Otetaan kaupunkialue, päästetään sinne mellastamaan ahne kapitalisti taskussaan muutama miljoonaa rahaa. Tehdään kapitalistista oikein inhottava keinottelija ja annetaan mogulille vapaa kaavoitusoikeus ja pakkolunastusoikeus. Lisätään lammasmainen kaupunginhallitus, joka ei uskalla vastustaa yritysvaltaa. Tuntuuko tutulta?
Ikävä kyllä tuntuu, mutta kyseessä on kuitenkin kaupunki- ja junasimulaatio A-Train.
A-Trainin on tehnyt japanilainen Artdink ja meille länsimaalaisille sen on tuonut "Sim"-Maxis, joka on myös kääntänyt ja sovittanut pelin amerikkalaiseen makuun. (Itse asiassa kyseessä on A-Train III, mutta aikaisemmat versiot eivät ole Lännessä ilmestyneet). A-Train yhdistelee lupaavasti SimCityä ja Railroad Tycoonia.
Junapeli, Kiinteistöpeli, Osakepeli
A-Trainissa on valittavana on kuusi erityyppistä kaupunkialuetta, jotka vaihtelevat jälkeenjääneestä maatalouskylästä tukkoon turvonneeseen keskustaan. Päätehtävänä on rakentaa junaratoja ja asemia ympäri kaupunkia, jotta asukkaita ja tavaraa voi liikutella paikasta toiseen. Junaratojen rakentamisen ohella ostetaan maata, jolle rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja tehtaita, jotka puolestaan myydään kalliilla hölmöille ostajille. Voitot sijoitetaan pörssiosakkeisiin tai jätetään lihottamaan pankkitiliä.
Koko toiminnan jalona maalina on kerätä 50 miljoonaa rahaa, jolloin peli päättyy. Tämä voi ehkä tuntua rajoittavalta, mutta ainahan rahaa voi hukata tunkemalla sitä osakkeisiin ja kiinteistöihin, onnistuuhan se mainiosti tosielämässäkin. Peli saattaa loppua myös yllättäen kun rahat loppuvat verottajan visiitin tai pankkilainan erääntymisen takia. Suoritustilaan joutuneelle miljonäärille ei anneta mitään mahdollisuutta muuttaa omaisuutta rahaksi, vaikka osakkeissa ja kiinteistöissä olisi kasoittain rahaa kiinni.
Näyttävää grafiikkaa hyvällä käyttöliittymällä
Peli käyttää 16 värin 640x480 VGA-grafiikkatilaa. Värit valitaan vuodenajan ja kellonajan mukaisesti. Grafiikkamoodi soveltuu erinomaisesti tällaiseen simulaatioon, jossa on tärkeä nähdä mahdollisimman suuri alue yhdellä kertaa.
Pelikenttänä toimii muutaman kuvaruudun levyinen ja korkuinen alue, jota katsotaan koko ajan viistosti ylhäältäpäin. Koska tarkastelusuunta on koko ajan sama, tulee pienoisia ongelmia kun kaupungin keskusta on valmis, sillä pilvenpiirtäjien peittämää kaupungin takapuolta ei pysty näkemään millään, ja voi onnetonta jos tärkein liikenteen solmukohta jää korkeiden rakennusten taakse. Tästä puutteesta huolimatta esitystaparatkaisu on kokonaisuudessaan onnistunut.
Jos grafiikka on kaunista, äänet sen sijaan loistavat poissaolollaan. Ainoa ääniefekti on pieni kitinä kaiuttimesta junan mennessä ruudun poikki. Missä on iloinen pellin ryske kolaritilanteissa? Musiikki on kaunista Hill Street Blues -tyyppistä pianonpimputusta, joka jouluksi muuttuu aiheeseen sopivaksi.
Hiiriohjatun pelin kaikki toiminnot löytyvät ruudun reunasta. On työkaluja radan rakentamiseen ja repimiseen, maan ostoa, rakennusten pystyttämistä ja muuta tarpeellista. Toisesta reunasta saa vedettyä esiin satelliittikuvan pelikentän koko alueesta. Alareunasta saa erilaisia raportteja ja tilastoja taloudellisesta kehityksestä.
Aikataulujen virittely on tarkkaa puuhaa
Pelin ylivoimaisesti mielenkiintoisin piirre on junien synkronointi niin, että kolareilta vältytään. Tämä onnistuu asettamalla aikataulut, vaihteet ja radat sopivasti.
Asemille voi pysähtyä vain kahdelta aseman edessä olevalta raiteelta, joten edessä on aikamoinen sumpliminen jos aikoo saada viisikin junaa hyödyntämään samaa asemaa. Älynystyröitä saa hieroa tiuhaan. Itse junat ovat täysin tyhmiä ja jäävät jököttämään paikoilleen kolarin sattuessa, eli parhaassa tapauksessa ne saattavat seisoa vuositolkulla, varsinkin jos kolari sattuu pilvenpiirtäjien takana.
