1942 - The Pacific Air War – Myrsky Tyynellä merellä

MicroProse antoi jo merkkejä paluustaan laadukkaiden simujen pariin komealla Fleet Defenderillä ja jätti ilmaan odotuksen jostain paremmasta. 1942 _ Pacific Air War, lyhyesti PAW, on kunnianhimoinen yritys pistää toisen maailmansodan lentosimujen pöytä täysin uuteen uskoon: PAW sisältää kaikki nykyaikaisen simun ainekset.

Myös Origin survaisi ulos aiheeltaan identtisen, mutta toteutukseltaan erilaisen Pacific Striken. Jätetään vertailu kuitenkin sikseen, sillä ei kai kukaan nauti murskaavan ylivoimaisista taisteluista? Samalla kun yksi mammutti kaatuu omaan suuruudenhulluuteensa, nousee vanha mestari kilpailemaan suoraan terävimpään kärkeen.

Monta peliä yhdessä

Pacific Air Warin näyttämönä on viidenkymmenen vuoden takainen meri- ja ilmasota Tyynellä merellä, kisakumppaneina Japani ja Yhdysvallat. Lentämään pääsee kummankin maan laivastossa, ja valittavana on harjoittelua, yksittäisiä ja historiallisia tehtäviä sekä kampanjoita. Aivan oma kokonaisuutensa on viiden suurimman taistelun käyminen strategiapelinä. Harjoittelua ja pikaisia pyrähdyksiä varten MicroProse on pannut mukaan kymmeniä historiallisia ja kuviteltuja taisteluita aina yksittäisistä kahden koneen kohtaamisista suuriin joukkopommituksiin.

Sodan voi käydä läpi myös useamman tehtävän sarjoina, jolloin valitaan lennettävä konetyyppi vuodeksi kerrallaan. Vuoden sisällä lennetään 30_40 lentoa, joista selviydyttyä voi joko heittäytyä eläkkeelle tai pestautua seuraavaksikin vuodeksi sotimaan. Tehtävät eroavat sikäli, että pilotti voi saada ylennyksiä ja mitaleita, eikä tehtävien välillä voi vaihtaa konetyyppiä.

Ennen jokaista tehtävää voi vaikeustason säätää monipuolisesti. Vaikeimmillaan on esimerkiksi otettava huomioon moottoreiden aiheuttama vääntö ja suurin nopeus, jonka kone kestää hajoamatta. Asetuksista voi muuttaa myös, kuinka suurelta osalta koneesta osumat rekisteröityvät tai väistelevätkö laivat torpedoita.

Jos valmiisiin tehtäviin kyllästyy, voi tehtäväeditorilla kehitellä omia taisteluita. Filmieditorilla on näppärä muokata parhaista lennoista näyttäviä minielokuvia.

Uraputki pilottina tai amiraalina

Eniten tekemistä on amiraalimoodissa, jossa pelaajan vastuulla on laivasto-osastojen ja tukikohtien johtaminen. Taistelut voi käydä läpi pelkkänä strategiapelinä, tosin tällöinkin pitää hoitaa laivasto-osastojen, etsintäpartioiden, suojalentojen ja hyökkäysten ohjaaminen. Jos haluaa, voi lentoihin osallistua myös itse, ja lentäessään vaihtaa vapaasti paikkaa koneesta toiseen.

Amiraalinmoodiin on jäänyt paha moka: laivat eivät osaa käyttää muita kuin ilmatorjuntatykkejään, joten mitään massiivisia meritaisteluita ei synny, vaikka nenän edessä olisi koko vihollisen armada.

Kalusto koostuu kymmenestä yleisimmin taisteluihin osallistuneesta hävittäjä-, syöksypommitus- ja torpedokoneesta, ja koneesta riippuen pääsee istahtamaan lentäjän, pommittajan tai peräampujan pallille.

Lentäminen sinänsä on joko pommikoneiden saattoa, laivojen upotusta, tukikohtien tuhoamista tai oman laivaston suojausta. Amiraalimoodissa tehtävät ovat tietysti itsestä kiinni, tosin niinkin voi käydä, että vihollinen hyökkää juuri samaan aikaan kun omat joukot ovat lähdössä lentoon ja suunnitelmat menevät kerralla pieleen.

Virtuaaliohjaamo

Lentosimujen ainainen murheenkryyni on muuttaa tietokonekuva oikean pilotin vapaaksi näkökentäksi: normaalisti eri kuvakulmat vaihdetaan joka näppikseltä tai sitten seurataan muita koneita tikulla ja samaan aikaan ohjaus katoaa. PAW tarjoaa avuksi virtuaaliohjaamoa, jonka idea on yksinkertainen: tikulla lennetään ja hiirellä liikutetaan päätä, ja kuvakulman voi nappia painamalla lukita lähimpään viholliseen. Kuvakulmat voi toki vaihtaa perinteisesti näppikseltäkin. Systeemi kuitenkin toimii erittäin luontevasti ja pistää miettimään, miksei tätäkään ole oivallettu aiemmin.

