Verinen viikonloppu

Agatha Christie: And Then There Were None

• Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,
• vaan yksi, kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.
• Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,
• vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.
• Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,
• yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.
• Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,
• nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.
• Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,
• vaan yhtä pisti mehiläinen, jäi jäljelle viisi varmaan.
• Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,
• niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.
• On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,
• syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.
• Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,
• kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.
• On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin.
• Kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin
• Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,
• hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.

Miltä maistuisi viikonloppu kartanossa kauniilla saarella, hyvässä seurassa? Jos seura ei kelpaa, eipä väliä. Sunnuntai-iltaan mennessä muut vieraat on murhattu. Väki vähenee ja poirot paranee.

Agatha Christie, tuo rikosmysteerien lyömätön ykkönen, sanaili viime vuosisadan alkupuoliskolla kymmeniä klassikkodekkareita, jotka eivät ole vieläkään menettäneet hohtoaan. Syystä tai toisesta hänen romaanejaan ei ole pelistetty, vaikka kirjat tarjoaisivat oivallisen kehyksen. Sarjan avaa Awe Games, joka aloittaa suoraan Dame Agathan kuuluisimmasta kirjasta Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Seikkailupeli And Then There Were None ilahduttaa kaikkia, jotka haluavat monimutkaisempia pulmia ratkottavakseen kuin "rynnäri vai haulikko?"

T. Untemattoman vieraat

Kymmenen toisilleen vierasta ihmistä saa rikkaalta herra U. N. Owenilta kutsun juhliin hienoon kartanoon englantilaiselle saarelle. Jokainen saapuu paikalle, kuka mistäkin syystä. Illan isäntää ei näy eikä kuulu, mutta pian leikin nimi käy selväksi. Herra Owen syyttää gramofonin välityksellä jokaista vierastaan murhasta ja ilmoittaa käyttävänsä tuomioidensa pohjana vanhaa kunnon Hammurabin lakia: silmä silmästä, hammas hampaasta. Yksi kerrallaan häviävät takan reunalta pienet neekeripoikapatsaat, yksi kerrallaan kuolevat vieraat pahaenteisen runon tahdissa.

Pelaajan hahmo, venekuski Patrick, on ainoa, joka ei esiinny kirjassa. Hänen tehtävänään on selvittää murhaaja ennen kuin tämä ehtii tappaa kaikki kymmenen vierasta. Täytyy nostaa tekijöille hattua siitä tavasta, jolla Patrick on tuotu mukaan tarinaan. Juttu vaikuttaa uskottavalta mutta säilyttää kirjan tunnelman.

Peli on mainio elämys niin kirjan lukeneille kuin lukematta jättäneille. Se on varsin uskollinen kirjalle, mutta ottaa juonen suhteen joitain vapauksia. Erilaisia lopetuksia on neljä, mutta suureksi riemukseni arvosteluversion viimeisestä välianimaatiosta ja loppudemosta puuttui ääni. Lady Christien oman lopetuksen saa selville, kun on pelin kerran läpäissyt, tai sitten voi lukaista kylkiäisenä tulevan alkuperäisteoksen.

Perinteitä vaalien

And Then There Was None on klassinen seikkailupeli hyvässä ja pahassa. Se on lineaarinen, joten eteenpäin ei mennä ennen kuin tietyt ongelmat on ratkaistu. Toisaalta ongelmat ovat A-luokkaa ja niissä on vaihtelua koodinpurkamisesta laitteiden korjaamiseen ja rakenteluun. Mukana on muutama vaihtoehtoinen juttu, joita ei tarvitse selvittää peliä läpäistäkseen. Silloin saattaa tosin jäädä mielenkiintoisia asioita hämärän peittoon. Vain yksi ongelma aiheutti hölmöydellään jumiutumista: ehkä olisi fiksumpiakin tapoja avata pensastiheikkö kuin utngds. (Vaihda tilalle seuraava kirjain niin oikea ratkaisu paljastuu.)

Käyttöliittymä on perinteisen toimiva. Kiinnostavan esineen kohdalla hiiren osoitin muuttuu osoittamaan sitä mitä esineellä voi tehdä, esimerkiksi silmäksi. Hiiren oikealla näppäimellä aukeaa inventaario, joka on käyttöliittymän heikoin osa, sillä tavaraa kertyy aivan tolkuttomat kasat jo pelin alkumetreillä. Se ilo pohjattomista taskuista on, että kun kaiken voi kantaa mukanaan, vähenee turha juoksentelu.