Aloittelevalla kapitalistilla on skenaarion alussa vähintään kaksi junaa, jotka ovat varsinaisia häirikköjä. Niitä ei voi poistaa liikenteestä normaalikeinoin, ne eivät tottele vaihteita eivätkä aikatauluja, ja ne sotkevat muiden vaunujen liikkeitä koko ajan. Kumita pois raidetta pikku pätkä, jatkaa raidetta sopivaan pusikkoon, ja kun juna on tämän puskaraiteen päässä, revitään välittömästi rata pois perästä. Sinne jäävät!
Junia on roppakaupalla, mutta ominaisuuksista manuska ei kerro mitään. Arvoitukseksi jääkin, onko muita eroja kuin nopeus ja matkustajamäärä. Joka välissä kehutaan AR III -junaa, joten herää kysymys, miksi muita matkustajajunia on ylipäätänsä mukana, jos tämä AR III on kaikkein paras.
Köyhät kyykkyyn
Rakentaminen vaati materiaalia, joten alkumateriaalit kannattaa käyttää parin tehtaan rakentamiseen. Tavara kelpaa myös kaupunkilaisille, jotka käyvät nyysimässä mökkiaineksia materiaalipinoista. Muuta ei voi tehdä kuin kostoksi vetää pääraiteen palikkavarkaan mökin läpi.
Raiteiden veto on muutenkin käyttökelpoista hankalissa tilanteissa. Kaupungin väkiluvun kasvaessa tekevät vihreät kaupunginvaltuutetut harkitsemattomasti puistoja eri paikkoihin. Puistot ovat rautatiemiehen painajainen: ne ovat pysyvästi rakennuskiellossa. Inhottavan vihreän väriläiskän voi tuhota rakentamalla päälle junaradan, jonka voi repiä pois välittömästi ja johan nousee tehdas raiskiolle, haa haa haa!
Maakeinottelu on avain voittoihin
Junat tuottavat niin onnettomasti, ettei niiden tuotolla 50 miljoonan rajaa rikota. Avain rikkauteen ovat maakaupat.
Osta kaikki maa rakennettavien asemien ympäriltä. Muutama mummonmökki jää edistyksen jalkoihin, mutta sellaista elämä on. Aseman valmistuttua maan hinta nousee ja sen voi kaupata kiskurihintaan takaisin asukkaille. Esimerkiksi ostoskeskus maksaa millin, tunnin kuluttua hinnan saa kuitenkin tuplana takaisin. 50 milliä näillä katteilla on hetken heilaus, joten pelissä on viidentoista kiinteistömyynnin vuotuinen raja liian keinottelun estämiseksi. Se tuntuu typerältä, siilä usein kaikki myynnit on tehty vuoden ensimmäisen tunnin kuluessa ja loppuvuosi onkin sitten pelkkää odottelua. Tällöin onkin oiva hetki painua nukkumaan ja jättää "interaktiivinen ja alati uusia haasteita tarjoava" simulaatio yöksi jauhamaan. Pelin voi muutenkin jättää muutamaksi päiväksi yksin pelaamaan ja vain tarkistaa välillä, onko voitto taskussa.
Osakekaupat on toteutettu huonosti. Ostetaan salkullinen jotain osaketta, odotetaan sen arvon nousemista ja tietyn ajan kuluttua myydään osakkeet. Kaikkien yhtiöiden osakkeet käyttäytyvät samalla tavalla satunnaisesti, mikä ei paljon lämmitä. Jos pelaajan keinottelut ja toimet vaikuttaisivat osakkeiden kursseihin, olisi osakkeilla spekulointi voinut olla mielenkiintoinen täydennys pelin ideaan.
Köykäistä kamaa
Asukkaat ovat ihan tyytyväisiä, kun asemalla käy juna silloin tällöin. Matkustajat voi sitten vaikka kipata pellolle, koska matkustajamäärät riippuvat vain lähtöaseman ympärillä olevien rakennusten lukumäärästä. Täyden matkustajajunan voi poistaa kokonaan, lähettää takaisin lähtöasemalle, unohtaa kolaripaikalle vuodeksi ilman minkäänlaista urputusta matkustajilta.
Vastaavia ääliömäisyyksiä pelistä löytyy runsaasti ja simulaation toiminta-algoritmit paistavat ärsyttävästi läpi. Olisi toivonut hiukan syvällisempää otetta asiaan. Simulaation köykäisyyden lisäksi toteutus on yllätyksetöntä ja huumoritonta, joten A-Train on pettymys. Kyllä SimCity tai Railroad Tycoon kannattaa kaivaa esiin romuarkun pohjalta A- Trainin sijasta.
78
