Avaruusborgiat

Star Trek: Armada

Sen tosiaikanaksun nimi, oli Star Trek: Armaada. Ja me fotonitorpedolastissa seilattiin, tuolla avaruuden aalloilla.

Kilpakumppanit Star Wars ja Star Trek ottavat nyt yhteen samalla areenalla: tosiaikanaksuttelussa. Eikä hassummin tuloksin: kummankin yritykset roikkuvat jenkkilistoilla, Force Commander pykälän Armadaa korkeammalla.

Activisionin ensimmäinen tuoreella lisenssillä näverretty peli oli kökkö toimintaseikkailu Hidden Evil. Nyt on otettu oppia Heiltä, jotka osaavat. Vihje: pelin nimi voisi olla Starcraft: Armada.

Armadassa on ihan kelvollinen juoni, joka sijoittuu aikaan jälkeen Dominionia vastaan käydyn sodan. Mukana ovat federaatio, klingonit, romulaanit ja borgit, plus vieraina muun muassa Dominion ja ferengit. Kampanjarakenne on Starcraftista kopioitu, niin että joka rodulla on oma kampanja, ja kun rodut on kahlattu läpi, ilmestyy pelattavaksi Viimeinen taisto -kampanja. Kaikkiaan tehtäviä on 20.

Osittain tehtävät ovat normaalia tosiaikastrategia- eli RTS-jöötiä, eli tukikohdan rakentamista ja aluksi ylivoimaisen vihollisen niistämistä. Aika monessa on kuitenkin keskiarvon ylittävä idea tai koukku, esimerkkinä vaikka suurlähettiläs Spockin suojelu, kun tämä matkustaa värväämään romulaaneja borgien vastaiseen rintamaan.

Yksinpelin lisäksi Armadassa on normien mukainen moninpeli, johon seuraakin löytyi WON.netistä helposti. Ainakin päivitettynä moninpelissä ei ole muuta valittamista kuin että sain nolosti turpiini joka kerta. En minä osaa maksimoida tuotantoa. Moninpelin lisäksi Instant-actionissa voi pelata laumaa tietokonevastustajia vastaan.

Jos mukana ovat borgit, niin tyhmempikin arvaa mikä on pääjuonen nimi: borgit tulevat taas väellä ja voimalla, johtajanaan Locutus. Ottaen huomioon, että Locutus ja Picard ovat täsmälleen yksi ja sama henkilö, Picard voisi olla hämmästyneempi siinä vaiheessa kun herrat juttelevat keskenään. Paramountin lisenssikyttäämisen tuntien töpin on pakko olla tahallinen: Locutus on myyvempi kuin joku Björn-borg.

Naxfactor six, Mr. Data

Armada on tyylipuhdas Star Trek -henkinen, nimenomaan henkinen, toimintanaksuttelu ja puhtaasti avaruudessa. Louhittavana raaka-aineena on dilithium-kristalli, toinen vaadittava raaka-aine on miehistö ja upseerit tai niiden korvike. Miehistön ja upseeriston tarve ainakin vähän rajoittaa mieletöntä rakentelua, vaikka uutta miehistöä generoituu avaruusasemilla sellaista vauhtia että kanitkin ovat kauhuissaan. Vaan eipä asemilla taida paljon tekemistä olla.

Peli sujuu tutusti: pelaaja rakentaa avaruusaseman, telakan ja dilithium-jalostamon, suojaa ne avaruuspyssyköillä ja rakentaa avaruusalusarmadan. Muutama lisärakennus mahdollistaa lisäaseet ja/tai -ominaisuudet aluksiin ja isommat alukset, eli tämäkin on tuttua. Joka rodun bonusrakennuksella voi esmes pysäyttää ajan (eli hyydyttää vihollisalukset) tai vaikka luoda transvarppikäytävän keskelle vihulaistukikohtaa ja ajaa siitä läpi borgikuutioarmadalla.