Tiukka tunnelma

Grafiikka toimii vain 1024x768-tilassa. Taustat ovat kauniita ja tunnelmallisia, ja tunnelmaa korostaa oivallinen klassinen musiikki. Ahdistavina hetkinä viulut vinkuvat vihaisesti, rennompina hetkinä piano tuudittaa uskoon paremmasta huomisesta. Kappaleita on riittävän paljon, jotta niihin ei ehdi kyllästyä. Ääninäyttely on enimmäkseen kelvollista.

Miinusta ropisee pelihahmoista, jotka ovat kuin rautakangen väärää kautta nielleitä ja liikkeiden sulavuus on samaa luokkaa kuin huonoilla vapaapainijoilla. Yllättävää, sillä alkudemo ja muu grafiikka olisi antanut odottaa muuta. Välianimaatioissa hahmot näyttävät paikoin todella karuilta.

Grafiikasta viis, koska pelintekijät ovat keskittyneet olennaiseen, eli pelattavuus ja ongelmanratkaisu ovat kunnossa. Tunnelmaa voisi leikata kirveellä, ja välillä leikataankin. Uskon, että Agatha-tädin haudalla ei kivi vapise ja multa sinkoile, vaan murhamamma hymyilee ja kiittää kunnianosoituksesta.

Julkisesti seikkailupeligenreä on vedetty hiilihangolla päähän ja ruumis on jätetty kirjastoon virumaan. Jällen kerran vainaja pomppaa pystyyn ja tarjoaa hienoja pelihetkiä mysteerin ratkojien veljeskunnalle.

85 Tunnelmallinen, alkuperäisteokselle sangen uskollinen murhamysteerio. + Hyvää • Tunnelma. • Pääosin järkevät ongelmat. • Mukana alkuperäisteos. • Juoni. - Huonoa • Inventaario ja tavaranpaljous. • Paikoin karu grafiikka. • Pari ärsyttävää ongelmaa.

www.agathachristiegame.com Awe Games/The Adventure Company Versio: Beta 3.0 Minimi: Win 98/ME/2000/XP 1 GHz, 256 Mt, näytönohjain 32 Mt, 16XCD-asema, Sound Blaster -yhteensopiva äänikortti, 800 Mt kiintolevytilaa Testattu: AMD 64 3200+, 1024 Mt, ATI Radeon 9600, Realtek AC'97, Windows XP Moninpeli: Ei ole Ikäsuositus: 11

Jos Stephen King tai J.K. Rowling on mielestäsi aikamme suurin bestseller-kirjailija sadoilla miljoonilla myydyillä kirjoillaan, niin kerronpa faktan. Agatha Christien kirjoja erikielisine käännöksineen on myyty maailmassa yli 2 miljardia kappaletta! Vain Raamattu ja Shakespeare ovat maailman suositumman rikoskirjailijan edellä.

Mikä ihme tekee Christiestä niin suositun? Se, että hänen murhamysteerionsa ovat kerta kaikkiaan oivallisesti rakennettuja, tunnelma on upea ja lisäksi kirjat harhauttavat lukijan usein niin, että syyllinen on täydellinen yllätys. Myös monet päähenkilöt - tunnetuimpina belgialainen herrasmies Hercule Poirot ja ikäneitoetsivä neiti Marple - ovat mainioita ja aidon oloisia. Christie kirjoitti noin 90 romaania, joista lähes kaikki on suomennettu. Tunnetuimpiin ja parhaimpiin teoksiin kuuluu Kymmenen pientä neekeripoikaa -teoksen (1939) lisäksi muun muassa Kuolema Niilillä (1937) ja Idän pikajunan arvoitus (1934).

Elokuvateollisuus ja muut dekkarikirjailijat ovat hyödyntäneet Christien juonikuvioita niin usein, että se on syönyt hieman kirjojen omaperäisyyden ja kekseliäisyyden tuntua. Tästäkin huolimatta kirjojen viihdearvo on yhä suuri. Suosittelen lämpimästi.