Lentokoneiden mallinnus on riittävän oikealta tuntuvaa. Zeroa ei lennetä kuin Corsairia, koneet sakkaavat, rikkovat siipensä ja joutuvat syöksykierteisiin jokainen omalla tavallaan. Laskeutumiset ovat äärimmäisen vaikeita ja onnistunut jarruvaijeriin osuminen peräkoukulla vaatii juuri oikeassa kulmassa lähestymistä. Vaikein homma ei siis ole vihollisten tappaminen vaan itse ehjänä selviytyminen. Mokia lentomalleihin on jäänyt (esimerkiksi selälläänlento ei juuri onnistu), mutta tärkeintä on tunne oikeilla koneilla lentämisestä.

Siipimiehiä ja vihollisia on taivas mustanaan, mutta johonkin ovat unohtuneet Fleet Defenderin monipuoliset radiokäskyt. Ilmassa vallitsee syvä hiljaisuus eikä asialle voi itsekään tehdä muuta kuin osoittaa lentokorkeuden ja pintamaalit. Keinoälyllistä porukkaa pilotit onneksi ovat. Muut lentäjät eivät suinkaan lennä millintarkasti vaan usein törmäilevät persoonallisesti toisiinsa tai ampuvat karkeasti ohi. Merikapteenit osaavat sentään väistellä torpedoita.

Komea mutta keskeneräinen

PAWin ei tarvitse piilottaa heikkouksiaan turhaan täytemateriaaliin. Pääasiaa, lentämistä ja taistelua, ei sotketa hölmöllä juonella puheripuleineen ja animaatioineen. Tänne on tultu lentämään ja tekemään se mahdollisen historiallisesti, muu on toteutettu askeettisen asiallisesti.

Ilahduttava poikkeuksena grafiikka hakee vertaistaan. Vektorigrafiikka somistettuna pintakuvioinnilla ei ole uutuus, mutta tähän saakka tulokset ovat olleet päälleliimatun näköisiä. 'Prose on sopivilla väreillä ja varjostuksilla saanut kaiken näyttämään harvinaisen oikealta. Sellaiset pikkuseikat kuin laivojen peräänsä jättämät vanat, luotien synnyttämät roiskeet vedessä tai räjähdyksen irroittamat siivet ovat omiaan tekemään pelin keinomaailmasta uskottavan, eikä missään muussa simussa sään tai ajan vaihteluita ole toteutettu yhtä kauniisti. Meri välkehtii, synkkä harmaa taivas tuntuu roikkuvan aivan meren pinnassa ja auringonlaskun punerrus pilvissä ja koneiden pinnoissa herkistävät mielen.

Valtavan yksityiskohtien määrän luulisi aiheuttavan pahaa nykimistä, mutta yleensä ottaen kaikki sujuu sulavasti, vaikka ympärillä olisi enemmänkin säpinää. Ainoastaan virtuaaliohjaamon kanssa syntyi lievää töksähtelyä. Yksityiskohtia voi tietysti tiputtaa tarvittaessa pois, mutta sille ei kuitenkaan mahda mitään, että perinteinen 320x200-tarkkuus alkaa olla aikansa elänyttä. Ilmataistelussa koneiden asentojen näkeminen on ehdottoman tärkeää, mutta karkean resoluution takia useimmiten mahdotonta. Tämä ei suinkaan ole vain PAWin ongelma, mutta jostain tässäkin pitää päästä marisemaan.

Jälleen kerran pitää nirpottaa huonoista äänistä. Musiikkia lentosimuun en kaipaa, mutta se on liikaa, että pelissä ei ole ensimmäistäkään digitaalista efektiä. Toimintaa säestävät pateettiset tussahdukset ja moottorin ininät, joita ei vilkkaimmallakaan mielikuvituksella saa aidoiksi.

Alunperin Pacific Air Warissa piti olla puhetta, samplattuja efektejä ja mahdollisuus pelata modeemin välityksellä. Nämä puuttuvat ominaisuudet julkaistaan vasta syksymmällä ilmaisina päivityksinä. Rahalla on jatkossa luvassa lisää lentokoneita ja tehtäviä. Toivottavasti rakentavat saman tien myös toimivia taistelulaivoja.

PAWissa on vielä betaversion tuntua, mutta se lunastaa lupauksensa kunnialla. Se on monipuolisempi, suurempi ja kauniimpi kokonaisuus kuin kilpailijansa ja uusi standardi, johon muita tullaan vertaamaan.

92