SimCityn kummisedät

Street Wars

Paikka: Epämääräinen pikkukaupunki Amerikan Yhdysvalloissa. Aika: Epämääräinen jakso 1900-lukua. Peli: Epämääräinen mafiasimulaatio Street Wars.

Street Wars on jonkinmoista jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle grynderipelille Constructor. Nyt aiheena on rakennusteollisuuden nurja puoli, jota hallitsevat mafiaperheet ja mauton huumori.

Tavoitteena on tehdä kilpailevista rikollisjärjestöistä selvää ja nousta kaupungin kulissien takaiseksi valtiaaksi.

Pelaaja hankkii maata, jonne pystyttää passeleita pienyrityksiä, kuten ruokaloita, baareja ja ilotaloja. Näistä saa sitten rahaa ja uusia työmiehiä, joita voi tarvittaessa kouluttaa fixereiksi ja gangstereiksi. Fixerit osaavat korjata rakennuksia, vallata vastapuolen taloja ja tehdä muuta pientä jäynää (kuten räjäyttää vastustajan talot taivaan tuuliin). Gangsterit puolestaan hoitavat erityisen likaisen työn konepistoolien ja haulikoiden avustamina.

Poliisikin kaupungissa on, mutta tinanappien touhut ovat enemmän hidaste kuin este. Sen sijaan niin sanottuja tavallisia ihmisiä kaupungissa ei ole, vaan lähes kaikki talot ovat joko julkishallinnon tai mafian hallussa ja kaduilla liikkuu rosvojen ja poliisien lisäksi vain pultsareita.

Street Wars ei oikeastaan missään tapauksessa ole simulaatio, vaan peli. Se pyörii omien luonnonlakiensa pohjalta, eikä tavallinen maalaisjärki aina riitä selittämään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Nimittäin tulipalot riehuvat kuukausitolkulla. Baarissa syntyy uusia työmiehiä. Vastustajan talo vallataan maalaamalla sitä ympäröivä aita toisen väriseksi. Kyllähän tältä omaperäiseltä logiikalta pystyy halutessaan ummistamaan silmänsä, mutta minua ei huvittaisi. Onko tämä nyt sitten sitä kuuluisaa brittien simulaatiokammoa?

Arvostelukappaleesta puuttui tosin ohjekirja, joten pelin toiminta jäi vielä tavallistakin hämärämmäksi. Onneksi kampanjojen tehtävänannoissa kerrotaan aika selväkielisesti, mitä pitää tehdä ja miten. Vastustajan kortteleihin voi esimerkiksi rakentaa taloja ja jättää ne tyhjilleen, jolloin ne rapistuessaan vaurioittavat myös vihulaiselle kuuluvia naapuritönöjä.

Arnold Smegma ja kumppanit

Grafiikka ja äänet ovat kohtuullisen laadukkaita ja tyylitajuisen mauttomia. Musiikkiraita luo taustalle melko huomaamatonta, jazziin vivahtavaa tunnelmapimputusta. Käyttöliittymästä ei ole pahaa sanottavaa, se toimii loogisesti ja tarjoaa kosolti ominaisuuksia. Kaupungin kaduilla silloin tällöin tallustelevia miehenkokoisia torakoita lukuun ottamatta ei kummoisia bugeja ole vastaan tullut, mistä iso plussa.

Välianimaatiot ja pelin aikana alanurkan pikku ikkunassa pyörivät pätkät on toteutettu renderoimalla. Alan ylipäätään pikku hiljaa suivaantua näihin mukahienoihin, luonnottoman näköisiin raytracing-grafiikoihin. Pelitalojen graafikoiden olisi syytä opetella enemmän anatomiaa ja vähemmän 3D-Studiolla leikkimistä.

Peli yrittää viljellä huumoria, mutta sato jää kehnoksi. Aihepiirinä ovat lähinnä viina ja erilaiset ihmiskehon eritteet, mikä ei huvita ainakaan minua. Kaipa jotakuta naurattavat hahmojen hilpeät nimet ja älylliset puuhastelut. Yleisesti ottaen vitsit ovat aika väkisin väännettyjä.

Moninpelimahdollisuuskin näyttäisi olevan, mutta ohjekirjan puuttuessa en rupea arvailemaan, millä tekniikalla se toimii, tai onko tarjolla muitakin pelimuotoja kuin se tavallinen mafiaperheiden kamppailu.

Se, pitääkö Street Warsista, on harvinaisen paljon henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni. Minuun pelin peribrittiläinen meininki ei purrut, mutta jos realismi pelottaa ja hahhah-huumori ei, kannattanee peliä kokeilla.

73 Mafiapeli, joka todennäköisesti jakaa mielipiteet. + Hyvää • Teknisesti ok. • Varmaan jonkun mielestä hauska. - Huonoa • Ei yritystäkään realismin suuntaan. • Mauton. • Kököt 3D-animaatiot.

Studio 3/Infogrames www.streetwars.com Versio: Minimi: P166, 16 Mt Suositus: P266, 32 Mt Kiintolevytila: 140-350 Mt Moninpeli: on Testattu: K6-2 300, 64 Mt, Voodoo3 2000, SB Live