Ainoa asia, jota todella pelkäsin sodan aikana, olivat saksalaiset sukellusveneet. _Sir Winston Churchill.
Sukellusveneet ovat epäreiluja: niitä ei näe, niitä on vaikea kuulla ja useimmiten ne hyökkäävät puolustuskyvyttömien kimppuun. Mutta eipä elämä ahtaassa, haisevassa teräspurkissa ja kauhukuvat syvyyksissä kuolemisesta nekään olleet herkkua. Dynamixin Aces of the Deep tarjoaa mahdollisuuden nähdä Atlantin sukellusvenesota vuosina 1939_45 saksalaisen periskoopin läpi.
Saksalaiset johtivat muun sotatekniikan lisäksi myös sukellusveneiden ja niiden taktiikoiden kehittelyä. Miestensä palvoma amiraali Karl Dönitz oli päättänyt nujertaa britit aseenaan susilaumat eli laumana saalistavat sukellusveneparvet. Hyvän alun jälkeen merten sudet saivat kylmää kyytiä ja sodan lopulla sukellusvenemiesten menetykset olivat suhteessa suurempia kuin minkään muun aselajin.
Sudet saalistavat
Sukellusvenesimulaatio Aces of the Deep sisältää seitsemän saksalaista U-venettä, joiden kykyjä voi punnita historiallisissa tehtävissä, itse määritellyissä yksittäisissä tehtävissä tai suurena kampanjana.
Kampanja on onneksi muutakin kuin sarjaksi kasattu nippu tehtäviä. Valittavasta aloittamisvuodesta riippuvat sekä oma että vastustajan teknologia, ja sodan edetessä liittoutuneiden määrällinen ja tekninen ylivoima kasvaa. Kun alussa pienet ja alkeelliset sukellusveneet upottavat heikosti suojattuja kauppalaivoja, lopussa tutkat, edistyneet kaikuluotaimet ja saattuetaktiikat lyhentävät niin ikään edistyneitten sukellusveneiden elinkaarta.
Ajan raju vaikutus taistelutoimintaan onkin kampanjan parasta antia: strategia, joka eilen vielä toimi, voi huomenna olla itsemurha.
Das Boot is made for diving
Aces of the Deepin kampanja on sarja partiointitehtäviä Atlantille. Kipparille määrätään partiointiruutu, ja myös päämaja voi ilmoittaa radiolla mahdolliset vihollisen saattueet, jotka on tarkoitus upottaa.
Kun kontakti viholliseen on saatu ja todetaan, että kohde on riittävän merkittävä, voi päämajaan tehdä ilmoituksen ja jäädä joko odottelemaan susilauman kokoontumista tai hyökätä yksin. Kunhan muistaa, että sodan edetessä yksinäisen veneen on yhä vaikeampi saada merkittävää tuhoa aikaan.
Hermoille käyvä väijytys aloitetaan, kun saaliin kokoonpano ja kurssi on arvioitu. Tarkoitus on välttää mahdolliset saattoalukset, sillä päämaalina ovat lihavat kauppalaivat. Saattajien partiointikuvioiden seuraamisessa ja sopivan iskuaukon hakemisessa voi kulua pahimmillaan päiväkausia pelin aikaa. Asiaa ei yhtään helpota se, että päiväsaikaan hyvällä näkyvyydellä sukellusvene saattaa joutua liikkumaan veden alla, jolloin vauhti on usein liian hidas edes saaliin perässä pysyttelemiseen. Yöllä voi onneksi porhaltaa pinnalla suht turvallisesti.
Jahdin huipennus on, kun suojarenkaan lävitse päästään ampumaetäisyydelle, jolloin kyttäys vaihtuu nopeaan ja päättäväiseen iskuun: torpedoputket kohti lihavimpia laivoja ja nopea pako silmän ja korvan ulottumattomiin, ennen kuin sotalaivat ehtivät tajuta, mikä iski. Roolit kuitenkin saattavat vaihtua ja useimmiten peto muuttuu saalistettavaksi: edessä on pitkä ja pelottava harhauttelu syvyyksissä.
