Liitto vai lauma?

World of Warcraft (PC) (nettipeli)

Maailman hukkuessa epäonnistuneisiin nettiropeihin yksi sellainen kerää vuoden toiseksi parhaan pelin tittelin ja rikkoo myyntiennätyksiä. Vieläpä ennen ilmestymistään.

World of Warcraftissa on taikaa, jotain vaikeasti nimettävää vetoa. Minun ystäväpiiristäni se on imenyt mukaansa käytännössä jokaisen sitä kokeilleen. Mukana on yhtä hyvin nettiropet ajat sitten tyhjänpäiväisyyksinä hylänneitä veteraaneja, lajiin aiemmin perehtymättömiä kuin myös niitä, jotka ovat vannoneet, ettei mikään peli voi olla kuukausimaksujen arvoinen. Jokainen on koukussa.

Azeroth on jakautunut kahteen puoliskoon. Hyvyyttä, tai ainakin tekopyhyyttä edustaa Allianssi. Siihen kuuluvat ihmiset, kääpiöt, hobitteja muistuttavat gnomet ja pimeät haltiat. Vastassa on näennäisesti paha Lauma, tosin me Lauman jäsenet kutsumme itseämme väärinymmärretyiksi. Laumaamme kuuluu örkkejä, trolleja, epäkuolleita sekä valtaisia härän ja ihmisen välimuodolta näyttäviä taureeneja.

Kullakin rodulla on hyvin kirjoitettu tausta ja perusteet sille, miksi ne ylipäätään ovat olemassa. Vahva maailma ja taustatarina leimaavat koko peliä. Kymmenessä vuodessa Warcraft-mytologia on rakennettu rikkaaksi.

Tätä kirjoittaessani World of Warcraftin Euroopan viimeinen beta on käynnissä. Tarjolla on kymmenkunta englanninkielistä serveriä ja muutamia saksan- ja ranskankielisiä. Serverit ovat joko PVE- tai PVP-mallia. Edellisissä pelaajat voivat tapella vain erikseen sovituissa kaksintaisteluissa, jälkimmäisissä on käynnissä täysi sotatila Allianssin ja Lauman välillä. Yhdelle serverille ei voi tehdä hahmon kuin toiselle puolelle, jotta vihollisen tekemisiä ei voi vakoilla. Erillisiä roolipeliservereitä ei toistaiseksi ole, eikä roolipelaamista näy muillakaan servereillä.

Hahmolle valitaan rodun lisäksi vain sukupuoli, ulkonäkö ja luokka. Näin vältetään nettiropejen helmasynti, sillä valintoja ei tarvitse tehdä sokkona tietämättä, millaiseen maailmaan on menossa. Rodun valinta vaikuttaa lähinnä aloituspaikkaan.

Olen metsästävä lehmä

Tärkeintä on valita itselleen mieluinen hahmoluokka. Erilaiset hahmot toimivat hyvin eri tavalla. Suoranaisia taistelijoita ei ole kuin yksi luokka ja pelkästään taikavoimiin luottaviakaan ei ole kuin perinteinen maagi. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän eri roolien sekoituksia.

Druidi on sekasikiö, joka eri eläinmuotoihin vaihtamalla osaa monenlaista, muttei ole mestari missään. Sopii hyvin päättämättömille. Metsästäjä ampuu kaukaa ja antaa kesyttämiensä petojen hoitaa lähitaistelun. Papin päätehtävä on pitää ryhmänsä hengissä, mutta hän voi erikoistua myös vahinkoa aiheuttaviin loitsuihin. Rogue on pikemminkin taistelija kuin varas, pyrkii aina iskemään selän takaa ja yrittää saada aikaiseksi äärimmäisen nopeita erilaisten iskujen sarjoja. Warlock kutsuu demonisia voimia rinnalleen taisteluissa.

Laumalla ja Allianssilla on kullakin yksi ikioma hahmoluokka. Allianssin paladin on eräänlainen ristiritari eli papin ja taistelijan sekoitus. Laumalla vastaavaa virkaa hoitaa shamaani, joka saa voimansa taistelukentälle pystyttämistään toteemeista.

