NVidian tuoretta GeForce 2 GTS -piiriä käyttävät kortit, kuten Hercules 3D Prophet II GTS ovat kiistatta tämän hetken järeimpiä pelikäyttöön suunnattuja näytönohjaimia, mutta niin on hintakin aivan omaa luokkaansa.
Hercules 3D Prophet II GTS 64
Valmistaja: Guillemot
Piiri: NVidia GeForce 2 GTS
Väylä: AGP (1-4x)
Muisti: 64 Mt DDR, 6 ns
RAMDAC: 350 MHz
Kellotaajuudet, ydin/muisti: 200/333 MHz
Suurin resoluutio: 2048x1536 (60 Hz)
Liitännät: SVGA, TV-out, DVI-out
Ajurit: Detonator 2 v.5.22
Yhteensopivuus: DirectX, Direct3D, OpenGL, Win (95, 98, NT, 2000), Linux, OS/2, BeOS
Testikappale: Guillemot
Hinta: noin 3000 mk
Muuta: Mukana tulee PowerDVD-softapurku sekä peli- ja teknologiademoja
Vajaa vuosi sitten poltin näppini kehumalla miten Transform & Lighting on suurin mullistus peligrafiikassa sitten ensimmäisten 3D-korttien. Tänään on todettava, ettei niitä T&L-tuesta sanottavasti hyötyviä pelejä ole kuin pari hassua. Transform & Lighting oli GeForcen merkittävin ominaisuus, tosin sittemmin osoittautui, että vähänkin nopeampi prossu hoitaa asiat nopeammin. GeForce 2:ssa T&L toimii nopeammin, mutta sitä tuskin huomaa vielä muualla kuin testiohjelmissa.
Toteutumattomat lupaukset
NVidian lupaaman T&L-tuen puute närästäisi enemmän, elleivät GeForce ja sen jatkaja olisi myös muilta ominaisuuksiltaan päteviä näytönohjaimia. NVidia on saanut pidettyä yhteensopivuuden ja nopeuden kohdallaan, tosin aivan viime aikoina jotkut pelit, kuten Need for Speed: Porsche Challenge ja Deus Ex ovat osoittaneet ikävää kompastelua GeForceilla.
Samaten GeForcen raju virrankulutus oli ongelma varsinkin Athlon-prossujen omistajille, mutta onneksi 0.18 Micronin tekniikalla valmistettu GeForce 2 on huomattavasti pienempi virtasyöppö. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi toimia paremmin myös Athloneiden kanssa.
Paria ongelmallista peliä lukuun ottamatta GeForce 2 GTS suoriutui monenlaisista peleistä kunnialla. Erityisen hienoa on, miten kortti suoriutuu kunnialla pelin kuin pelin hienoimmistakin efekteistä. Viime aikojen lievästä haparoinnista huolimatta yhteensopivuus sekä Direct3D- että OpenGL-rajapintojen kanssa on paremmalla mallilla kuin kilpailijoilla.
3dfx:n uuden Voodoo 5 5500 -kortin suurin uudistus on vihdoin viimein toimiva anti-aliasing. Sen tehtävähän on poistaa sahalaitoja vinoista viivoista, jolloin grafiikasta tulee pehmeämmän ja luonnollisemman näköistä. Sopivasti juuri ennen Voodoo 5 5500:n julkaisua NVidia lisäsi anti-aliasingin omiin ajureihinsa. Niissä se kuitenkin tehdään softalla, kun Voodoo 5 5500 hoitaa homman raudalla.
Softaratkaisu kostautuu nopeudessa, eikä se toimi ihan kaikkien pelien kanssa. Riippuen siitä kuinka tarkaksi anti-aliasingin määrittelee, tiputtaa se pelin nopeutta pahimmillaan yli puoleen normaalista. Nopeuden menetys tosin riippuu täysin siitä minkä verran pelin nopeus ylipäätään on kiinni näytönohjaimesta.
