47 tappaa talossa ja puutarhassa

Hauska tappaa vanha tuttu, sanoi neljäseiska.

Tanskalaisen Io Interactiven Hitman-pelit ovat olleet suosittuja alusta alkaen ja kriitikotkin ovat niitä enimmäkseen kehuneet. Hitman-elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 21. lokakuuta. Suomen valkokankailla Hitman nähdään 23.11. alkaen.

Maailmassa on useita pelielokuvia, mutta moninkertaisesti enemmän on huhuja pelielokuvista. Edes Halon vetovoima ja myyntimäärät eivät tunnu riittävän valkokankaalle saakka. Max Payne -leffaan ei enää nykyään usko kai kukaan. Doom-elokuvasta puhuttiin kymmenen vuotta ennen kuin se saatiin valmiiksi. Paremman elokuvan vuoksi ainakin itse olisin ollut valmis odottamaan vielä toiset kymmenen vuotta.

Hitman päätyi kuitenkin Hollywoodin tuotantoputkeen saakka ja elokuva jopa valmistui, joskaan ei ongelmitta. Aluksi pääosaan valittu Vin Diesel katsoi ilmeisesti olevansa liian sopiva kaljuksi kovaksi jätkäksi ja jätti roolin sittenkin väliin. Elokuvaa oli tarkoitus esitellä San Diegon sarjakuvamessuilta, mutta se vedettiin viime hetkessä pois, koska se ei ollut vielä valmis (tai tarpeeksi hyvä). Tästä syystä myös ensi-ilta siirtyi eteenpäin.

Hitman-elokuvan etu on, että ajatus palkkamurhaajatarinasta on tuttu myös niille, joille pelit eivät ole lainkaan tuttuja. Elokuvissa on enemmän palkkamurhaajia kuin vakuutusmyyjiä, ruokakaupankassoja ja sosiaalityöntekijöitä yhteensä. Se ei ole kovin realistista, mutta se voi olla hyvinkin viihdyttävää.

Vin Dieselin roolin peri hienosta Deadwood-sarjasta tuttu Timothy Olyphant. Jotkut ovat narisseet, että Olyphant ei näytä agentti 47:ltä – ihan kuin se olisi kovinkin oleellista. Päähenkilön ulkonäkö on Hitman-elokuvan mahdollisista ongelmista vähäisimpiä. Enemmän pitäisi olla huolissaan käsikirjoituksen tasosta ja ohjaaja Xavier Gensin tyylitajusta.

Elokuvan palkkamurhaaja-agentti 47 on elokuvassa sitä, mitä hän on peleissäkin. Perinteistä nimeä tai henkilöllisyyttä 47:lla ei ole. 47 tulee hänen niskaansa tatuoidusta viivakoodista 640509-040147. 47 on geneettisesti muunneltu klooni, jonka DNA on kotoisin lukuisilta kylmäverisiltä rikollisneroilta. 47 on siis rakennettu nimenomaan palkkamurhaajaksi eikä päiväkahviseuraksi.

Se, että Hitman-elokuva perustuu peliin, on epäoleellista. Peli on aivan yhtä hyvä tai huono perusta elokuvalle kuin romaani, sarjakuva tai huvipuistoajelu. Suuri kysymys kuuluu, onko Hitman hyvä vai huono elokuva omassa sarjassaan. Ranskalainen ohjaaja Xavier Gens on vasta uransa alkupuolella eikä vielä ole näyttänyt erityisen suurta kyvykkyyttä elokuvan saralla. Käsikirjoittaja Skip Woods tunnetaan lähinnä toimintajännäri Salasana: Swordfishin kynäilijänä. Swordfishiä ei varsinaisesti tunneta käsikirjoituksestaan, vaan ensimmäisenä yleensä mainitaan Halle Berryn paljaat rinnat.

70 miljoonan dollarin budjetti on lähellä modernin Hollywood-tuotannon keskiarvoa. Rahaa säästyy valkokankaalle saakka, koska näyttelijät ja ohjaaja eivät ole suuria tähtiä. Voimme vain toivoa, että Hitman yllättää ja osoittautuu onnistuneeksi pelielokuvaksi. Sitä täytyy toivoa jo tyylilajin maineen parantumisen vuoksi.

Collateral (1994, suom. Väärä aika, väärä paikka). Kaikkea sitä näkeekin: Tom Cruise palkkatappajana ja mies on jopa oikein vakuuttava! Michael Mannin tyylikkäässä draamajännärissä murha-ammattilainen (Cruise) ja taksikuski (Jamie Foxx) ottavat mittaa toisistaan.

