Käsi joka kukkaroa varastaa

Thief: Deadly Shadows (PC)

Älä tapa, varasta. Thief: Deadly Shadows on toimintapeli, jossa väkivalta ei ole itsetarkoitus ja tosimiestä ei näy, ei kuulu.

Thief: Deadly Shadows on jo kolmas peli, joka kertoo mestarivaras Garrettin urasta keskiaikais-fantastisessa maailmassa. Kolmonen tippui nimestä, jotta peli houkuttelisi muitakin kuin Thief-fanipoikia. Edellisten osien pelaaminen ei ole oleellista, Deadly Shadows toimii itsenäisesti.

Historian siipien havinaa

Thiefit eivät ole mikä tahansa pelisarja. Kaksi ensimmäistä ovat palvotun Looking Glassin tekemiä. Tämä kuolemansa jälkeen puolijumalaksi kohotettu tiimi koostui aikaansa edellä olevista neroista, joiden pelit ovat taidetta ja jotka myivät aika kehnosti.

Vuonna 1998 räiskintäpelit olivat umpitylsiä perusräiskintöjä. Loppuvuonna ilmestyneen Half-Lifen lisäksi vain Thief puhalsi uutta elämää kuolleeseen lajityyppiin. Se käänsi asetelmat päinvastoin: pelaajan piti pysyä varjoissa ja vältellä vihollisia. Väkivalta ei ollut itsetarkoitus, pikemminkin päinvastoin: hyvän varkaan ylpeydenaihe oli suorittaa tehtävä tappamatta ketään, mieluummin edes lyömättä tajuttomaksi.

Thief: The Dark Project (Pelit 1/99, 93 pistettä) ja sen seuraaja Thief II: The Metal Age (Pelit 5/00, 90 pistettä) olivat uuden peligenren, hiiviskelypelien, isät. Sen myöhempiä, tunnetumpia edustajia ovat Metal Gear Solidit ja Splinter Cellit. Hiiviskely on nykyään pakkomauste joka toisessa ammuskelupeleissä. Thief: Deadly Shadows kamppailee nyt kovassa seurassa.

Takaisin nykyisyyteen

Thief: Deadly Shadowsin takaa löytyy monta entistä Looking Glassin työntekijää, tärkeimpänä Warren Spector.

Thief sijoittuu (enimmäkseen) Cityyn, josta on mallinnettu paloja, joissa voi vapaasti kävellä. Siellä on muun muassa Garrettin vuokrakämppä, muutama varkaiden varustekauppa ja luukutuspaikka sekä erinomaisia kohteita pikku bonusvarasteluun. Kaupungissa on portit moneen pelin tehtävistä, joskin ne avautuvat vasta kun juoni sallii.

Kaupungin valtaklikkejä ovat luontoa palvovat pakanat (pagans), tekniikkaa ylistävät, häiritsevän uskovaiset hammeriitit ja salaperäiset keeperit. Kaikilla on päämajansa jossain päin kaupunkia. Paganit ja hammeriitit olivat valokiilassa edellisissä peleissä, nyt siinä räpyttelevät keeperit. Varsinkin se yksi, jonka petos ennustusten mukaan aiheuttaa Pimeän Ajan. Garrett ajautuu mukaan mysteerin selvittämiseen, yhtäkkiä lähempää kuin haluaisikaan.

Pelissä on noin tusina juonitehtävää, jotka läpäisee pikapeluulla noin 12#15 tunnissa. Kunnianhimoisemmalla pelaamisella varastamisen iloa pitäisi lohjeta yli 20 tuntia. Pelasin ensin betalla, sitten arvosteluversiolla pelistä 3/4 läpi. Tehtävissä on varastamisen meininki, ja kaikissa maaliesine, joka pitää löytää.

En ole kovin vaikuttunut kenttäsuunnittelusta, sillä näkemyksen ja hienojen näkymien asemasta ne ovat arkisen realistisia. Tehtäviin on vain yksi aloituspaikka, mutta yleensä niissä saa liikkua aika vapaasti. Kentistä jää silti putkijuoksumainen jälkimaku. Lieneekö syy niiden pilkkominen Xboxin nieltäviin paloihin, joka pakottaa samankaltaisiin ratkaisuihin?

