Tarinankerronnan pimeä hetki

Arthur's Knights: The Origins of Excalibur (PC)

Ranskalaisfirma Cryo yrittää uutukaisellaan jotain mikä harvalta on onnistunut, hyvää 3D-seikkailua. Uudet yrittäjät kuolemassa olevaan genreen ovat aina tervetulleita, vaan miten ranskalaisilta hoituu seikkailun tekeminen?

Arttu pyöreine pöytineen ei ole usein käytettyä taustamateriaalia peleissä, joten Cryo on onnistunut aiheen valinnassaan. 600-luvun pieniin kuningaskuntiin hajonnut Englanti on selvästi tekijöille tuttu, ja pimeiden aikojen charmi yhdistettynä kelttimytologian magiaan on kulissina herkullinen. Paketin parasta antia onkin tarinan edetessä päivittyvä historiankirja, jota lukee varsin mielellään.

Tällä kertaa pelihahmo on Artebran kuninkaan Cadfananin äpäräpoika Bradwen. Alussa valitaan pelataanko Bradwenia kelttien äitijumalaan uskovana soturina, vaiko kristinuskoon kääntyneenä paladiinina. Kummassakin tapauksessa Bradwenin isä on kuolemassa ja valloittajat sotivat keskenään. Englanti on pulassa ja tarvitsee riitelevät provinssit yhdistävän kuninkaan. Koska lätäköissä loikoilevat miekkoja jakavat naiset eivät ole hyvä perusta hallitukselle, Bradwenkin joutuu antamaan panoksensa tehtävässä ryhtymällä ritariksi. Valinnasta riippuen juoni muuttuu huomattavasti, ja molempia tapoja voi pitää omana seikkailunaan.

Ritariromantiikkaa ruudulla

Kelttileikki pyörii firman omalla Cryogen-enginellä, jolla on aiemmin toteutettu Suomessa vähemmän tunnetuiksi jääneet seikkailut Odyssey ja The Time Machine. Pelimoottorista on vaikea sanoa yhtään mitään hyvää. Graafisesti se tarkoittaa suttuisia näennäisesti kolmiulotteisia esirenderöityjä taustoja ja päälle liimattuja yksinkertaisia 3D-malleja. Hienoin kuvallinen elementti on joidenkin hahmojen uskottava animointi. Toisin kuin varsinaiset grafiikat, välianimaatiot ovat jopa hienoja.

Alone in the Darkien tyyliin Bradwenin liikkuessa kamera vaihtaa kuvakulmaa jatkuvasti. Tämä aiheuttaa muutaman sekunnin välein lyhyitä lataustaukoja, jotka alkavat jurppia hyvin pian. Eräänkin kahden korttelin pituisen tien kulkeminen Magovenia-kaupungissa tarkoittaa neljää esirenderöityä pätkää, joiden jokaisen välissä on puolen sekunnin tauko.

Niin kuin se ei jo riittäisi, aina aluetta vaihtaessaan joutuu tuijottamaan yleiskuvaa kyseistä paikasta monen sekunnin ajan. Lopputuloksena suuri osa pelistä menee siihen kun odottaa seuraavan maisemanpätkän latautumista, jotta pääsisi juoksemaan sen läpi, mikä ainakin minulta poltti käämit jatkuvasti. Muun hiostuksen lisäksi kameran jatkuva hyppiminen sekoittaa suuntavaiston aivan täysin.

Muinainen Englanti on Cryon visioissa hiljainen paikka. Musiikkia ei ole, ja tehosteet ovat vaisuja. Dialogi on kokonaan puhuttua ja sen taso vaihtelee kuunneltavasta ärsyttävään. Yleisesti ottaen äänet ovat yhdentekeviä, ja täysin kotonaan monotonisessa kokonaisuudessa.

