Bravely Default II on oletusarvoisesti rohkea jatko-osa.

Nimi antaa ymmärtää, että Bravely Default II olisi sarjansa toinen osa. Koska julkaisija on Square Enix, ei asia tietenkään ole niin yksinkertainen. Koko Bravely-sarja käytännössä alkoi DS:n Final Fantasy: The 4 Heroes of Light -pelillä, jonka henkinen seuraaja oli 3DS:n Bravely Default. Bravely Default sai suoran tarinallisen jatko-osan nimeltä Bravely Second samalle alustalle ja nyt toisen jatko-osan Bravely Default II Switchille.

Nimen kakkosesta huolimatta Bravely Default II on siis laskentatavasta riippuen joko toinen, kolmas tai neljäs osa sarjaansa. Olen liian vanha tähän shaibaan, vaan itse olen genreni valinnut. 

Jaloille lämmikettä

Jos haluaisin kaivaa vielä syvempää kuoppaa itselleni, laskisin Bravely Defaultit osaksi koko Final Fantasyn pääsarjaa. Kaukana ne nimittäin eivät ole, Bravelyillä on yhteistä varsinkin vanhempien Final Fantasyiden kanssa hyvin paljon. Voisikin sanoa, että samaan aikaan kun tuoreet Final Fantasyt keskittyvät parhaimmillaan eeppisiin kymmenvuotisiin tarinoihin sekä laadukkaisiin toimintauusversioihin ja pahimmillaan angstinahkateineihin työntämässä ökykaaraa aavikolla, Bravelyt kulkevat vanhojen vuoropohjaisten Final Fantasyiden polkua.

Se polku sopii itselleni täydellisesti. Vuoropohjaisia taisteluita, koukuttavaa hahmon- ja tiiminkehitystä! Suurena osana koko Bravelyn kaksi-, kolme- tai neliosaisessa sarjassa on myös hahmoille vapaasti vaihdettavat ammatit Final Fantasyiden 3 ja 5 tyyliin. Se on kuin laittaisi tutut, ihanasti lämmittävät villasukat jalkaan!

Villasukkien langat juontavat perinteistäkin perinteisempään japsiropeen. Maailmankartta, kyliä, kaupunkeja, luolia. Kokemuspisteitä, tasoja ja päivittyvää varustusta. Sentään taistelut eivät ole enää satunnaisia, muuten ollaan vanhan koulukunnan ytimessä. 

Tekö taas?

Juoni on päällisin puolin tuttua huttua. Se on jopa niin perinteinen, että peruspremissi on lainattu suoraan aivan ensimmäisestä Final Fantasystä: neljää peruselementtiä edustavat kristallit ovat vaarassa, joten ne on pelastettava tai elementtien aiheuttamat luonnonkatastrofit tuhoavat maailman. Mene ja pelasta, valon sankari!

Premissi on tarkoituksella nostalginen ja sitä piristetään sillä, että päähahmot ovat mielenkiintoisia persoonia, vaikkakin selvästi samoja arkkityyppejä kuin ensimmäisessä Bravely Defaultissa, joka on siis sarjansa toinen peli, mutta kuitenkin ilmestyi sarjassa kaksi peliä ennen Bravely Default II:ta.

Seth on tämän pelin Tiz, suoraselkäinen nuorukainen, joka on aina valmis auttamaan hädässä olevia. Gloria on vastine ensimmäisen osan Agnesille ja perii tämän vahvan velvollisuudentunnon sekä linkin kristalleihin. Elvis (ei se muusikko) ottaa Ringabeliltä lipevän puhemiehen roolin, Edean korvaa vahvana ja itsepäisenä naisena Adelle (ei sekään muusikko).

Hahmot perivät onneksi vain arkkityyppinsä, sillä persoonina esimerkiksi Edea ja Adelle eroavat selvästi toisistaan. Se on hyvä, sillä tarinankerronnan selvimmät vahvuudet ovat hahmot ja heidän keskinäinen kanssakäymisensä. Hahmojen täytyykin toimia, sillä itse taustalla pyörivä tarinavyyhti on enemmän tai vähemmän juuri niin perinteinen kuin premissi antaa olettaa.