Valoa varkaalle, joka pimeydessä vaeltaa

Koska Garrett verhoutuu varjoihin ja välttää valoa, kummatkin on näyttävästi tehty. Valomittari näyttää, kuinka hyvin pimeys Garrettia syleilee, ettei tarvitse arvailla. Yritin turhaan saada tutkittua, hälyttääkö Garrettin varjo vartijat, mutta varmuuteen en päässyt. Vain A-vitamiinin puutteen aiheuttama hämäräsokeus voi selittää sen, miksi Garrett ei näy metrin päästä perus- vaan ei vielä pilkkopimeässä.

Äänimaailmassa tärkeintä ovat vartijamonologit, joissa vartijat kertoilevat, mitä ovat tekemässä. Olisi kyllä eri kiva, jos vartija puhuisi kuin ihminen, ei kuin amatöörinäyttelijä, joka tulkitsee vartijaa.

Pelillisesti merkittävin uutuus on mahdollisuus pistää Garrett ruudulle keekoilemaan 3rd personina Splinter Cellin tapaan. Se sai PC-fanipojat takajaloilleen mutta turhaan: näkymä vaihtuu tuttuun, turvalliseen 1st person -näkymään nappulan painalluksella. Hyvänä kikkana 1st personissa ruutu liikkuu hengityksen tahdissa, ja oikeaan suuntaan katsomalla näkee raajansa. Tämä estää hyvin "olen leijuva silmä" -ilmiön.

Käyttöliittymä on selkeä. Aseet ja tarvikkeet valitaan funktio- ja numeronäppäimistä, kaikki kerättävä, käytettävä ja avattava näytetään sinisellä hohteella ja aktivoidaan oikealla hiirennapilla. Pelin fysiikka toimii hyvin, esineissä on painon tuntua eivätkä ne sinkoile kosketuksesta. Typerästi esimerkiksi pöytälamppuja ei voi ottaa käteen, vaikka ne saa kaadettua nakkaamalla niitä toisella esineellä.

Varkaan tarvikkeet

Garrett osaa juosta, hiipiä ja edetä kyyryssä. Ostamalla kiipeilyhanskat hän pystyy myös kipuamaan pitkin kiviseinää. Kiipeily on vähän kökösti tehty, koska Iso-G ei osaa tyylikkäästi vaihtaa seinää, jatkaa matkaa katolle tai kivuta kattoparrujen päälle. Garrett on muutenkin jäykän kulmikas, esimerkiksi tavaroiden päälle kipuaminen tai kiipeäminen sisään ikkunan kautta on kankeaa, toivotonta räpistelyä. Sam "Splinter Cell" Fisher on paljon kyvykkäämpi akrobaatti.

Eteen tuleva arvotavara mahtuu pohjattomaan säkkiin, ja saaliin myymällä saa ostettua tarvikkeita. Jos ovi tai arkku on lukossa, Garrett kaivaa esiin tiirikkansa. Kehiin jaettu lukko aukeaa vääntämällä tiirikkaa eri kulmiin, kunnes kehä ponnahtaa "auki". Kun kaikki kehät ovat auki, lukko sanoo unlocks. Tiirikointi ei ole monimutkaista, mutta luo oikeaa varastunnelmaa, päinvastoin kuin joku nolo aikapalkki.

Vaan mitä tehdä, kun edessä velttoilee vartija tahi siviili? Tosi varas hipsii ohi, mutta joskus pitää tehdä väkivaltaa. Lähitaisteluun Garrett valitsee pampun tai tikarin riippuen siitä, kumman pitää lähteä, tajun vai hengen. Kun hiipii huomaamatta kohteen taakse, kumpikin operaatio vaatii yhden iskun. Kolkattu henkilö ei herää koko loppupelin aikana, ja ruumiit voi kantaa pois näkyvistä.