Keskiaikaista koodia

Seikkailussa pitää toki olla puzzleja. Suurin osa on idioottihelppoja "nälkää valittava poika - vieressä lojuu kinkku" -tason pähkinöitä. Sekaan on kuitenkin eksynyt myös niin älyttömiä potentiaalisia pelinpysäyttäjiä, että niihin ei minun mieleni taipunut. Epäloogisuus ei kuitenkaan haitannut, koska tekemistä on sen verran vähän, että ratkaisun keksii yleensä vahingossa.

Bradwenia ohjataan pääosan ajasta näppäimistöllä. Jostain syystä inventaario, dialogit ja matkustaminen hoidetaan kuitenkin hiirellä, mikä ei sovi peliin ollenkaan. Bradwen ei osaa tehdä mitään liikkeessä, ja inventaariota ei voi pitää esillä samalla kun kävelee. Eli jos yrittää käyttää jotain esinettä ja seisoo millinkin väärässä kohdassa, pitää ensin sulkea inventaario, liikkua, avata se uudelleen ja valita oikea tavara.

Raivostuttavasti suullista palautetta ei saa mistään, vaan Bradwen vain nakkelee niskojaan mikäli ei ymmärrä mitä pelaaja haluaa. Koskaan ei voi tietää johtuuko Bradwenin olankohautus siitä, että kyseisessä paikassa ei ole mitään tehtävää, vai siitä että seisoo hieman väärässä kohdassa. Hotspotteja tai muuta helpotusta ei ole.

Keskustelut käydään Sam&Max-tyyliin valitsemalla aihetta edustava kuva, jonka jälkeen hahmot räpättävät muutaman lauseen ajan. Käytännössä kaikki vaihtoehdot on käytävä läpi, eli puheeseen ei pääse itse vaikuttamaan. Dialogi on tylsästi kirjoitettua, mutta kaikeksi onneksi sitä on vähän.

Myös taisteluissa vaikuttaminen jää vähäiseksi. Ensin päätetään tapellaanko, ja jos tapellaan niin millä aseella. Loppu menee automaattisesti. Rähinät ovatkin lähinnä puzzleja, joista selviää oikean aseen hankittuaan.

Ajanhukkaa

En päässyt Arthur's Knightissä kovinkaan pitkälle kelttinä, vaan tuntui siltä kuin joku bugi olisi pysäyttänyt tien melkein alussa. Muuten peli oli vakaa eikä kaatunut kertaakaan. Ei varsinaisesti bugeiksi laskettavia typeryyksiä on kuitenkin roppakaupalla.

Jos jonnekin ei ole tarkoitus mennä, on tiellä puu tai muu esine estämässä liikkumista. Niin kuin ritari ei voisi hevosellaan kaatunutta puunrunkoa kiertää, tai hypätä sen yli. Kuitenkin kun tarvittavan puzzlen käy suorittamassa, este katoaa maagisesti jonnekin. Vastaavia ärsyttäviä suunnittelumokia ja keinotekoisia esteitä tulee vastaan joka metrillä, mikä tekee pelaamisesta paikoitellen silkkaa tervaa.

Aiheen mielenkiintoisuuden ja pelin lyhyyden ansiosta ei paladiinilla läpipeluu silti ollut kuin lievä kiusa. Täytyy kuitenkin ihmetellä miksi Cryo on pilannut hyvän tarinan näin totaalisesti, ja miten näin huonolla enginellä on voitu tehdä jo kolme peliä? Jatkoa tarinalle on luvattu tänä vuonna, mutta siitä tuskin kannattaa olla kovin innoissaan.

60 Epäpelattava ja tylsä seikkailu. + Hyvää •  • Historiatekstit. Animointi. - Huonoa •  • Käyttöliittymä. Grafiikka. Äänet. Moninaiset pikkuasiat.

Cryo www.cryo-interactive.com Minimi: P2-300, 64 Mt, 8 Mt 3D-kortti Suositus: P2-350, 64 Mt, 8 Mt 3D-kortti Kiintolevytila: 195 Mt Moninpeli: Ei 3D-tuki: Direct3D Testattu: C433, 256 Mt, GeForce2MX