Eri reilua: Ystäväni avaruudesta muuttuu karkkeja mässyttämällä lentokoneeksi, minä vain läskiksi.
Kierrätys on hieno asia, parhaimmillaan vanhasta rojusta syntyy jotain uutta ja kaunista. WayForward toi kasibitti-Nintendon A Boy and His Blobin nykypäivään hyppelykarkkipuzzlena.
Poika ja hänen Klönttinsä matkaavat kohti möykyn kotiplaneettaa tarkoituksenaan vapauttaa se häijyiltä valloittajilta. Pahuutta ei kukisteta konetuliasein vaan pohtimalla. Hidastempoisen tasoloikan sydämenä ovat Klöntin muodonmuutokset ja niiden ympärille rakennetut aivopähkinät.
Makeaa möykyn täydeltä
Pelaajan vastuulla oleva Poika ei osaa enempää temppuja kuin kuusivuotiaat yleensä, mutta onneksi juniorilla on repussaan iso purkillinen karkkia. Namuilla Klöntti muuttaa muotoaan: tikkaat auttavat esteiden yli, alasin painaa lyttyyn niin kytkimet kuin viholliset. Pelin edetessä nähdään myös vauhdikkaampia olomuotoja kuten kanuuna ja hurjaa vauhtia viilettävä jättikuula.
15 kompiaisen pussista syntyy iso liuta nokkelia pulmia. Vaihtelua lisää se, ettei koko karkkipussi kulje aina mukana. Kuinka ohittaa vesieste, kun kelluvaa kengurupalloa ei olekaan saatavilla? Kun tietynlainen ratkaisumalli alkaa tuntua tutulta, voi odottaa logiikan mutkistuvan seuraavassa kentässä.
Läpäisykynnys pysyy koko ajan matalana. Hyvä niin, sillä leppoisa pähkäily sopii hienosti rauhalliseen meininkiin. Haastetta irtoaa piilotetuista aarrearkuista, joiden hakemisessa on etenkin loppupelissä kova homma. Laatikoista avautuvat salakentät ovat lyhyitä, mutta huomattavasti perustasoja vaikeampia rutistuksia.
Satumainen seikkailu
Ovelat puzzlet ovat vain puolet A Boy and His Blobin viehätyksestä, toinen puoli syntyy pelin upeasta ulkoasusta ja tunnelmasta. Kauniissa, käsin piirretyissä maisemissa matkaaminen muistuttaa hyvän satukirjan selaamista. Komea ääniraita orkesteroituine sävellyksineen tukee vaikutelmaa hienosti. Alun vehreissä metsäkentissä taustamusiikki soljuu reippaana ja vahvistaa suuren seikkailun tuntua, lopun steampunk-linnassa hyödynnetään paljon painostavampia tahteja.
Lumoutunut fiilistely vaihtuu kirosanailuksi vain pomotaisteluissa. Pahikset vaativat yksinkertaisten, mutta helposti pieleen menevien hyökkäysrutiinien toistamista turhankin tarkasti. Pomomatseissa nihkeily tuntuu erityisen rasittavalta, sillä kireät koitokset istuvat huonosti muuten niin leppoisaan kokonaisuuteen.
Toinen, pienempi harminaihe on Blob itse. Kaveri on symppis, mutta joko pohjattoman salaviisas tai tyhmä. Möykky jää kiinni joka ikiseen nurkkaan ja kulmaukseen. Kutsunappia rämpyttämällä Klöntti muuttuu ilmapalloksi ja leijailee seinien läpi Pojan luokse, mutta jatkuvaan odotteluun on silti helppo tuskastua.
Pelattavaa piisaa sopivasti. Reilussa kymmenessä tunnissa ehtii nähdä katkeransuloisten loppukuvien lisäksi noin puolet haastetasoista. Niin mainio tasoloikka kuin kyseessä onkin, kuuluu A Boy and His Blob flopanneen pahasti rapakon takana. Ei anneta virheen toistua Euroopassa, sillä maailma tarvitsee pelejä, joissa on nappi halaamista varten.
85