Tarinan eteneminen on tavanomaista kaupungista toiseen siirtymistä ja paikallisten ongelmien ratkomista. Sivutehtäviä on myös tarjolla vierailtavissa kohteissa lukuisia, miellyttävästi osa syventää hahmojen välisiä suhteita entisestään. 

Tee työtä jolla on tarkoitus

Seuraa jokaisen Bravely-arvostelun lakisääteinen osio: selostus ammattisysteemistä.

Klassinen Final Fantasyjen hahmojenkasvatuksen tapa ovat taistelun ulkopuolella vapaasti valittavat ja vaihdettavat ammatit, ritareista eri värien taikuutta edustaviin maageihin, varkaisiin, metsästäjiin, samuraihin ja ties kuinka moneen muuhun eksoottisempaan vaihtoehtoon. Se on kantava systeemi koko Bravely-sarjan pohjalla ja toistetaan aivan yhtä loistavana Bravely Default II:ssa.

Ainoastaan pääammatiksi valittu jobi kerää ammattikohtaista kokemusta, mutta toisen ammatin voi valita vara-ammatiksi, jolloin saa senkin taidot käyttöönsä. Lisäksi jokaisella ammatilla voi oppia erillisiä passiivikykyjä, joita saa vapaasti ottaa käyttöön millä ammatilla tahansa, joten vaihtoehtoja siihen, millaiseksi nelikkonsa kasvattaa, on valtavasti.

Rakastan Final Fantasyn ammattisysteemiä, se on yksi parhaista hahmonkehityssysteemeistä japanilaisissa roolipeleissä. Pidän siitä myös Bravely Default II:ssa, mutta tämä on jo kolmas kerta (vaiko toinen tai ehkä neljäs) kun systeemiä käytetään käytännössä muuttumattomana. Sen pohja on hyvä, jopa loistava, mutta myös se kaipaisi vähän enemmän vaihtelua pelien välillä.

Tuttu on myös taistelusysteemi, josta koko pelisarja on saanut nimensä. Perinteistä vuoropohjaista rivitanssia piristetään Brave- ja Default-käskyillä. Rohkaistumisella voi käyttää useamman vuoron peräkkäin, kun taas Default on sen vastakohta ja vastine puolustuskäskylle, jonka avulla voi laittaa vuoroja säästöön.

Säästämällä vuoroja voi myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen lyödä kaikki vuorot kerralla tiskiin ja murskata vihollisen. Vaihtoehtoisesti voi heti taistelun alkuun tuhlata ylimääräisiä vuoroja Bravella, mutta jos viholliset eivät kaadukaan siihen, on sitten odoteltava useampi vihollisten vuoro, jotta pääsee taas itse toimimaan. Ja toki myös viholliset osaavat myös molemmat kikat. Tuttua ja toimivaa kevyttaktikointia siis.

Ehkä turhankin tuttua. 

Tuttu juttu show

Turha tuttuuden tunne on oikeastaan suurin ongelmani Bravely Default II:n kanssa. Sarjan tuottaja Tomoya Asano totesi, että syy pelin erikoiseen nimeen johtui siitä, että Bravely Second ei yltänyt fanien odotuksiin, joten tiimi halusi palata ensimmäisen pelin tunnelmiin.

Pelkään, että varovaisuus nousi turhankin ratkaisevaksi tekijäksi kakkoskolmosnelosen kehityksessä. Niin paljon Bravely Default II:sta hahmoja, alueita, musiikkeja, tunnelmaa, tarinan teemoja ja sen yleistä kuljetusta myöten tuntuu mukailevan ensimmäisen pelin nuotteja, että aiemman pelanneena kaipaisi jotain uutta ja mielenkiintoista tutun ja turvallisen mausteeksi. Sentään ihan tismalleen samoja paikkoja ei tällä kertaa kierretä kuten Bravely Secondissa, joten siitä plussaa.

Tuttuudesta huolimatta pidän Bravely Default II:sta kovin. Ei se mitään mullistavaa tee, mutta ei se myöskään tylsistytä kuten Bravely Second, eikä sen loppu lässähdä kuten Bravely Defaultissa. Silti loppujen lopuksi se, että pelin kanssa ei uskallettu ottaa lainkaan riskejä tai kehittää sarjaa mihinkään suuntaan, on Bravely Default II:n suurin lapsus.

Nimi totisesti on enne: Bravely Default on rohkeasti oletusarvoinen japanilainen roolipeli.