Missään vaiheessa hahmoa luodessa ei kikkailla numeroiden kanssa, vaan hahmo muuttuu persoonallisemmaksi vasta pelin edetessä. Ensimmäiset kymmenen tasoa saa keskittyä opetteluun, vasta sitten voi alkaa kerran kullakin uudella tasolla opetella erilaisia lahjakkuuksia. Näitä kullakin hahmoluokalla on omat settinsä, ja niiden kanssa on pakko erikoistua johonkin suuntaan. Oma metsästäjä-taureenini esimerkiksi voi erikoistua kesyttämiensä lemmikkien kouluttamiseen, pitkän matkan aseiden hallintaan tai lähitaistelijaksi.

Yksinkertaisen hahmonkehityksen ansiosta peliin pääsee tavattoman helposti mukaan, mutta se tuntuu tekevän hahmoista liikaa toistensa kaltaisia. Pimeät haltijat ovat todella usein metsästäjiä, taureenit shamaaneja, epäkuolleet warlockeja ja ihmiset paladiineja.

Keräilijöitä ja käsityöläisiä

Jos aikoo tienata rahaa, on syytä opetella itselleen pari ammattia. Useimmat ottavat itselleen yhden keräilyammatin, kuten herbalismi, mineraalien kaivuu tai nahkojen nylkeminen.

Niiden pariksi opetellaan ammatti, jossa voi hyödyntää kerättyjä raaka-aineita jalostamalla niistä käytettävää ja myytävää tavaraa. Sellaisia ovat muun muassa alkemisti, seppä, nahkuri, räätäli, keksijä ja esineiden parantelija.

Kuka tahansa voi kahden ammattinsa lisäksi opetella kalastamaan, kokkaamaan ja antamaan ensiapua. Ammatit vaativat monenlaisia taitoja ja raaka-aineita, ja lopuksi pystyy luomaan todella haluttua tavaraa ja lyömään niillä rahoiksi pelin sisäisessä, hienosti toimivassa huutokaupassa.

World of Warcraftin maailma on valtava, mutta se tuntuu poikkeuksellisen elävältä. Vaikka tyyli on korostuneen piirrosmainen, maailma on täynnä uskottavuuden kannalta tärkeitä yksityiskohtia. Laumaeläimet, kuten örkkien kansoittamien savannien gasellit, kulkevat laumoina. Niitä saalistavat leijonat lymyilevät ja loikoilevat keskipäivän auringon paahteessa korkeiden ruohikkomättäiden suojassa. Elukat ja hirviöt eivät seisoskele passiivisena odottamassa pelaajaa, vaan vaeltelevat paikasta toiseen tehden samoilusta jossain määrin vaarallista ja ennen kaikkea vähemmän ennakoitavaa.

Eri rotujen mailta toisille samoillessa maisemat muuttuvat vähitellen. Esimerkiksi örkkien autiomailta taureenien metsäisille ylängöille kuljettaessa maisemat muuttuvat matkan varrella vehreimmiksi ja vuoristoisiksi eläinkunnan muuttuessa samalla paremmin alueelle sopivaksi. Horisonttiin katsellessa on jatkuvasti lähes pakottava tarve päästä katsomaan, mitä seuraavan kukkulan takaa näkyy. Samalla tulee mietittyä, mitä vihollisen väki mahtaa puuhailla tuolla vuorten takana.

Patikointi ei ole ainoa tapa matkustaa, suurten kaupunkien välillä toimii joukkoliikenne. Örkkien Orgrimmarin ja epäkuolleiden Undercityn väliä kuljetaan ilmalaivoilla, Allianssin puolella liikuskellaan maanalaisella metrolla. Pienempiin kyliin pääsee lepakoiden ja muiden lentävien otusten selässä ikään kuin taksilla. Kokeneemmat pelaajat hankkivat rodulleen ominaisen ratsun.

Mantereiden välisillä laivareiteillä kannattaa olla varovainen. Kerran kävi niin, että goblinien rannikkokaupunki Ratchetin satamassa kovan päivän jälkeen ongella istuskellessani laituriin saapui komea purjelaiva, josta purkautui lauma matkustajia. Hetken mielijohteesta päätin astua laivaan ja katsoa minne mahdan joutua. Päätepiste oli pahamaineinen merirosvojen vapaasatama Booty Bay, joka ei ole sen enempää Allianssin kuin Laumankaan hallussa, mutta johon kummankin puolelta on laivareitti. Sattuneesta syystä Booty Bay kerää ikävyyksiä kerjääviä tappelupukareita kuin epäkuollut kärpäsiä, ja elinaika siellä lasketaan minuuteissa.