Toimintanaksujen vaatima huntu peittää avaruuden, nauraen ivallisesti Star Trekin sensoritekniikalle. Muuten tylsästä tyhjiöstä on kyllä tehty monipuolinen: avaruudessa on mustia aukkoja, instant-matkustamisen mahdollistavia madonreikiä, liikkumista rajoittavia asteroidikenttiä sekä viittä eri lajia tähtisumuja, joiden vaikutus vaihtelee suojien ja aseiden lamauttamisesta miehistön tappamiseen tai suojien nopeampaan lataamiseen. Planeetoista ei ole muuta iloa kuin että niiden päälle rakennettu avaruusasema saa entistä nopeammin miehistöä.

Joka rodulla on seitsemän sota-alusta alkaen hävittäjistä ja sukkuloista isompiin aluksiin. Esimerkiksi federaatiolla alusvalikoima alkaa Venture-luokan sukkulasta, ja isona aseena on Enterprise-E:n edustama Sovereign-luokka. Alustyypit ovat keskenään verrannollisia, eikä oikeita trek-eroja, niin kuin federaation ylivoimaisia suojia tai klingoneiden heikkoja takasuojia, ole mukana.

Erot syntyvät alusten sekundäärisistä aseista ja ominaisuuksista, ja niistä saa trek-puristi hengenahdistusta, ne kun ovat satua. On superaseita, valtauspodeja, pitkän matkan torpedoita, teleport...transvarppimoottoreita, autoassimilaattoreita ja tietysti cloaking device. Joka rodulla on yksi alus, jota voisi kutsua taikurialukseksi, siihen kun saa omalla tutkimusasemalla liitettyä neljä spesiaalitoimintoa.

Ei se olekaan huono!

Suhtauduin Armadaan aluksi negatiivisesti, halvalla tehtynä RTS-kökkönä. Pelituntien lisääntyessä aloin kuitenkin tuntea positiivisia aliavaruusvärähtelyitä, kun peli säteili yllättäen innovatoneja, noita harvinaisia omaperäisyyshiukkasia.

Jo pelkästään se, ettei Armada sijoitu uuteen hatusta reväistyyn kliseiseen scifiuniversumiin, vaan alkuperäiseen, pitkän historian omaavaan kliseiseen scifiuniversumiin, antaa Armadalle rutkasti katu-uskottavuutta. Kun mukaan on saatu Patrick Stewart Picardiksi, Michael Dorn suurlähettiläs Worfiksi, Denise Crosby romulaaniamiraali Selaksi ja vielä J. G. Hetzler klingonien johtajaksi Martokiksi, loistavat klubit tyhjyyttään kun jengi vaan pelaa Armadaa.

Pelinä Armada on pätevää työtä, ja kaikki oleellinen niin kuin waypointit, rakennusjonot, jopa automaattiscouttaus ovat mukana. Pääpaino on edelleen siinä, että rakennetaan alusarmada ja lähetetään se vastustajan alusarmadan niskaan. Olisin mieluummin nähnyt, että aluksia rakennetaan vähemmän, mutta yhden aluksen merkitys olisi tärkeämpi. Tietokone on kelvollinen vastustaja, joka lähettää eri aluksista koostuvia iskujoukkoja ja osaa jopa vetäytyä.

Plussaa rapisee

Armada on liian kaksiulotteinen, sillä alukset blokkaavat toisiaan eivätkä tajua ohittaa z-akselin kautta. Ja pelin avaruustaustasta voisi poistaa kaksi kolmasosaa sen alukset piilottavasta tähtipaljoudesta.

Armada ei tyydy RTS-genren perusvaatimuksien täyttämiseen, vaan tyydyttää pelinälkää burgerin lisäksi pussillisella silmänamia. Avaruustaistelut ovat hienoa katseltavaa, kun torpedot lentävät, sädeaseet läiskyvät, suojat välkkyvät ja tuhoutuvat alukset kieppuvat avaruudessa. Star Trek -taistelun visuaalinen ote on vangittu varsin hyvin. Varsinkin kun tutun näköinen RTS-näyttö vaihtuu z-näppäintä hipaisemalla Director's Cut -tilaan, jossa pääsee keskelle taistelua menoa ihailemaan.

