Synkistelyä

Alone in the Dark: The New Nightmare (PC)

Tervetuloa survival horrorin maailmaan! En tarkoita Posiota, enkä edes nuo sanat laukonutta Resident Eviliä, vaan genren isää, legendaarista Alone in the Darkia. Infogrames palaa juurille julkaisemalla pitkän tauon jälkeen pelisarjan neljännen osan.

Kolmikymmenluku Poiroteineen päivineen on hylätty, uusi tarina sijoittuu nykypäivään, eikä enää edes olla yksin. Tarina kertoo kahden seikkailijan, Aline Cedracin ja Edward Carnbyn sekoiluista Shadow Island -saaripahasella USA:n rannikolla. Aline etsii isäänsä ja vanhoja kivitauluja, Carnby koettaa selvittää ystävänsä murhan.

Pian ollaankin kiikissä hirviöitä vilisevällä saarella, kasaamassa johtolangoista varsin karmaisevaa palapeliä: kristallipohjaisia pimeyden olentoja, muinaisia rotuja, risteytyskokeita ihmisillä ja sen sellaista. Darkkiksen juoni pitää hyvin otteessaan.

Sankariparivaljakko on vähän kliseinen, mutta sopii osaansa hyvin. Carnby on tavanomainen, tuimailmeinen köriläs animekampauksessa ja pitkässä takissa, ja punapäisen Alinen design onnistuu sekin kiehauttamaan hormoneja verenkiertoon tiukkine farkkuineen ja toppeineen.

Uuden Alone in the Darkin piti olla PC:llä erilainen kuin Pleikkarilla, mutta moinen väite paljastui nopeasti höpöksi. Peli on lähes sama alustasta riippumatta, PC:llä pikkuisen paremman näköinen (hahmot huomattavastikin), PSX:llä paljon pelattavampi. Dark on siis konsolimaisuuksista kärsivä pikaporttaus, mutta onneksi sentään kyse on yhdestä PSX:n parhaimman näköisistä peleistä.

Syvyyden portit

Lyhykäisyydessään pelissä kävellään huoneesta toiseen, ammutaan hirviöitä ja selvitetään puzzleja. Automaattisesti päivittyvä kartta estää eksymästä, vaikka nurkkiin hyppivä kuvakulma hämäisikin pientä pelaajarukkaa.

Vakiovarustukseen kuuluva taskulamppu on ehdottomasti pelin suola. Joitain hirviöitä sen valo ajaa loitolle, toisia houkuttaa luokseen. Valokeilaan joutuvat avainesineet välkähtävät paljastavasti ja pimeät nurkat paljastavat nopeasti salansa. Myös hahmojen varjot näyttävät aidoilta langetessaan huoneiden kulmiin ja taitoksiin. Maglite missasi tässä hyvän mainossauman, taskulamppu tekee Alone nelosesta hyvin omannäköisensä ja tunnistettavan pelin.

Grafiikka on pakotettu 640x480-tilaan, mikä ei kuulosta kummoiselta, mutta hyvin piirretyissä taustoissa ei haittaa lainkaan. Jos vielä Alinen ja Carnbyn suut liikkuisivat näiden puhuessa, ei pelissä ulkonäöllisesti olisi moitteen sijaa. Ikävä kyllä valikoissa heikko resoluutio korostuu, eivätkä suttuisesti piirretyt tavaraikonit hivele silmiä. Koko kankean valikkojärjestelmän saisi laittaa uusiksi, koska Spiral House ei ole kuullut laitteesta nimeltä hiiri.

Hiiri olisi mitä oivin apuväline myös katsetta käänneltäessä. Pleikkarilla ohjaussysteemi oli erinomaisen luonteva ja kätevä, koska ohjaimesta löytyy kaksi peukalotattia. PC:llä Sidewinderillä ohjaus ei luonnistunut lainkaan, joten tyytyminen oli näppäimistöön, jolla puolestaan lampulla sohiminen muuttui typeräksi töpöttelyksi. Entä miksi hahmoni pyöri aluksi koko ajan kehää? Siksi, että taaempana pöydällä lepäävä ilotikkuni ei ollut tarkalleen keskitetty. Ratkaisu oli repiä koko tikku irti pelin ajaksi.