Samainen laivareitti joutui sittemmin Lauman salakavalan hyökkäyksen kohteeksi. Ryhmä sankareita piiloutui Allianssin ja Booty Bayn väliä kulkevan laivan ruumaan ja hyökkäsi sieltä pahaa aavistamattomien matkustajien kimppuun, kun laiva oli kaukana merellä.

Juoksupojasta sankariksi

Ura alkaa aina pienestä kylästä tai epäkuolleiden kohdalla maanalaisesta mausoleumista. Suuri maailma myrskyineen on jossain kaukana. Erilaisia tehtäviä pelissä on toista tuhatta. Vaikka ne ovat sitä samaa juoksupojan keikkaduunia ja pikkuhirviöiden lahtaamista kuin muissakin nettiropeissa, on niihin on pikku tarinoiden kautta saatu uskottavuutta. Tehtäviä tekee mielellään, eikä pelkästään saadakseen lisää kokemuspisteitä, rahaa ja entistä hienompia kamoja.

Tehtävien tärkein tarkoitus on ohjata pelaaja vähitellen eteenpäin maailmassa. Ensin siirrytään auvoisesta kotikylästä kohti oman rodun pääkaupunkia ja kokemuksen kasvaessa kohti entistä vaarallisempia alueita ja lähemmäs vihollista. Aikanaan tehtävät ovat Lauman ja Allianssin välisillä rajamailla, jossa voi törmätä milloin tahansa vihollisjoukkoihin.

Suosituimmissa tehtävissä joutuu liian herkästi jonottamaan kymmenien muiden pelaajien kanssa tapettavien otusten heräämistä uudelleen henkiin, mikä lievästi sanottuna potuttaa. Ja syö immersiota. Onneksi monet suurimmista ja tärkeimmistä keikoista luodaan erikseen kullekin ryhmälle, jolloin ei tarvitse kärsiä ryysiksestä.

Sooloilu toimii hyvin, ja sekä metsästäjä että warlock soveltuvat siihen mainiosti. Hauskinta on tietysti touhuta oman ryhmän kanssa. Myöhemmin ryhmätyöstä tulee pakko, kun tehtävät muuttuvat sellaisiksi, ettei niistä enää selviä yksin. Tai sitten voi odotella niin kauan, että oma taso ylittää tehtävälle tarkoitetun tason reilusti, jolloin siitä ei saa yhtä hyvin kokemusta. Kovasti alle oman tason tehtävistä ja hirviöistä ei kokemusta saa lainkaan.

Taistelu on samanlaista kohtalaisen nopeatempoista riehumista kuin useimmissa muissakin nettiropeissa. Iskut ja ampuminen hoituvat automaattisesti, ainoastaan erikoisliikkeet ja taiat pitää tehdä itse. Vaikka taistelut ovat lyhyitä, aikaa ja tilaa kikkailuun on tarpeeksi.

Eri hahmoilla riehuminen on hyvinkin erilaista. Warriorilla taisteluraivon kerääntyessä iskut kovenevat, metsästäjä ja warlock pysyvät taustalla ja kukistavat hirviöt lemmikkiensä avulla. Shamaanin toteemipaalut parantavat omia ja vahingoittavat vihuja. Yhdessä papin kanssa ne pitävät omat hengissä. Maagin osa on perinteinen suurimpien iskujen jakelu kaukaa.

Ryhmän hallinta toimii erinomaisesti, esimerkiksi saaliinjaon voi säätää sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitse tuntea jäävänsä paitsioon. Rahat menevät aina tasan kaikkien kesken, haluttaessa harvinaisemmista esineistä heitetään noppaa. Noppaan ei ole pakko osallistua jos ei kyseistä esinettä tarvitse. Kokemus jaetaan ryhmän kesken vain silloin, kun jäsenet ovat samalla alueella. Suuremmat, vihollista vastaan tehtävät hyökkäykset hoidetaan joukko-osastoilla. Ne ovat useamman pienen ryhmän yhteenliittymiä komentajineen ja ryhmänjohtajineen.

Kohtaamisia

Pelaajien välinen taistelu on vielä pahasti kesken, vaikka nimenomaan sen pitäisi olla yksi tärkeimpiä asioita, joilla World of Warcraft erottuu muista. Muiden pelaajien tappamisesta ei saa sen enempää pisteitä, kunniaa kuin kokemustakaan.

