A Bug's Life (PSone) – Ruohonjuuritasohyppely

PlayStationia on siunattu viime aikoina tosi hyvän näköisillä toimintapeleillä. Spyron ja MediEvilin seuraksi yrittää nyt Disneyn kesäisen aurinkoinen murkkupeli.

A Bug's Life perustuu samannimiseen Pixar Studiosin elokuvaan. Leffaa näkemättömänä on paha kommentoida, onko pelillä juonellisesti paljonkaan tekemistä esikuvansa kanssa. Ideana näyttäisi kuitenkin olevan, että ilkeiden heinäsirkkojen hyökkäys rikkoo muurahaiskeon kiireisen päivärytmin. Seuranneessa rytäkässä muurahaisten talvivarastot pulahtavat vesilammikkoon.

Pelin päähahmo Flik hyvin on animoitu muurahaisnuorukainen, joka alkaa pistää heinäsirkoille kampoihin. Siinä sivussa etsitään lisää ruokaa pesälle. Flik, kuten muutkin hyönteishahmot, ei ole realistisen näköinen, vaan kestohymyllä varustettu, tyylitelty piirrossankari. Onneksi: lähizoomaukset oikeista hyönteisistä ovat inhottavia.

Nurmella ja sen alla

Pelissä juostaan välillä pitkin maanalaisia, oudon kodikkaan oloisia käytäviä, välillä liikutaan ulkoilmassa, ruohometsiköissä, tuulessa heiluvien kukkasten parissa ja sadeveden uurtamissa kanjoneissa. Liikkuminen on suhteellisen vapaata ja lentoonkin pääsee, kun tarraa voikukan siemenestä kiinni ja antaa tuulen viedä. Maisema piirtyy kauas ja lämmittää kivasti kirkkaine väreineen ja selkeine aiheineen. Kenttiä on viisitoista, ja kaikissa on piilokivaa.

Yrmeäilmeiset heinäsirkat eivät ole ainoa vaaranpaikka. Monet muutkin rumat ötökät yrittävät pysäyttää murkkunoviisin etenemisen. Mainittakoon kastemadot, koppakuoriaiset, hämähäkit ja keltaraitaiset pistiäiset.

Alkupään kentät läpäisee vasemmalla kädellä, mutta myöhemmillä tasoilla eteneminen vaatii kärsivällisyyttä ja tuuria. Maastossa poksahtelee satunnaisissa paikoissa vähän väliä kaiken maailman piikkipensasta, ja tyhjästä sikiäviä hirviöitäkin alkaa olla siinä määrin runsaasti, että aniharvoin voi huokaista hetken aloillaan ja vain ihailla maastoa.

Flik osaa onneksi vastata kovaan monellakin tavalla. Pahikset voi nitistää heittämällä niitä matkan päästä omituisilla marjapalleroilla, joita voi vielä tehostaa keräämällä bonuksia. Tehokkaimmat marjat osaavat hakeutua vihollisiin, ja tekevät panssaroiduista heinäsirkoistakin selvää. Flik osaa myös kantaa päänsä päällä isoja, pähkinän näköisiä siemeniä, jotka voi sitten rojauttaa kohteen päälle. Mariomainen hyppääminen hirvityksien päälle litistää ne myös.

Temput eivät lopu tähän. Isojen siemenien väriä voi muuttaa, jos on kerännyt tarvittavia bonuksia. Näin siemenestä voi rakentaa joko matalahkon, pompputyynynä toimivan sienen, tai korkeamman, tukevavartisen, lehdekkään kasvin. Kun kummatkin rakentaa vierekkäin, syntyy portaat. Erikoisempiakin siemeniä on, mutta niillä temppuilu kokee nopeasti inflaation. Ideointi on jätetty puolitiehen, ja kerran hauskoja ideoita ylikäytetään jopa saman kentän alueella aivan liian monta kertaa.

Kauhun kamera, osa II

Sankaria seuraavan kameran käyttäytyminen on anteeksiantamatonta. Kun murkku kääntyy, kuluu monta sekuntia, ennen kuin kamera on lipunut uuteen asentoon. Kamera ei edes aloita kääntymistään, ennen kuin tatista päästää irti. Pahinta on kuitenkin yrittää loikkia seinämien vierustoja ylöspäin, sillä tällöin kamera näyttää yleensä hämärää polygonisotkua, puolikkaita muurahaisia, läpinäkyvää taustaa tai muuta vastaavaa.

Myös hyppyjen tarkka kohdistaminen on usein tuurista kiinni, kun ruudulta ei erota kohderampin tarkkaa etäisyyttä. Väärin hypätessä edessä voi olla äkkikuolema, kuinkas muuten. Onneksi peli sentään jatkuu aina kuolinkohdasta eikä edellisestä elämästä.

Suurin kertaärsytys oli kuitenkin se, että peli tarjosi aina tallennettaessa muistikortin ensimmäistä tallennetta, eikä ensimmäistä vapaata tallennetta. Sinne sujahtivat Colin McRaen rata-ajat olemattomuuteen. Opinpahan taas varmuuskopioiden arvon.

Pelissä on kohtuullisesti puhetta, joten englannintaito on hyvä olla hanskassa. Hahmot puhuvat selkeästi, joskin välillä vähän yliteennäisen reippaasti. Sinänsä nätit, kuvasuhteesta päätellen elokuvasta napatut välianimaatiot ovat korkealaatuisia, mutta vähän päälleliimatun oloisia.

Bug's Life on nätti, jopa kaunis peli, jolta valitettavasti on se punainen lanka hukassa. Eteneminen ei vain innosta, eikä piilobonustenkaan etsiminen tunnu yhtään jännältä.

Vaikka ötökän elämästä ei varttuneempien iloksi juuri ole, on se todistettavasti tarpeeksi helppo lapsillekin. Tämä kai on ollut tarkoituskin, Disneyn suositus on 8 vuotta tai yli.

72