Joka viimeksi nauraa

Armed & Dangerous (PC)

"Mieletön räiskimiseepos täynnä hulvattoman hupaisaa huumoria!", huutaisin innoissani. Paitsi että se olisi karkeaa liioittelua, ja sanojen "hulvaton" ja "hupaisa" käyttämisestä seuraa potkut.

Hyvin erikoisen Giants: Citizen Kabuton ( Pelit 2/01, 85 pistettä ) tehnyt Planet Moon Studios ottaa vähän rauhallisemmin LucasArtsin julkaisemassa Armed & Dangerousissa. Turhat on poistettu, jäljelle on jäänyt vain konetuliaseen iloinen nakutus, räjähdyspilvien pakahduttava kauneus ja väkivaltaisen kuoleman katkeransuloinen lopullisuus. Ja lampaat, joiden vahva asema brittihuumorissa huolestuttaa enemmän kuin poikien sisäoppilaitokset.

Armed & Dangerousin sankareina ovat rosmojoukko Leijonansydämet. Siihen kuuluu naamansa huivilla peittänyt ihminen Roman, teetä tarjoileva entinen taistelurobotti Q, skottimyyrä Jones sekä vanha velho Rexus.

Juonen sydän on Book of Rule, maaginen kirja, joka oikeaan paikkaan vietynä tekee pelimaailmaa sortavasta kuningas Forgesta entisen. Juoni on raskaasti maustettu brittihuumorilla ja viittauksilla popkulttuuriin.

Juokse tai kuole

Armed & Dangerousia mainostetaan toimintaseikkailuna. Tarkempi määritys on välianimaatioilla terästetty putkijuoksuräiskintä. Se on lähes tauotonta jytinää, jossa kuolema seuraa, jos seisoo hetken paikallaan. Vaikeimmissa kentissä ainakin. Onneksi saa tallentaa aina kun huvittaa.

Roman, joko tovereidensa tukemana tai yksin, etenee hyvin selkeää reittiä ja niittaa kaiken vastaantulevan. Kaavaa varioidaan joissain kentissä maajussien pelastelulla. Armedin siviilit tosin ovat niin ärsyttäviä, ettei niitä mielikseen pelasta.

Löydetyt maajussit kelluvat surrealistisesti ilmassa Romanin hinauksessa. Heidät toimitetaan taloihin, joissa kynnysmatto hohtaa vihreänä. Lisäksi joissain kentissä pitää räjäyttää talot, jotka on merkitty maalitaululla. Juoksentelun vastapainoksi aina välillä voi liitää halki ilmojen kätevällä hyppyrepulla.

Muutaman kentän välein Roman istahtaa kk-torniin puolustaakseen jotain paikkaa ja torjuu massiivisen hyökkäyksen. Peli on ohi, jos 50#100 vihollista pääsee ohi ja kiipeää suojeltavaan kohteeseen. Moonille lienee käynyt pilkkuvirhe, sillä suurin määrä ohipäässeitä oli kohdallani viisi, ja nekin säästin vain siksi, että niillä oli lapsia.

Planet Moonilla on yritysvaihde nelosella. Maisemat näyttävät hienoilta ja omaperäisiltä. Erikoinen taustamusiikki on miellyttävää kuunneltavaa, ja juonta kuljettaviin välianimaatioihin on satsattu aikaa. Ääniefektit ovat yllättävän vaimeaa kamaa. Kollegani Laaksonen on pelannut Xbox-betaa, ja ihmetteli, miksi PC-versiossa viholliset eivät sano yhtään mitään, sillä laatikossa ne molottavat tauotta.

Armed käyttää Havokin fysiikkamallinnusta pääasiassa räjähdysten nakkelemiin ruumiisiin ja hajoaviin rakennelmiin. Lisäksi joukko hennosti kiinni olevia kiviä odottaa vain luotia päästääkseen vyörymään vastustajan päälle.

Muuten mainiossa, rentouttavassa räiskinnässä on paha tyylivirhe, ja se on vihollisen reagointi luoteihin. Vaikka räjähdykset nakkelevat ruumiita tyydyttäviä matkoja, luotisateessa ne vaatimattomasti nytkivät ja vaipuvat siististi kasaan. Jos Band of Brothersissa ruutukuolema käyttäisi 60-luvun standardeja, joissa kuoleva sotilas tarraa rintaansa, ähkäisee ja kaatuu teatraalisesti mutta verettömästi maahaan, sarjan teho kärsisi aika paljon.

Maailma mullin mallin

Romanin aseistus on yllättävän tavanomaista. Kiväärissä ei ole muuta hyvää kuin loputtomat ammukset, konepistooli tekee muut aseet melkein tarpeettomiksi lukuun ottamatta satunnaista kiikarikiväärin tarvetta. Tuuban näköinen kranaatinheitin ja hakeutuvia ohjuksia ampuva Vindaloo-sinko (mmmmm, vindaloo....) vain näyttävät erikoisilta, mutta ovat tuttua tavaraa. Aidosti erikoinen on jokseenkin hauska haipyssy. Se ampuu maaliinhakeutuvan, maan sisällä uivan tappajahain, joka aikansa kiertää vihulaisia syömässä.

