kyseisessä maailmassa on käynyt.

Seikkailun asemasta peli muistuttaa toiminnallista rooliseikkailua. Mukaan voi kerätä esineitä ja paranevia aseita ja suojavarustuksia, parantavia juomia ja loitsuja. Roolipelimäisesti Connor saa tehtävistä ja taisteluista kokemuspisteitä, jotka puolestaan kasvattavat kokemuspalkkia. Kokemuspalkin täyttyessä Connor nousee seuraavalle kokemustasolle ja hänen haarniskansa ja aseensa paranevat.

Taistelua on paljon. Jo Daventryn valtakunta vilisee peikkoja ja örkkejä, ja myöhemmissä maailmoissa vastaansa saa valikoiman erilaisia epäkuolleita, hirviöitä ja yleisesti ottaen epäystävällisiä otuksia. Onneksi vaikeustason voi valita, eikä taistelemisen pitäisi helpoimmalla tasolla olla kynnys kenellekään.

Varsinaiset puzzletkaan eivät päätä hirvittävästi rasita, vaan peli suorastaan tökkii oikeaan suuntaan. Jokaiselle mukana raahattavalle tavaralle on käyttötarkoitus, mikä selviää kyllä aikanaan. Vaihtoehtoisina puzzleina on kivien tai laatikoiden työntely oikeisiin paikkoihin, vipujen vääntely tai laattojen hyppely oikeassa järjestyksessä.

Nappulaa ja hyppelyy

Ohjaussysteemi on ihan näppärä jahka sen ensin saa sisäistettyä. Näppäimistöllä ohjataan Connoria ja kameraa. Hiiren kursoria klikkaamalla puolestaan sujuvat taistelu ja esineiden poiminta sekä satunnaiset kameran liikuttelut.

Connor voi liikkua joko kävellen tai juosten, hypätä kolmella eri tavalla sekä kiivetä pystysuoria seinämiä köyden ja koukun avulla. Taisteleminen käy helposti sohimalla kursoria pahista kohti ja klikkaamalla sopivalla hetkellä. Yleensä hirviö kaatuu muutamalla iskulla eikä erityisen voimallisia vastustajia ole edes viimeisillä tasoilla.

Kamerakulman valitsemiseksi on monta eri vaihtoehtoa ja suositeltavinta onkin käyttää niitä tarpeen mukaan pelin aikana. Käytännössä on ehkä helpointa pelata Connorin näkökulmasta, koska kameralla on taipumus olla kiusallisesti väärässä suunnassa aina kun vaihtaa kolmannen persoonan näkökulmaan. Kameralla voi myös zoomata lähemmäksi ja kauemmaksi sekä katsoa ylös ja alas.

Kuten Sierran peleissä on ikimuistoisesti ollut, on nytkin tärkeää tallentaa ajoissa ja usein. Kuolema on aina kintereillä _ jos ei verenhimoisten hirviöiden muodossa niin sitten putoamisen, väärään paikkaan astumisen tai epäonnistuneen hypyn seurauksena.

Valitettavasti Mask of Eternity tarjoaa runsaasti turhauttavia hyppelytuokioita, joiden parissa harmaantuu hius jos toinenkin. Connor hallitsee eripituiset hypyt ja kykenee ponnistamaan hyvinkin pitkälle, mutta pienikin virhe aiheuttaa suistumisen kuolemaan. Pakollisia hyppelykohtia on vieläpä useita.

Tunnelmaa ja etananvauhtia

Maskin 3D-maailma on aivan siedettävän näköinen, mutta hahmot ja esineet kärsivät pienestä polygonipulasta. Connor ja monet muut matkan varrella tavattavat hahmot liikehtivät sulavasti, mutta hirviöt ovat hieman kankeita.

Maailman eri osa-alueilla on oma, vahva olemuksensa. Daventry on myrskyn pimentämänä synkkä ja lohduton, Kuoleman valtakunnassa on salaperäinen, hieman egyptiläinen tunnelma, Autiomaa korventaa kuumuudellaan ja kuivuudellaan ja Jäämaailma säihkyy lumenvalkoisena. Lievä yksityiskohtien puute vaivaa, etenkin kun siellä missä niitä on käytetty, tunnelma on aivan toista luokkaa kuin tylsemmillä alueilla.

Musiikki ja äänet ovat kauttaaltaan erinomaiset. Connor kuulostaa standardisankarilta, mutta monet näyttelijät ovat suorastaan loistavia. Sopivalla voimakkuudella soiva musiikki täydentää eri osamaailmojen tunnelmaa.