Confessions of a Dangerous Mind (2002, suom. Salaisen agentin tunnustukset). Ihan todellinen tv:n hömppäohjelmien juontaja-tuottaja Chuck Barris (Sam Rockwell) väitti omaelämäkerrassaan olleensa myös CIA:n palkkamurhaaja. Elokuva ottaa väitteen tosissaan mutta huumorilla.

Crank (2006). Aliarvostetussa toimintaleffassa Crank palkkamurhaaja (Jason Statham) myrkytetään. Pysyäkseen hengissä ja pystyäkseen kostamaan miehen on pidettävä adrenaliinitasonsa jatkuvasti korkealla, eli pysähtyä ei saa.

La Femme Nikita (1990, suom. Tyttö nimeltä Nikita). Luc Besson rakastaa palkkamurhaajia. Valtio ei teloitakaan narkkarimurhaaja Nikitaa (Anne Parillaud), vaan kouluttaa tästä huippuluokan ammattitappajan omiin tarpeisiin.

Grosse Pointe Blank (1997, suom. Palkkamurhaaja pikkukaupungissa). Ammattitappaja (John Cusack) osuu työkeikalle kotikonnuilleen juuri oman luokkakokouksensa aikaan. Tarjolla tappamisen lisäksi myös huumoria ja romantiikkaa.

The Killer (1989). John Woon Killerissä palkkatappaja (Chow Yun-Fat) aiheuttaa työkeikallaan vahingossa nuoren naisen sokeutumisen. Jatkossa hän omistaa elämänsä sokeuttamansa naisen auttamiselle.

Leon (1994). Luc Besson iskee jälleen. 12-vuotias tyttö (Natalie Portman) opettaa palkkamurhaajaa (Jean Reno) lukemaan ja vastineeksi lapsi oppii tappamaan. Reilu vaihtokauppa.

The Matador (2005). Elämäänsä kyllästynyt palkkamurhaaja (Pierce Brosnan) tapaa elämäänsä kyllästyneen tavallisen perheellisen myyntimiehen (Greg Kinnear). Kummallakin miehellä on annettavaa toisilleen. Tyylilaji on draamakomedia.

Pulp Fiction (1994, suom. Tarinoita väkivallasta). Okei, Quentin Tarantinon rikoselokuvan mestariteos ei varsinaisesti kerro palkkamurhaajan työstä, vaikka päärooleissa kaksi alan ammattilaista (Samuel L. Jackson, John Travolta) onkin. Mutta eihän näin hyvää elokuvaa voi jättää tältä listalta poiskaan.

The

Day of the Jackal (1973, suom. Shakaali). Unohtakaa Hollywood-Sakaali (1997), vanhempi ranskalais-Shakaali on ainoa oikea. Tarunhohtoinen palkkamurhaaja Shakaali aikoo tappaa Ranskan presidentin Charles de Gaullen.

Lisää aiheesta

  • Kino: Kevät koittaa Hitlerille


    Kino

    Kevät koittaa Hitlerille

    Huhtikuussa tähtilaiva on lastattu kuunatseilla.

    Saksalaiset kansallissosialistit sytyttivät noin 70 vuotta sitten Euroopan liekkeihin. Vaikka yleisesti uskotaan, natsivalta ei päättynyt Berliinin miehitykseen ja Hitlerin itsemurhaan. Tappion hetkellä osa…
  • Vanhan mestarin kädenjälki

    James Cameron osaa edelleen kertoa huikeita tarinoita, vaikka pääosassa olisi pitkiä sinisiä animehahmoja.

    Kuuluin siihen ensi-iltaa edeltävänä aikana vauhdilla kasvaneeseen joukkoon, jonka mielestä Cameronin 12 vuotta vääntämä Avatar-leffa oli näkemättä nolo. Ei ihme, sillä kaikki…
  • Terveisiä Nörttilästä

    Zombileffat ovat taas in. Zombieland vääntää maailmanlopun vitsiksi, mutta kieli on liikaa poskessa.

    Aivojen perässä kuolaaviksi zombeiksi muuttunut ihmiskunta on aihe, jossa teoriassa riittää materiaalia komediaan. Muiden dystopioiden tavoin asiassa on kuitenkin yksi paha kompastuskivi:…