Kranaatteihin on lorahtanut enemmän ideaa. Peruspaukku tahmapommi on maaliin kiinni jäävä, viiveellä räjähtävä kranaatti. Kyllä on hauskaa, kun uhri juoksentelee kauhuissaan ennen kuin kosahtaa. Kekseliäin on Topsy Turvy -kranaatti. Se kääntää kentän ylösalaisin, jolloin viholliset putoavat taivaalle. Kun maailma taas muljahtaa, ne ruhjoutuvat kuoliaaksi. Maailman pienin Musta aukko -kranaatti luo viholaisia näyttävästi imuroivan mustan aukon. Guy Fawkes saa viholliset ampumaan toisiaan, Knock Out mäjäyttää ne ympäriinsä.

Erikoisaseet saa pubeista, jotka samalla täydentävät ammusvaraston ja terveyden niin kauan kun varastot kestävät. Pubeja on ainakin yksi joka kentässä.

Hahhahahaa kun naurattaa

Armed & Dangerous on kuin purkkaa. Aluksi vaikeaa räiskintää on hauskan maukasta jauhaa, mutta mitä pitemmälle peli menee, sen enemmän maku haihtuu ja leuat väsyvät. Eri aseet ja niiden vaikutukset on äkkiä nähty, samoin kuin kourallinen eri vihollistyyppejä. Ja vaikka kulissit vaihtuvat, näytelmän juoni pysyy samana.

Pelasin tosin turbovauhdilla deadlinen varjossa, pienemmillä annoksilla viehätys kestänee kauemmin. Pelin kesto on nykynormien mukaista kymmenen tunnin luokkaa.

Armed & Dangerousin voima ja heikkous on sen juoni, jota kuljetetaan välianimaatiossa. Animaatioihin on panostettu ja ne ovat sopivan pitkiä, jotta ne toimivat läpipeluuseen innostavana porkkanana. Heikkous piilee siinä, että Armed & Dangerousin "osta miut" -koukku on huumori - brittisellainen.

Armedin huumori kuuluu samaan luokkaan Linnunradan käsikirjan kanssa. Vitsejä pohjustetaan pitkään turhilla välirepliikeillä ja koukeroisesti. Kun paikka on paha ja loppu lähellä, kaivetaan teekupponen esiin, mikä ei huvittanut edes silloin kun vinkujien pyhimys St. Arthur Dent sitä aikoinaan teki. Juoneen on kirjoitettu prinssi Stig niille, joita tyhmä, mongertava idiootti vielä Pulttiboisien ja vastaavien jälkeen jaksaa naurattaa.

Yksi asia vihloi huumorihermoani kuin irronnut ja tulehtunut naurun paikka. Millään muulla kansakunnalla ei ole yhtä ärsyttävää, laimeaa ja onnetonta valikoimaa haukkuma- ja kirosanoja kuin työnväen luokan brittiurpolla. "Oy, mate, you sodding wanker!" tai "You posh ponce, buy me a pint, you sorry sod!" riipivät korviani kuin kynnet liitutaululla. Ja tämä kaunis sanasto on pelissä bonuksena skotiksi mongerrettuna.

Arvostan brittihuumorista sitä kuivaa, ivallista ja nokkelaa sanailua. Muut variantit eli typerä mökellys tai teennäinen vääntö a la Douglas Adams, Terry Pratchettin kirjat ja tv-sarja The Fast Show jättävät minut enimmäkseen kylmäksi. Jos nuo iskevät, Armed & Dangerous iskee samaan makuun.

Nauroin minäkin kaksi kertaa, mitä pidän aika kovana saavutuksena. Huumori on niin yksilöllinen juttu, ettei sen takia voi pelin pisteitä ainakaan pudottaa.

Tuhoon tuomittu

Pelatessani viihdyin varsin hyvin. Jos pelit maksaisivat parikymppiä tai niitä voisi vuokrata, Armed & Dangerousilla olisivat pullat hyvin uunissa. Mutta kuka haluaa lyödä vetoa, mikä on surrealistisen, suoraviivaisen räiskintäpelin kohtalo nykyisillä ahdasmielisten, ylinirsojen ja uusia ideoita pelkäävien pelaajien hallitsemilla pelimarkkinoilla? Sinne vain alekoriin Prince of Persian, Beyond Good & Evilin ja muiden hyvien, tuntemattomien pelien seuraksi.

Pelin demostakaan ei ole markkinointiapua. Koska LucasArts lupasi sen muutaman päivän yksinoikeudella FilePlanetille, kaikki muut suuret tiedostonjakosivustot julistivat demon boikottiin. Kannatan kaikesta sydämestäni: pelialan yksinoikeudet ja skoopit ovat pelialan henkisesti keskenkasvuiselle loiskasvustolle suunnattua valuuttaa, josta eroon pääseminen on kaikkien edun mukaista.

Sääli vain kelpo peliä.

81 Ihan kiva, hauska ja kekseliäs putkiräiskintä. + Hyvää • Huumori. • Nätit kentät. • Kova meno. - Huonoa • Huumori. • Lyhyt. • Toistaa itseään äkkiä.

www.lucasarts.com Planet Moon Studios/LucasArts Versio: 1.00 USA Minimi: P4-1 Ghz/256 Mt RAM, 32 Mt 3D-kortti Testattu:AMD Athlon XP 2500+/1 Gt RAM, GeForce 3 Ti-200 Ikäsuositus: 11 Saatavilla: Xbox Vinkki