Armadan isoin ykkösbonuspallo tipahtaa siitä, että alkeellisen toimintanaksuvakion "tankilla on 100 osumapistettä ja sitten se leviää" asemasta Armadassa on ihka oikea taktisuutta lisäävä systeemi, joka toimii vieläpä Trek-kliseiden mukaan. Ensin ottavat vahinkoa suojat, ja miehistö- sekä systeemivahinkoa tulee vain vähän. Mutta kun suojat romahtavat, ottavat aluksen alisysteemit (aseet, moottorit, sensorit, life support) vahinkoa ja miehistöä kuolee nopeasti. Suojien luhistuttua voi vihollisalukseen siirtää valtausryhmiä (tai vahvistuksia), tai moottorivaurioisen aluksen ottaa hinaukseen. Alukset saa helposti (muttei automaattisesti) irrottautumaan taistelusta ja pyrkimään telakalle korjauksiin, hyvä sekin.

Tosiaikanaksuttelun rajoitukset huomioon ottaen systeemi saa minulta arvosanan genrensä paras. Homeworld, näin se olisi pitänyt tehdä. Puutteena yksiköitä ei voi käskyttää taukotilassa, ja vaikka pelinopeuden saa säädettyä rigeliläisen etanan vauhtiin, sen pitäisi sujua näppäinoikotiellä, ei pomppimalla optiomenun syvyyksiin.

Käyttöliittymä on muutenkin Armadan suurin ongelma. Se peittää liian paljon ruutua ja toimii turhan tahmeasti kun kamamäärä lisääntyy. Kun käsken yksikköä, sen valinnan ja käskyn toteutuksen pitää sujua napsahtaen eikä viipyillen. Amatöörimäisen näköinen "arvaa missä hotspot on?" -hehtaarikursori ei tilannetta paranna. Näppäinoikoteissä ei ole onneksi pihistelty.

Laatikosta asennettu Armada oli harvinaisen epävakaa, ja varppasi liian usein Alpha-sektorista Työpöytä-sektoriin. Päivityksen jälkeen ongelmat loppuivat. TNT:n kanssa pelillä on senkin jälkeen välianimaatioissa tekstuurien välissä reikiä vaikka kuinka vääntelee tekselinnurkkia.

Star Trek: Armada kuuluu hyviin Star Trek -peleihin, ja on lajityypissään yllättävänkin onnistunut tuote, joka nokittaa kökköjä genrekumppaneitaan monipuolisemmalla, taktisemmalla otteellaan. Tiberian aurinko tuskin pimenee, koska Armadan painolastina ovat avaruus ja scifi, ja Suomessa sen Star Trek -lisenssi on pikemminkin karkoitin kuin ostohoukutin. Oikeasti Star Trek -tietoudella ei ole muuta väliä kuin se että juoni kiinnostaa enemmän, muuten tarjolla on jokamiehen pelattavaa scifitoimintaa.

Mainehan tässä menee jos toimintanaksua kehuu, joten pitää muistuttaa hardcore-pelaajan Trek-vaihtoehdosta, Interplayn Starfleet Commandista, joka on onnistuneesti jäänyt elämään kehittyvänä kulttipelinä.

84 + Pelit Suosittelee

84 Hyvä toimintastrategia Trek-teemalla. + Hyvää • Miellyttävä grafiikka. • Hyvä vahinkosysteemi. • Perusasiat kunnossa. - Huonoa • Käyttöliittymä voisi olla sutjakampi. • Pääpaino kuitenkin armadoilla. • Raskaat konevaatimukset.

Activision www.st-armada.com Versio: 1.1 beta (päivitetty) Minimi: P200, 32 Mt Suositus: P2-266, 64 Mt Kiintolevytila: 685 Mt 3D-tuki: Direct3D Moninpeli: TCP/IP, IPX, Won.net (1–8 pelaajaa) Testattu: P2-400, 128 Mt