Minä päivänä tahansa

Madden NFL 2003

Naisissa ja Pelit.fi:n keskusteluissa on ongelmana se, että välillä joutuu tekemään niin kuin pyydetään. Jos antaa periksi asiassa, jolla ei ole oikeasti merkitystä, voi taas hetken pitää päänsä. Lukijatoiveena Madden-arvostelu, olkaa hyvä. EA Sportsin Madden 2001 -jenkkifutis pelasti minun ja varsinkin pohjoisamerikkalaisten mielestä PlayStation 2:n vaisun avauspelistön. Madden 2001 oli paitsi näyttävä, myös harvinaisen onnistunut versio amerikkalaisesta jalkapallosta, ja tasapainoili sujuvasti uskottavan realismin ja pelaamisen hauskuuden välillä.

Parissa vuodessa perusasiat eivät ole juuri muuttuneet. Yksittäisten otteluiden sijasta pääpelimuoto on uramoodi, jossa pääsee joukkueen johtajan pallilta kaitsemaan jenkkifutistiimiä peräti 30 kauden ajan. Manageroidessa voi suunnitella pelikuviot, valita kokoonpanot, varata pelaajia, myydä miehiä ja keksiä korvaajia eläkkeelle siirtyneiden äijien tilalle.

Pelaajarinki koostuu aidoista NFL-miehistä, mutta bonuksena mukana on myös männävuosien suuruuksia. Kulttuurirajojen takia en tosin tunnistanut kuin OJ Simpsonin. Otteluissa voi halutessaan jopa jäädä vain seuraamaan tapahtumia eikä osallistua kenttäpeliin yksittäisenä pelaajana.

Uutta, vanhaa ja varastettua

Kaikkia hyviä ideoita ei tarvitse keksiä itse, se tiedetään myös EA:lla. Segan Virtua Tenniksestä on lainattu lähes sellaisenaan mainio harjoitteluosuus, jossa pelaajan on selvitettävä minipeleissä erilaisia tehtäviä. Treenit ovat hyvää viihdettä ja opettavat jenkkifutisummikollekin pelin kontrollit ja lajin säännöt illassa.

Alussa riittää, että pelinrakentajaharjoituksessa osaa painaa heittonappia niin, että pallon lentorata leikkaa pisterinkulat matkalla kiinniottajan hyppysiin. Ideana on opettaa eri juoksukuvioissa, kuten koukussa tai kohti linjaa leikkauksessa heiton oikea ajoitus. Lopputehtävissä mittakaava kasvaa yhdestä pelipaikasta koko puolustukseen, jonka on pidettävä vastustajan hyökkäys kurissa loppuottelun ajan.

Tehtävä ei ole helppo, sillä Maddenissa pelitasapaino on pahasti hyökkäykseen kallellaan. Se tekee puolustamisesta paitsi vaikeaa myös jatkuvan peruuttelun takia tylsää. Puolustajaa ei pahemmin palkita, sillä kaksinpelissä pallollinen pääsee vähintään helpolle potkumaalietäisyydelle ja syötönkatkotkin tuntuvat tulevan enemmän nopalla kuin taidolla. Ongelma vain korostuu amerikkalaisen jalkapallon vuoropohjaisen luonteen takia, sillä joukkue on aina joko hyökkäys- tai puolustusvuorossa.

Hyökkäyspelissä ei ole valittamista, sillä heitto- ja juoksupeli on saatu erinomaiseen tasapainoon. Ikonisyöttösysteemi, jossa kiinniottaja valitaan omalla nimikkonapillaan, yhdistää mainiosti pelaamisen taidon pelinrakentajan kykyihin. Mitä parempi pelinrakentaja ja vastaanottaja kuviossa on, sitä suurpiirteisempi pelaaja voi olla syöttönappia painaessaan.

Monen jenkkifutispelien akilleen kantapää eli juoksupeli ei Maddenia hierrä. Puolustuksen ja hyökkäyksen linja piirretään todellista harvemmaksi, jolloin leveästä rintamasta erottaa sopivat juoksuaukot. Pelaajien kontaktit toisiinsa toimivat myös mätkintäpelimäisen täsmällisesti. Jos miehet osuvat kuvaruudulla, ne kohtaavat myös pelissä eikä NHL-tyylisiä puolustajan rinnasta läpi -pujahduksia esiinny.

Selostus ja kommentointi ovat vain kohtuullista keskitasoa, vaikka sarjan nimikkotähti John Madden työskentelee jalkapalloselostajana. Pelaaminen ei kuulosta suoran tv-lähetyksen seuraamiselta, sillä miehet puhuvat harvakseen tylsimpiä juttujaan toistaen. Ainoastaan pelitauoilla kuultavat taustat pelaajista ja joukkueista viihdyttävät, sillä niissä paljastuu kiinnostavia faktoja.

Graafisesti Madden on komea kaikilla nähdyillä versioilla ja myös pyörii euromallisenakin moitteetta. Grafiikka uusintoineen luo jopa paremman illuusion tv-lähetyksestä kuin äänet, esimerkiksi lähikuvissa taustalla liikkuvat pelaajat näkyvät epätarkkoina kameran zoomatessa kommentaattoreiden puheenaiheeseen.

Animaatiot ovat Maddenissa esimerkilliset, sillä pelaajien kontaktit toisiinsa näytetään harvinaisen hyvin. Erilaisia taklauksia ja blokkeja on lukuisia. Kahden puolustajan rysähtäminen onnettoman kiinniottajan niskaan on aidon kivuliasta katsottavaa. Lajille tyypillisiä pallon ja miehen erilaisia osumia riittää, esimerkiksi nahkakuula voidaan rähmätä puolustajan käsivarteen ja siitä takaisin hyökkääjälle.

Urheilupelejä on tapana pelata porukalla, mutta kovemmilla vaikeustasoilla haasteellinen Madden viihdyttää tekoälyäkin vastaan. Kiitos kuuluu enemmänkin lajille kuin tekijöille, sillä jenkkifutis perustuu koko joukkueen valmiiksi sovittuihin kuvioihin eikä yksittäisten miesten oivalluksiin. Hyvän pelikirjan suunnittelemalla myös tekoälyn voi opettaa pelaamaan uskottavasti.

Arvostellut Xbox-, PS2- ja PC-versiot ovat niin identtisiä, että yhden paremmaksi nimeäminen olisi silkkaa saivartelua. Tekijöiden mukaan PS2-versio on ollut ensisijainen työalusta ja muut versiot on työstetty sen pelimoottorin pohjalta.

Sarjana Maddenin suurin uudistus on mainio harjoitteluosuus, joka opettaa pelaajalle amerikkalaisen jalkapallon perussäännöt ja kontrollit kivuttomasti.

86 Perusvarma jenkkifutissarja, jonka vuoden tärkein uudistus on harjoittelumoodi. + Hyvää • Heitto- ja juoksupeli hyvin tasapainossa. • Näyttävät animaatiot. • Hauska harjoittelumoodi. - Huonoa • Puolustaminen liian vaikeaa. • Eleetön selostus.

EA Sports Versio: arvostelu Suositus: P3-400, 64 Mt, 3D-kortti Moninpeli: 2 pelaajaa Testattu: P3-600, 256 Mt, Geforce 2, SBLive! Ikäsuositus: S PS2 EA Sports Versio: arvostelu Moninpeli: 2 pelaajaa Ikäsuositus: S Xbox EA Sports Versio: myynti Moninpeli: 2 pelaajaa Ikäsuositus: S