Bond hylkäsi Casino Royalessa 007:n jo rasitteeksi kasvaneet tunnusmerkit eli kuivat martinit, kynäpyssyt ja rautahampaat. Tiukan totinen bitti-Bond tekee nyt saman tempun.
Daniel Graigin näyttelemä uusi James Bond on käytännön mies: raaka runttaaja, joka hoitaa suoraviivaisen armottomasti kaiken muun paitsi naiset. Bond on uuden, väkivaltaisemman maailman mies. Maailman, jossa tarkoitus pyhittää keinot. En ihmettele yhtään, että peli-inkarnaation lajityypiksi valittiin räiskintäelämysjuna, jonka tyly asenne peilaa elokuvien maailmaa.
Call of Duty -ammuskeluilla kannuksensa hankkineen Treyarchin 007: Quantum of Solace käsittelee samassa syssyssä sekä Casino Royalen että Quantum of Solacen räiskintänäkökulmasta. Casino Royalen käänteet nähdään takautumana ennen Quantum of Solacen viimeistä aavikkohotellikenttää.
Taistelut edustavat muodikasta suojasta suojaan -räimettä. Graigin kasvonpiirteitä kohtuullisen hyvin apinoiva digitaali-Bond ilmaantuu ruudulle aina suojassa kykkiessään. Seinien, laatikoiden ja huonekalujen taakse heittäytyminen on elintärkeä taktiikka, sillä agentti kuolee jo muutamasta osumasta.
Äijämäistä Bondia alleviivataan brutaaleilla lähitaistelutapoilla. Dynaamisista kamerakulmista kuvatut niitit hoidetaan salavihkaisesti takaapäin, sillä etusektorista lähestyessä joko Bond tai uhri kuolevat luoteihin ennen iskuetäisyyttä.
Lupa tappaa
Elämysjunan raiteet laajenevat säännöllisin väliajoin ampuma-areenoiksi, joissa valppaus on valttia. Viholliset ovat miellyttävän liikkuvaista sorttia, sillä osa vastustajista kiertää sivulle tai taakse. Tosin koukkaukset ovat osittain ennalta purkitettuja, joten ne ovat uusintayrityksellä helposti ennakoitavissa.
Ennakkoaavistuksesta tai tiedosta riippumatta tilanteet paisuvat mukavan usein kaoottiseksi sekamelskaksi, jossa asemaa on pakko vaihtaa. Liian sitkeästi paikallaan kökkivä Bond pakotetaan liikkeelle kranaateilla.
Aggressiivisesti liikkuvasta tekoälystä huolimatta ammuskelu rapautuu paikoin staattiseksi sarja, suojaan, sarja -maalitauluröpöttelyksi. Ongelma, jos sen sellaisena haluaa nähdä, on tosin kaikille suojautumiseen panostaville räiskinnöille yhteinen.
Bondin kupsahtamiseen riittää toiseksi tiukimmalla agent-vaikeustasolla yksi hyvä tai pari kolme huonompaa osumaa. Haavoista parannutaan modernisti hetken hengähdystauolla. Uhkaavaa tilannetta korostetaan mustavalkoiseksi muuttuvalla ruudulla ja kuvan reunoilta lähestyvillä piipun rihloilla.
Toiminnan suorimpia yhteyskohtia elokuvan ja pelin välillä ovat refleksipohjaiset paina näppäintä -käsirysyt. Nujakoissa käytetään nopeita painalluksia ja rämpytystä, taidolla ei ole mitään merkitystä, ainoastaan reaktionopeudella. Äärimmäisen yksinkertainen mekaniikka säilyttää kamppailun dramaattiset elementit ja pelkkään videoon verrattuna osallistumistunne on huomattavasti parempi. Tappelussa ugandalaista kapinallispäällikköä vastaan Casino Royalen portaikossa on roimasti hienhajuista elämän ja kuoleman tanssia.
Bond ja kumppanit
Bond-tunnelmaa rakennetaan haavoittumisefektin ohella klassisilla melodioilla ja muutamalla tarkasti peliksi muokatulla leffajaksolla. Vauhdikas louhostakaa-ajo ja kanavaan sortuva talo Venetsiassa ovat niin lähellä elokuvaa kuin räiskinnässä voi toivoa. Vauhtia, rytinää ja tärinää piisaa taatusti tarpeeksi.
