Taas uusi autopeli. Jippii, juuri tätähän me kaipasimmekin (luetaan sarkastisesti). Romppu koneeseen, hetki odotusta ja nopea pikatesti. Tuntia myöhemmin pikatesti jatkuu.
Tätähän me kaipasimmekin ihan oikeasti. 4 x 4 World Trophy ei mullista pelimaailmaa, eikä siinä ole mitään varsinaisesti uutta. Autopelien joukossa on aikaisemminkin ollut menopaloja, jotka eivät sijoitu tiukasti asfaltti- tai ralliradalle. 4 x 4 World Trophy vie maailmanympärireissulle ja rallipoluille, joille ei normaalisti kukaan eksy.
Pelimoodeja on kaksi erilaista: Arcade ja World Tour. Arcade on kolikkopelimäistä kilpa-ajoa valitulla autolla ja radalla kisa kerrallaan. Lähdössä on aina mukana viisi kilpailijaa, joista kaksi voivat olla ihmispelaajia.
World Tourissa ajetaan läpi koko kausi. Hyvästä menestyksestä saa palkinnoksi rahaa, jolla taas voi hankkia parempia autoja tai viritellä vanhoja. Syväkuvioiset renkaat antavat enemmän pitoa vuoristoradalle, löysemmällä jousituksella voi parantaa ohjattavuutta, tehokkaampi moottori auttaa tietenkin monin eri tavoin, mutta on kallis.
Pelaajalla voi olla käytössään useamman auton talli. Tasaiselle metsäradalle tarvitaan aivan erilainen menopeli kuin lumista Fuji-vuorta kiertämään.
4 x 4 World Trophyn suunnittelijat ovat selvästi Gran Turismo 2:nsa pelanneet. Tosin 4 x 4 World Trophy mahtuu yhdelle rompulle, eikä se mene niin selvästi simulaattorin puolelle kuin GT2. World Trophyn ote on toiminnallisempi ja pinnallisempi. Jälkimmäinen ei ole huono asia, onpahan vain ero GT2:een verrattuna.
Ei mitään urheiluautoja
Kummassakin pelimuodossa pelaaja valitsee auton. Ne eivät ole huippuunsa viritettyjä superkaaroja, vaan maastoajoon tarkoitettuja perusautoja, usein pick-up-mallia. Autoja on aluksi yhdeksän erilaista, joista virittelyjen ja lisäosien myötä saa satoja variaatioita. Valittavana on sekä automaatti- että käsivaihteisto. Jokaisella autolla on viisi ominaisuutta: huippunopeus, kiihtyvyys, tehokkuus, ajotuntuma ja pito.
Vauhti ei ole nyt pääasia. 50 mailia tunnissa keskellä Yosemiten kansallispuiston jättiläismäntyjä on aivan tarpeeksi, joskus liikaakin. 10 mailia tunnissa riittää, kun tehtävänä on ryömiä ylöspäin pitkin vuorenseinämää ja etsiä renkaille pitoa.
Paljon oleellisempaa on virheiden välttäminen. Toiselta sijalta putoaa äkkiä viimeiseksi, eikä virheen tarvitse olla edes kovin suuri. Radat itsessään ovat vähintäänkin yhtä merkittäviä vastustajia kuin kanssakilpailijat. Jokaiselta radalta löytyy myös vaihtoehtoisia reittejä. Joskus ne tarjoavat vain vaihtelua rutiiniin, joskus toinen reitti säästää selvää aikaa.
Auto ei hajoa kovassakaan käsittelyssä. Katolleen kaaran saa, jos oikein kovasti yrittää. Silloin kilpailu jatkuu pyörien päältä muutamaa sekuntia myöhemmin. Varsinkin vuoristoradoilla saa viettää monta kauhunhetkeä, kun auto on kahdella pyörällä 45 asteen kulmassa ja arpoo parhaillaan, kaatuako vai eikö.
Silkkaa rataherkkua
Kun pelin aloittaa ensimmäistä kertaa, huomio kiinnittyy musiikkiin. Jossakin on ilmeisesti virallisesti päätetty, että pelien virallinen musiikkilinja on menevää punkpoppia. Eipä silti, mukaansatempaavasti pojat biisinsä vetävät. Bändeistä mainittakoon Blink 182, Indubus ja Diesel Boy.
Hyvä musiikki korostuu erityisesti siksi, että varsinainen äänipuoli on aika tuhnua. Macho maastoajoneuvo tuhisee huonoimmillaan kuin astmainen hamsteri ja parhaimmillaan kuin postin sähkökäyttöinen jakeluauto.
4 x 4 World Trophysta sai pari kertaa sellaisen pelaamisen ilon, että moista en ole sitten Colin McRaen ensitapaamisen kokenut. Ja mukaan lasketaan myös Gran Turismo 2.
4 x 4 World Trophyn radat eivät ole mitään muuta kuin nerokkaita. Niillä riittää pituutta, näyttävyyttä ja erityisesti vaihtelua niin paljon kuin kriittisin pelihirmu osaa edes vaatia. Lisäksi ne ovat erittäin kauniita.
Seitsemän rataa ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kun taso on tällainen, se on riittävästi. Oma suosikkini on Canadian Rockies, jossa autolla kiivetään vuorenseinämää pitkin välillä lähes pystysuoraan. Tällöin erityisesti kaasusormelta vaaditaan paljon. Jos vetää vain talla pohjassa, auto alkaa sutia ja valuu taaksepäin. Herkemmällä kaasukädellä homma hoituu paremmin. Ja voi sitä voitonriemua, kun vihdoin ollaan vuoren päällä ja alamäki alkaa. Tämäntyyliseen peliin tärinätuki sopii kuin tonnikala sushiin. Tutinat ovatkin harvinaisen onnistuneet.
Omaperäinen on myös Etelä-Amerikkan Yucatan intiaanikulttuurin raunioilla ajettava reitti, jossa välillä noustaan temppelin seinää pitkin ylös noin 50 asteen kulmassa ja sitten hypätään alas komeassa kaaressa. Pelituntuma on juuri sopivasti realismista askeleen verran toiseen suuntaan.
4 x 4 World Trophy on positiivinen yllätys. Peli on viimeistelty paketti pelaamisen iloa ja ajamisen riemua. Jos kaikkea olisi vielä vähän enemmän, 90 pisteen raja menisi rikki.
89