Garrettin jousipyssy on hänen sveitsiläinen linkkuveitsensä, jossa on varustenuolia joka lähtöön. Normaalilla metallikärkinuolella ei ole muuta käyttöä kuin inha tappotyö. Pahaa-aavistamaton kohde tippuu selkäosumasta kerralla. Inhimillisempiä ovat äärimmäiset tehokkaat, onneksi harvinaiset kaasunuolet, jotka tainnuttavat hetkessä uhrinsa. Paukkuva, poksahteleva metelinuoli houkuttelee vartijat katsomaan, mikä se siellä mekkaloi. Yhdistettynä miinaan tai öljypulloon sillä saa näppäriä ansoja.

Suojaamattomat valonlähteet kuten soihdut (jopa vartijan kädessä olevat), kynttilät ja kattokruunut sammuvat vesinuolilla luoden näin turvallista pimeyttä. Kaasuvalon kanssa pitää vain tulla toimeen. Vastapainoksi tulinuolilla saa sytytettyä soihtuja tai öljylammikoita, ja ne tappavat mitä vain kerralla. Sammalnuolet kehittävät sekunneissa askeleet vaimentavan sammalmaton, mikä on käytännöllistä aina välillä. Vartijaan ammuttuna sammalnuoli tukahduttaa tämän avunhuudot.

Garrettin tekosilmä toimii tällä kertaa pimeänäkölaitteena ja kiikareina. Muita lisävarusteita ovat sokaisevat väläyskranaatit ja tainnuttavat kaasukranaatit sekä punainen taikajuoma, joka saa likikuolleesta varkaasta huippukuntoisen sekunnissa. Tässäpä missattu oiva tilaisuus: haavoittunut Garrett olisi voinut valua verta vartijoiden nähtäväksi ja lopuksi pyörtyä, jollei saa haavojaan sidottua. Taikajuomista pitäisi päästä eroon.

Jos öljypullon heittää lattialle, siihen kävelevä liukastuu. Ja jos öljyyn ampuu tulinuolen, se syttyy palamaan. Tuli toimii myös zombeja vastaan, haamut talttuvat pyhällä vedellä. Huonomaineiset epäkuolleet esiintyvät pelissä mutta eivät sitä pilaa.

Ihminen ihmiselle

Thief: Deadly Shadows on tekniikaltaan ajanmukaistettu, virtaviivaistettu Thief, mikä on hieno juttu ja riittää monelle. Olen lievästi pettynyt, sillä odotin ihmisten käyttäytymiseltä enemmän.

Tekoäly täyttää perusvaatimukset. Jos vartijat näkevät vilahduksen Garrettista tai kuulevat esimerkiksi huonekaluihin törmäämisestä syntyviä ääniä, ne itsekseen jupisten lähtevät etsimään syytä. Jos Garrett paljastuu oikeasti, kaikki lähellä olevat vartijat hyökkäävät kimppuun. Garrettiin törmäävät siviilit ryntäävät hakemaan aseistettua apua. Vartijoilla on ilmeisesti partioreitit, mutta siviilit voisivat tehdä jotain mielekkäämpää, oikeamman oloista kuin harhailla sattumanvaraisesti.

Ympäristö lienee enemmän skriptattu kuin dynaaminen. Esimerkiksi kukaan ei noteeraa, kun Garrett käyttää äänekkäästi jyrisevää hissiä. Auki jätetyistä ovista, yllättäen sammuneista soihduista ja kynttilöistä voidaan huomauttaa, muttei ryhdytä toimenpiteisiin. Tosin jos soihtu sammuu vartijan näköpiirissä, tämä tajuaa, että kaikki ei ole oikein.

Kärähtäneen varkaan läsnäolo unohtuu taas aikanaan. Luulisi että ainakin vartijat olisivat pitkän aikaa tavallista valppaampia, varsinkin jos ovat törmänneet verilammikkoon tai jopa kuolleen kollegansa ruumiiseen. Ion Stormilla ei muutenkaan taida olla varkaita töissä, sillä pelistä puuttuvat sellaiset itsestään selvät haasteet kuin vartiokoirat, ansat ja hälytyslaitteet.

Namut tänne

Garrett on toki mestarivaras, mutta pelissä tuntuu kuin veisi lapselta tikkukaramellin. Jollei rasita itseään keinotekoisilla rajoituksilla (Ei saa kolkata kuin 5 vartijaa.), Thief on oletusasetuksilla aika helppo, mikä laskee kummasti motivaatiota hiiviskellä ja pysyä näkymättömissä.