Vaikeustasoa ja sen myötä kasvavaa kuolemanpelkoa voi huoleti säätää korkealle, sillä tiheään sijoitetut tarkistuspisteet heittävät Bondin heti ongelmapaikan ytimeen. Runsaslukuisten tarkistuspisteiden kääntöpuolella kummittelee lyhyt, noin kahdeksan tunnin pituus. Kiperin osuus oli myrkytetyn Bondin psykedeelinen hortoilu pokeripöydästä Aston Martiniin vilkkaasti liikennöidyn kadun yli.
Pelin ikää venytetään näppärällä tusinan soturin moninpelillä. Tuttujen tappomatsivaihtoehtojen ohella suojataan pakenevaa Bondia, puretaan räjähteitä ja vallataan alueita. Räjähteiden purkamisessa yksinäinen Bond jallittaa laumaa roistoja. Agentin apuna on vain tutka, josta näkee vastustajien sijainnin. Tapoista ja voitoista irtoavat palkkiot tuovat moninpeliin miellyttävää jatkuvuutta: rahoilla muokataan vinkeitä virityksiä perusaseprofiilien rinnalle. Nettinujakoissa ei periaatteessa ole mitään erikoista, mutta kokonaisuus rullaa siististi ja luotettavasti kattavia tilastoja myöten.
007: Quantum of Solace on paras Bond-peli sitten N64:n GoldenEyen, mikä kertoo kenties enemmän Bond-lisenssien yleisestä tasosta. Treyarchin Bond yhdistää 007-teemat asialliseen ja ajanmukaiseen ammuskelurunkoon. 007: Quantum of Solace on jopa niin hyvää räiskintäviihdettä, että pelistä nauttiakseen ei tarvitse olla Bond-fani.
* * * * * *
Bond ja hukattu mahdollisuus
Quantum of Solace
(Iso-Britannia, 2008)
Ohjaus: Marc Forster
Pääosissa: Daniel Craig, Olga Kurylenko, Mathieu Amalric, Judi Dench, Jesper Christensen, Giancarlo Giannini, Joaquin Cosio
Ei ole helppoa tehdä jatko-osaa kaikkien aikojen parhaimmalle Bond-leffalle, ja paineet näkyvät Quantum of Solacessa pahasti. Tekijätiimi ei ole päässyt yhteisymmärrykseen siitä, millaista elokuvaa oikeasti ollaan tekemässä. Aikaisemmin hienon seesteisiä elokuvia ohjannut Marc Foster kertoi etukäteen lähestyneensä Quantumia taide-elokuvana, mutta studio on puolestaan halunnut tehdä nopealiikkeisen toimintapätkän. Lopputulos ei ole kumpaakaan.
Tyylien taistelu sotkee koko elokuvan ja tekee siitä sekavan sillisalaatin. Fosterin ideoilla olisi ollut potentiaalia tehdä Quantumista edeltäjänsä veroinen, mutta kaikki tunnelmointiyritykset katkaistaan päämäärättömän nopeasti leikatuilla toimintakohtauksilla tai muuten vain uskomattoman sekavasti hyppivällä juonella. Kaikkein hämmentävin on Kurylenkon esittämä Bond-tyttö, joka ilmestyy paikalle ja katoaa tarinasta aivan satunnaisen oloisesti useampaan otteeseen.
Useat pätkät paljastavat, millainen leffa olisi voinut olla. Oopperakohtauksen loppupuoli toiminnan yli vedetyllä musiikilla on upea ja myöhemmin kuolevaa ystäväänsä sylissään pitävä Bond on aidon koskettava. Lähellä loppua tunnelmat ovat parissa kuvassa kuin Inarritun hienosta Babelista. Valitettavasti nerokkuuden leimahduksia on vähän ja ne tukahtuvat muun sekoilun alle.
Daniel Craig on edelleen loistava valinta nimiosaan ja perinteisten bondmaisuuksien lähes täydellinen hylkääminen on vain plussaa. Myös elokuvan nimi, Quantum of Solace, on suorastaan nerokas. Hyvistä aineksista ei tällä kertaa kuitenkaan synny makoisaa kattausta, sillä keittiössä on häärinyt liian monta kokkia.
Tapio Salminen
83