Blizzard on luvannut, että jatkossa kunniaa heruu, kun niistää samaa tasoa olevan tai vahvemman vihollispelaajan. Heikompien sortamisesta menettää kunniaa. Sitä vain ei ole kerrottu, mitä kunnian vastineeksi saa. Rajamaille on rakenteilla myös erityisiä taistelukenttiä, joiden hallinnasta Lauman ja Allianssin on tarkoitus taistella. Paljon myöhemmin on luvassa myös kaupunkien piirityksiä katapultteineen kaikkineen.

Palkkiota tai ei, vihollispelaajan näkeminen sykähdyttää ensimmäisellä kerralla varmasti. Ensin häkeltyy, koska on viettänyt niin kauan vain ihmetellen, miltähän ne haltiat ja gnomet mahtavat näyttää. Vielä hurjemmalta tuntuu, kun ruutuun iskee hälytys, että kyläpahanen, jossa sattuu sillä hetkellä majailemaan, on vihollisen hyökkäyksen alla. Alkaa kamala häärääminen, porukkaa ryntää läheltä ja vähän kauempaakin torjumaan saastaisia tunkeilijoita. Samalla tavalla yleensä aina on käynnissä jonkin sortin liikekannallepano ja hyökkäysjoukkojen kerääminen mahtipontisten ja oikeamielisten puheiden saattelemina.

Kaikki kohtaamiset eivät ole yhtä sotaisia. Eräässä luolassa yksin harhaillessani nurkan takaa pelmahti hassu pieni kääpiö. Hätkähdin sen verran, etten oikein tiennyt mitä tehdä, ja kaivuupuuhissa ollut kääpiöpelaaja oli selvästi yhtä ymmyrkäisenä. Käsikähmän sijaan heilautimme ystävälliset tervehdykset ja jatkoimme kumpikin omille teillemme. Kummallakaan ei sillä hetkellä ollut tappelussa kuin menetettävää.

Kuolema on hellämielinen. Surman sattuessa herää henkiin lähimmällä hautuumaalla, ellei porukassa satu olemaan henkiin herättämisen osaavaa kaveria. Hautuumaalla voi päättää, herääkö henkiin heti, jolloin varusteiden kunto kärsii neljänneksen ja oma kunto sitä enemmän, mitä kovempi on oma kokemustaso. Vaihtoehtoisesti voi liihotella haamuna kuolinpaikalla ja herätä siellä, kärsimättä muuta kuin pieniä vaurioita varusteisiin.

Periaatteessa World of Warcraft on aivan samanlainen kuin mikä tahansa nettirope. Koukuttamisen salaisuus piilee siinä, että maailma on uskottavampi ja rikkaampi, ja erityisesti siinä, että koskaan ei tarvitse seisoa ihmettelemässä. Seuraava tavoite ja palkinto tuntuu olevan aina vain pienen askeleen päässä. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Ja jatkuvasti siellä jossain, vuorten toisella puolella on vihollinen odottamassa oikeaa hetkeä.

95 Näennäisen yksinkertainen, mutta vahvasti koukuttava ja eeppinen nettiroolipeli. Tehty niille, joita eivät nettiropet kiinnosta tai jotka ovat jo niihin kyllästyneet. + Hyvää • Maailma vie mukanaan. • Tavoitteet ovat aina lähellä. • Sopii hyvin aloittelijalle. - Huonoa • Pelaajien välisestä tappelusta ei sen enempää palkita kuin rangaistakaan. • Hahmonkehitys saisi olla monipuolisempaa. • Mistä aikaa muille peleille?

www.wow-europe.com Blizzard/VU Games Versio: Final beta Minimi: 800 MHz, 256 Mt, näytönohjain 32 Mt, nettiyhteys Testattu: Athlon XP 2600+, 1024 Mt, Radeon 9700 Pro, NForce2 Soundstorm, ADSL 2048/512 Muuta: Ilmainen ensimmäinen kuukausi. Sen jälkeen pelaaminen maksaa 11-13 euroa kuukaudessa riippuen maksutavasta ja siitä, kuinka monta kuukautta maksaa kerrallaan. Maksutapoina luottokortti ja kahden kuukauden peliaikakortit. Ikäsuositus: 11