Ääninäyttely on yhtä teennäisen epäluontevaa kuin alkuperäisessäkin, mutta lisäharmiksi osa ääniefekteistä rahisee korviaraapaisevasti. Tallennussysteemi on tottakai sekin ennallaan amuletteineen päivineen! Vaan jotain positiivistakin: tallennusamuletteja on nyt jaettu avokätisemmin ja quicksave löytyy. Latausajatkin ovat miellyttävän lyhyet.

Pysähtyyköhän kukaan näitä pelejä koodaava koskaan miettimään, MIKSI "new gamea" klikatessa pitää lausua pelin nimi möreällä äänellä, MIKSI napauttaessani käytä-nappia vivun luona pitää vielä varmistaa, haluanko varmasti käyttää vipua, ja miksi rappusiin mennessä pitää myös kysellä typeriä? Ei Resident Eviliä ole pakko kaikessa apinoida.

Hassunhirveät hirviöt

Uutta painajaista on kritisoitu pelaamisen vähyydestä, mutta tämä on pitkälti perusteetonta. Okei, eestaas talsimista on jossain määrin eikä sokkeloltakaan vältytä, ja peliaikaa on pitkitetty kitsastelemalla ammuksilla ja synnyttämällä hirviöitä tyhjästä. Toisaalta Alinen ja Carnbyn seikkailut ovat vallan erilaiset, ja peli etenee leppoisan sujuvasti, jos vain malttaa säästellä niitä ammuksia.

Mitään kovin vaativaa ei puzzlepuolella ole luvassa. Ratkaisut annetaan kultavadilla, pelaajan pitää vain jaksaa lukea kaikki vastaantuleva teksti läpi. Lisähelpotuksena avainvinkit on merkitty punaisella. Suurin osa peliajasta menee jahdatessa avaimia ja avainkoodeja, jotta löytäisi lisää avaimia ja avainkoodeja. Ideointi on jäänyt tässäkin junnaamaan paikallaan. Jos minulla olisi kranaatinheitin ja haluaisin rakennuksesta ulos, ei siihen tarvittaisi avainta. Tai ovea.

Grafiikka ja taustaäänet sopivat hyvin yhteen, ja on suorastaan maagista käppäillä läpi synkän ja myrskyisen yön. Erittäin suurena miinuksena ovatkin sitten hirviöt, jotka ovat onnettomia kautta linjan. Aika hassua, että on paljon pelottavampaa kävellä kartanossa ja sen ympäristössä, kun mitään EI tapahdu, kuin todella joutua kohdakkain syvyydestä siinneiden kauhujen kanssa.

Odotus on piinaavaa, ja kauhuelementit pelaavat hyvin yhteen aina siihen hetkeen asti, kun hyökkäys tapahtuu. Tällöin edessä on taas yksi onneton kärpäsluokan sittiäinen, joka poistuu muonavahduudesta parilla luodilla. Hyvää hirviötä ei saa lisäämällä vähän raajoja, lonkeroita tai osumapisteitä vakio-gigermöykkyyn.

Tiedä sitten, onko kyse taas jenkkien herkkänahkaisuudesta vai mistä, mutta peliä on viime hetkellä laimennettu parissa kohtauksessa. Itsemurhan tekevä haavoittunut joutuukin nyt hirviön saaliiksi, kirosanana käytetään laimeaa "heck":iä ja sellaista.

Tuomio: Pelityypin konkareille hyvä ostos, lajiin vasta tutustuville löytyy parempiakin vaihtoehtoja (Dino Crisis). Alone ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, onpahan vain hyvin yhteenkasattu ja tunnelmallinen paketti, kaikesta huolimatta.

79 Tyylikästä, mutta heikosti konsolilta käännettyä survivalhorroria. + Hyvää • Tunnelma. • Taustat. • Tarina. - Huonoa • Kehno ohjata. • Valikkosysteemi. • Ääninäyttely. • Osa ääniefekteistä. • Hirviöiden design. • Tallennusjärjestelmä.

Spiral House/Infogrames www.aloneinthedark.com Versio: Päivittämätön myyntiversio Minimi: P2-300, 64 Mt Kiintolevytila: 500–620 Mt 3D-tuki: OpenGL Moninpeli: Ei Muuta: Kolme CD:tä, joista kahta tarvitaan pelin aikana. Ikäsuositus: 15 Testattu: Celeron 566@850, 384 Mt, Geforce 2 MX, SB Live!