Kortin nopeutta testattaessa ja vertailtaessa aikaisempiin GeForceihin tapahtui sikäli hassusti, että muuten ylivoimaisesti nopeampi GeForce 2 GTS nitkahti jostain syystä anti-aliasing päällä paljon edeltäjiään hitaammaksi. Kyse ei voi olla ajureistakaan, koska kaikilla korteilla käytettiin samoja NVidian 5.22-referenssiajureita. Joka tapauksessa anti-aliasingista on iloa vain matalilla resoluutioilla. Koska GeForce 2 GTS pyörittää pelejä sulavasti hyvinkin korkeilla resoluutioilla, hienon mutta hidastavan anti-aliasingin käytössä ei ole pahemmin mieltä.
GeForce 2 GTS:n ainoa todellinen tekninen uutuus ovat niin sanotut pikselin kokoiset efektit. Niitä käytetään pääasiassa aidon näköisten kohopintojen ja tarkkojen valaistus- sekä ympäristöefektien tekemiseen. Aika näyttää jäävätkö nämäkin efektit samaan roskakoriin niiden lukuisten muiden kikkojen kanssa, joita ei koskaan käytetä muualla kuin teknologiademoissa.
Vielä vuosi sitten GeForce ei erityisesti soveltunut DVD-käyttöön, mutta nyttemmin DVD-softat ovat alkaneet tukea sitä. 3D Prophet II GTS sopiikin mainiosti DVD-purkuun, etenkin kun mukana tulee erinomainen PowerDVD-ohjelma. Tämän hintaluokan kortissa on luonnollisesti kunnollinen TV-ulostulo. Hieman harvinaisemman näköinen liitäntä kortin perässä on tarkoitettu erilaisten digitaalisten näytinten, kuten LCD-projektoreiden liittämiseen.
Kuvan terävyys on tyypillistä tasoa useimmille GeForce-korteille. Toisin sanoen, kuva on varmasti useimpien silmiin kelvollinen, kunhan ei katsota liian suurelta näytöltä eikä kovin suurilla resoluutioilla. Silloin ero tämän hintaluokan korteista edelleen ehdottomasti skarpimpiin Matroxin G400-kortteihin on huomattava. 3D-grafiikan laadussa ei sen sijaan ole moitteen sijaa. Värit toistuvat nätisti ja efektit luultavasti juuri sellaisina kuin ne on tarkoitettukin.
Laadulla on hintansa
Hulppealla 64 megatavun muistilla varustettu 3D Prophet II GTS on juuri nyt markkinoiden nopein ja runsain näytönohjain, tosin vastaavilla spekseillä varustettuja GeForce 2 GTS -kortteja on muiltakin valmistajilta. Testeissä se on selvästi nopeampi kuin edullisin GeForce SDR, mutta ero hieman tuoreempaan DDR-muistilla varustettuun GeForceen on yllättävän pieni, vaikka hintaa on kaksinkertaisesti. GeForce 2 GTS luultavasti kaipaisi hieman nopeampaa prosessoria kuin testikoneessa ollut P3-450. Se kannattaa kortin hankintaa miettivien pitää mielessä.
Profeetta on hirvittävän hieno ja nopea, mutta riittääkö riemua kolmen tonnin edestä? Ei taatusti, paitsi jos rahalla ei ole mitään merkitystä. Lähes yhtä nopean GeForce DDR:n saa puoleen hintaan ja aivan riittävän GeForce SDR:n kolme kertaa edullisemmin. Inhottaa aina kehottaa jarruttelemaan, mutta pakka sekoittuu vielä hieman lisää, kun alkusyksystä markkinoille tulevat GeForce 2 MX -halpismallit. Alustavien testien perusteella ne sijoittuvat nopeudeltaan johonkin GeForce DDR:n ja GeForce 2 GTS:n väliin, mutta hintaa on vain reilun tonnin verran.
3D Prophet on hyvä valinta jos vain paras kelpaa hinnalla millä hyvänsä, mutta rahalleen kunnolla vastinetta haluavien kannattaa katsella muualle.
Hyvää
Huima vauhti.
Varma yhteensopivuus.
Muistin määrä.
Monipuoliset liitännät.
Huonoa
Hinta.
Kuva voisi olla terävämpi.
Ominaisuudet vailla pelitukea.
