Elämäni suurin seikkailu alkoi sinisellä ruudulla. En tiennyt sitä, koska minulla oli mustavalkoinen matkatelkkari.
Ready Player One -kirjan innostamana olen päättänyt, että kun kuolen, poikani pääsee käsiksi perintööni vain löytämällä kolme avainta, jotka vaativat 80-luvun kotitietokonepelien aukotonta tuntemista. Siinähän näkee, että isä oli oikeassa, mitä tulee NES-videoiden kyttäämiseen YouTubesta. Payback is a bitch.
Tasavallan tietokone Commodore 64 täyttää (tai täytti) 30 vuotta tänä vuonna, riippuen siitä, laskeeko synnyn tammikuun esittelystä, elokuussa alkaneesta myynnistä vai maihinnoususta Suomeen joulukuussa.
Commodore 64 oli ensimmäinen tietokone, jolla teki jotain, mutta sopivaan hintaan: LOAD ”$”, 8 ei vaatinut LOADS OF $.
Laskentatoimesta laskentatehoon
Joskus ihminen tekee valinnan, joka muuttaa koko hänen elämänsä. Minulle se valinta oli Commodore 64. Jos aikajanastani poistettaisiin kaikki kuusnepasta seuranneet muutokset, mutta muut muuttujat jätettäisiin paikoilleen, olisin tällä hetkellä yksinäinen laskentamerkonomi.
Varmasti maailman huonoin laskentamerkonomi, joka tienaa miljoonia euroja sekoittamalla keikkahommina firmojen kirjanpidon tunnistamattomaan kuntoon, mutta rahalla ei voi korvata kaikkea. Kuusnelosen ansiosta olen pelannut, myynyt pelejä, tehnyt pelejä, opiskellut ohjelmointia ja lopulta kirjoittanut peleistä MikroBitissä, C=lehdessä ja tietysti pelilehtien ylittämättömässä ykkösessä, Pelitissä.
Pelastiko kuusnelonen minut joltain muultakin? Entäpä jos olisin odottanut pari vuotta ja ostanut sen toisen tasavallan pelikoneen, Nintendo Entertainment Systemin? NES olisi antanut minulle koko elämän kestävän pakkomielteen Marioista ja Zeldasta ja Megamanista sekä shokin: hyvä jumala, Metroidin Samus Aran ei olekaan mies!
Kuinka pitkälle lapsuuden pelikone määrittelee myöhemmän preferenssin? Onko konsoliitti tai PCMRS (PC Master Race Syndrome) geeneissä, opittua vai tietoinen valinta?
Itse asiassa altistuin myöhemmin konsoleille, kun otin viikonlopuksi kotiin kolme kohuttua uutuuskonsolia. NES oli antikliimaksi, koska Mario Bros näytti kuusnelosen muinaisuudesta karanneelta, Sega Master Systemin peleistä en muista ensimmäistään. Yksi kone teki vaikutuksen, se oli selvästi kuusnelosta edellä. Oliko syynä mainio shmup Gunhead vaiko koneen houkuttelevalta kuulostava lupauksia täynnä oleva nimi, PC Engine?
Mikä ei tapa
Jos olisin ostanut japaninharmaan matolaatikon, olisin tottunut helppouden kulttuuriin, jossa työnnän pelimoduulin (tai pelikasetin, niin kuin ”ne” väärin sanovat) koneeseen ja peli pyörii kuin persikka koopassa. Commodore 64 opetti minulle, ettei elämä ole helppoa.
Se opetti kärsivällisyyttä: pelin lataaminen kasettiasemalla kesti noin 20 minuuttia, mikä nuoren miehen ajantajulla on noin kolme tuntia. Sitten tulivat kasettiturbot ja peli latasi kahdessa minuutissa.
Se opetti minut hallitsemaan tunteeni, kun kesäansioilla juuri ostamani levyasema latasikin hitaammin kuin turbokasetit. Onneksi sain palkintoni, sillä turbolataus vaati, että lukupää oli asemoitu just oikein, ja pian tulivat ensimmäiset levyturbotkin.
Some Assembly Required
Nepa opetti minut ohjelmoimaan. Koneessa oli sisäänrakennettu Basic-tulkki, ja koneen ostaessani tietokonepelien räjähdys oli Suomessa vielä nurkan takana, joten listauksia tuli näpyteltyä ja asioita opittua, jopa konekieltä. Minulla on itse asiassa atk-koulutus, mutta pelastuin, koska vasta internet räjäytti työvoimakysynnän tasolle, jossa minustakin olisi tapeltu. Onneksi minut oli jo pakkovärvätty MikroBittiin.
Nepa opetti minut olemaan ruikuttamatta työvälineistä. Naputin juttuni legendaarisella VizaWritella. Riville mahtui 40 merkkiä ja teksti kulki levyllä postissa, josta se Bitin toimituksessa käännettiin pc:n ymmärtämään muotoon.
Joten nepa opetti minulle myös edistyneen tietotekniikan salat, millä tarkoitan koneeseen pultattua laitetta, jolla sai yhteyden toisiin tietokoneen käyttäjiin ja mystisiin BBS-järjestelmiin sekä MikroBitin toimitukseen.
Modeemi oli 300 baudin vauhtihirmu, mikä tarkoitti 300 bittiä sekunnissa, oikeissa olosuhteissa. Tämän artikkelin lukeminen alaslatauksena veisi ainakin viisi minuuttia. Ja kun ensimmäisen kerran chattasi Mikro-Pasin omistajan kanssa, vaikka välimatkaa oli useita kortteleita, internet tuntui jo niin nähdyltä.
Niin ne pelit
Mitä kuusnelosen peleihin tulee, suurimmassa osassa viehätys oli puhtaasti koko pelaamisen uutuudenviehätystä. Jopa puhtaasti tekniikka oli merkittävää, kun huippuohjelmoijat tiristivät teknisiä ihmeitä alitehoisesta koneesta.
En kaipaa kuusnelosen pelejä kuin haikean nostalgisesti. Aluksi kaikki pelit olivat uusia ja ihmeellisiä, mutta jälkikäteen mietittynä olin pc-pelaaja jo kauan ennen kuin pc:llä pystyi pelaamaan. Elite, Alter Ego, MicroProsen uskomattomat simut ja ehkäpä suurimpana iskuna Ultima III, ne olivat pelejä, jotka räjäyttivät tajunnastani sektorit 11–42.
Maailman palkka
Onnea, Commodore 64, ja kiitos kaikesta! Sinä ohjasit elämäni selkeästi parempaan suuntaan. Miten sinut olenkaan palkinnut, oi nuoruuteni valo ja iltojeni ilo?
Olet saanut levätä alkuperäisessä myyntipakkauksessasi jo kaksikymmentä vuotta, ystävänäsi muutama vuosi myöhemmin eläköitetty Amiga 500. Mutta muista, kulta-nepulini, ensirakkaus ei koskaan ruostu, ei edes silloin, kun se on kätketty arkkuun vintille.
10 MUISTO=PEEK(64)
20 KOLUMNI$=CHR$(MUISTO)
30 PRINT KOLUMNI$;
40 IF MUISTO >0 THEN GOTO 10