Suurimmasta osasta vartijoita ei ole kunnon pelotteeksi. Juoksemalla pääsee helposti karkuun, koska vartijat pitävät lyhyen puheen ennen perään lähtemistä. Varsinaista syytä käyttää pelin vänkiä James Bond -esineitä ei ole, kun muutenkin pärjää.

Jos vartijat saavat kiinni, välähdyskranaateilla selviää pulasta kuin pulasta. Väkivalta tehoaa hyvin, normaaliasetuksilla Garrett ja hänen pikku tikarinsa pärjäävät pelottavan hyvin miekoilla aseistautuneille vartiointialan ammattilaisille. Vartijapelote olisi riittävä, jos pelissä ei olisi parannusjuomia.

Olisi muutenkin hyvä, jos tappamisesta olisi jotain seurauksia, Thiefin vartijat kun eivät ole oikeita pahiksia, vaan fantasia-Securitaksen työntekijöitä. Minulle tuli sentään huono omatunto, kun jouduin pakosta tappamaan viattoman oloisen vartijan.

Varman päälle pelattunakin Thief on hyvä peli. Ion Stormin edellisen päivitämme legendaa -yrityksen, Deus Ex: Invisible Warsin kaltaisia ilmiselviä hölmöyksiä ei ollut lainkaan. Kiinnostuksella silti odotan, mitä fanipojat tulevat tuomitsemaan kuolemansynniksi ja pyhän Thief-perinnön raiskaukseksi. Lineaarisesti etenevä juoni on kiinnostava, ja vaikka kentissä välillä on putkijuoksun tunnelmaa, niissä on myös illuusiota vapaudesta ja tutkimisesta.

Deadly Shadows on kunniakkaan laadukasta jatkoa Thief-sarjalle. Se päivittää Thiefin teknisesti nykytasolle, lisäilee kivoja ideoita mutta ei dramaattisia uusia kuvioita. Vertailussa Splinter Celliin jälkimmäisessä on, putkijuoksukentistä huolimatta, monipuolisempi sankari ja peliympäristö. Onko ongelma siinä, että sormensa polttanut Ion Storm ei enää uskalla uhmata fanien vihaa ja reilusti kehittää Thiefiä?

Jatkossa olisi syytä. Thief on nyt vain yksi erinomainen hiiviskelypeli muiden erinomaisten hiiviskelypelien seurassa.

* * * * *

Xbox-versio

Ion Storm/Eidos

Versio: beta (NTSC)

Ikäsuositus: PEGI 12+

Ryöväri laatikossa

Xbox-version beta hyytyi jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä. Alkupuolen perusteella kyseessä on tunnelmallinen ja eloisa hiippailu, joka tavoittaa hyvin edeltäjiensä hengen.

Käyttöliittymä on sovitettu padin nappeihin, joten kaikki tarpeellinen on näppärästi pitkien kynsien ulottuvilla. Valikoiden selaaminen tosin oli epämiellyttävää himmeän valitsimen takia. Hilpeänä yksityiskohtana Xbox-versiossa tiirikoimisen tuntee kourissaan: mitä enemmän ohjain tärisee, sitä lähempänä ollaan oikeaa kohtaa. Loistava idea!

Thief: Deadly Shadowsin vetovoimasta kertonee parhaiten se, että betaversion täyshyytyminen irrotti spontaaneja ärräpäitä yleisestä takkuisuudesta ja teknisistä pikkumurheista huolimatta. Parempia aikoja odotellessa.

Mika Äärilä

Ei pisteitä

90 Alkuperäishiiviskelijän voitokas paluu. + Hyvää • Hienon näköinen. • Tuttua Thief-meininkiä. • Sujuvan pelattava. - Huonoa • Kentät jotenkin vaisuja. • Helpohko.

www.thief3.com Ion Storm/Eidos Versio: 1.0 Minimi: (todennäköisesti) P4-1,3 Ghz/256 Mt RAM, 32 Mt 3D-kortti Testattu: Athlon 2500+ XP/1 Gt RAM, GeForce 3 Ti-200 Ikäsuositus: Ei tiedossa. PEGI 12+.