Ensimmäisenä pelissä alkaa nyppiä Connorin hitaus. Kävely on tuskastuttavaa matelua eikä juoksuvauhti ole sen kummempi. Monet osamaailmat ovat laajoja ja sokkeloisia, ja niissä täytyy kulkea samoissa paikoissa monesti pariinkin kertaan. Tällöin on todella rasittavaa junnata eteenpäin hitaasti lyllertävän Connorin vauhtia pitkiä matkoja, samoja yhä uudestaan.

Myös latailu nyppii. Aina kun siirtyy uudelle alueelle, peli poistaa ensin kiintolevyltä edellisen alueen tiedostot, kirjoittaa sinne sitten seuraavat ja sitten lataa varsinaisen alueen, mikä sujuu niin hiiiitaaaastiiii.

Mutta missä on King's Quest?

Mask of Eternity on ihan kelvollinen ja pelattavuudeltaankin hyvä peli, jos sitä pitää vain toiminta- ja roolipelin elementtejä sisältävänä 3D-seikkailuna. King's Quest -sarjan ystäville se sen sijaan on pettymys.

King's Questien vahvoja puolia on ollut juuri niiden sadunhohtoisuus, kiltteys, värikkyys ja jopa ajoittainen söpöys. Kaikki tämä on kadotettu ja tilalle tuotu synkkyys, pimeys, suttuinen väripaletti ja haudanvakava asenne koko seikkailuun. Tutuista kuninkaallisista ei näy vilaustakaan ellei paria kivipatsasta lasketa. Mihin kaikki King's Questin peruselementit ovat kadonneet?

Miinusta saa myös suunnittelu. Miksi ihmeessä seikkailupelissä pitää tappaa, saati sitten joutua jatkuvasti taistelutilanteisiin? Seikkailuissa kun pitäisi kantavana ideana olla juuri se, että sankari selviää vihollisistaan älyllään ja näppäryydellään, ei lihaksilla ja väkivallalla. Vihollisten kuolemat on vielä toteutettu vastenmielisen raa'asti ja verisesti, mikä tekee tästä King's Questista täysin sopimattoman lapsille ja vie siltä viimeisenkin koko perheen pelin leiman.

Jonkinlainen yleinen latteus myös leimaa kaikkea mätkimistä. Hirviöt ovat kankeita ja stereotyyppisiä, eikä niillä ole juurikaan omaleimaisia kykyjä, jotka tekisivät niistä vaihtelevia tai edes varteenotettavia vastustajia. Connor pystyy käytännössä listimään koko hirviökaartin samoilla tekniikoilla ja samalla helppoudella riippumatta siitä, onko kyseessä tason standardiöttiäinen vai pelottava loppupahis.

Jatkuvaan, tasaisen tappavaan taistelunmätkeeseen turtuu, ja lopulta alkaa käydä suorastaan sääliksi kaksipäistä lohikäärmettä, basiliskia, suonoitaa ja muita osamaailmojen suuria pahiksia. Niihin kun olisi ihan oikeasti voinut liittää mukaan jotain persoonaa ja vuorovaikutusta sen sijaan, että niiden päät katkeilevat muutamassa sekunnissa ilman että koko otusta ehtii kunnolla edes nähdä.

Kokonaisuutena vaikutelma King's Quest: Mask of Eternitystä on kahtalainen. King's Questina peli ei ole onnistunut lainkaan luomaan sitä tunnelmaa, mitä siltä odottaisi. Myöskään puhtaana seikkailuna se ei toimi, koska se ei sitä ole. Jos taas unohtaa, että kyseessä on King's Quest, ja tarkastelee peliä pelkästään rooli- ja seikkailuelementtejä sisältävänä 3D-toimintapelinä, se on aivan toimiva yritys sarjassaan ja miellyttää varmasti fantasia-aiheista toimintapeliä kaivanneita.

Ehkäpä seuraava King's Quest lunastaa ne odotukset, joita saagan fanit ovat sille kasanneet ja keskittyy jälleen siihen, missä sillä on parhaat mahdollisuudet menestyä: satuseikkailuun.

83 Taistelua ja roolipeliä sekoittava fantasiaseikkailu. + Hyvää • Vihdoinkin seikkailu 3D-maailmassa. • Erinomaiset äänet. • Taistelun helppous. - Huonoa • Synkkä ja lohduton tunnelma. • Missä on itse seikkailu? • Tylsät vihollislaumat. • Yhtä tylsät loppupahikset. • Pitkät latausajat.

Sierra Studios/Cendant Software www.sierrastudios.com/games/mask/index.html Versio: 1.0 Minimi: P166, 32 Mt Suositus: P2-266, 64 Mt, 3D-kortti Kiintolevytila: 400 Mt Moninpeli: ei 3D-tuki: Direct3D, 3DFX Testattu: P2-350, 64 Mt, Riva TNT, SB64