Vain vesi puuttuu
Sukellusvenesota on onnistuttu kaappaamaan Aces of the Deepiin häkellyttävän hyvin, ja etenkin realistisimmilla asetuksilla onnistunut väijytys, isku ja pako vaativat paljon suunnittelua ja havaintoja vihollisen käyttäytymisestä. Käyttöliittymä on autenttisen näköinen, mutta samalla erittäin selkeä. Vähiten totuudenmukaista on torpedojen tähtäys, sillä todellisuudessa kulmat ja etäisyydet laskettiin paperilla. Pelissä tietokone hoitaa asian, kunhan kohde on vain riittävän kauan ollut miehistön seurannassa.
Pieniin mutta tärkeisiin yksityiskohtiin on kiinnitetty runsaasti huomiota. Jokaisella sukellusveneellä on oma yksilöllinen maksimisyvyytensä, jota ei tiedä kuin kokeilemalla. Vauriot vaikuttavat veneen toimintaan monella tavalla, ja usein syvyyspommin osuma aiheuttaa pitkän taistelun pohjaan vajoamista vastaan. Pinta-aluksilla on riittävän monipuolinen tekoäly, joka vielä vaihtelee ajanjakson mukaan, esimerkiksi saattoalukset eivät jää vain kaartelemaan pinnan alle kadonneen sukellusveneen päälle, vaan osaavat hämätä esimerkiksi lopettamalla kaikuluotauksen tai häipymällä välillä kauemmaksi. Oman miehistön voi määrätä olemaan hissukseen, mutta silloin ei mitään töitä tehdä. Itse asiassa veden alla oleva sukellusvene vajoaa, ellei siitä jatkuvasti pumpata sisään vuotavaa vettä ulos.
Lentokoneet ovat pinnalla kulkevalle alukselle jatkuva riesa: vaatimattomammat koneet pystyy ampumaan alas, mutta ne voivat silti raportoida aluksen sijainnin lähimmille sotalaivoille ja jäädä roikkumaan tykin kantaman ulkopuolelle. Sodan edetessä lentokoneetkin tietysti kehittyvät.
Merisairaat kasvot
Graafiset efektit ja äänimaailma viimeistelevät uskottavan pelimaailman. Jouduin hieraisemaan silmiäni kun ensimmäisen kerran nostin periskoopin ylös: mitäs sekavia vääristymiä nämä ovat? Veden valuttua linssin edestä maailma kirkastui ja pääsin ihmettelemään meren elävyyttä. Siirryin jopa kannelle ihaillakseni, kuinka alus keinui pehmeästi aalloilla ja yö muuttui kauniisti aamun sumuksi, jonka seasta erottui tummia siluetteja.
Aaltojen liike on aivan uskomattoman oikeannäköistä. Efektit eivät kuitenkaan ole pelkkää hienostelua, merenkäynti ja sään muutokset vaikuttavat olennaisesti siihen, miten taistellaan.
Vihollisen tonnistoa on valtava määrä kauppalaivoista lentotukialuksiin. Aikaisemmissa laivasimuissa on aina joutunut pettymään siihen, miten laimealta onnistunut upotus näyttää. Aces of the Deepissä laivat saattavat kääntyä kyljelleen, haljeta kahteen osaan, räjähtää tulimereksi tai lipua uljaasti perä edellä syvyyksiin. Upeaa, että periaatteessa tarkan asiallisessa simulaattorissa on muistettu myös silmänruoka.
Vedenalainen piiloleikki perustuu ääniin ja niiden tunnistamiseen. Siinäkin Aces of the Deep onnistuu. Piilosta leikitään pinnalla haravoivien hävittäjien nopeiden potkureiden ja syvyyspommien pahanenteisten loiskahdusten säestyksellä. Pinnan alla voi torpedon osuman tunnistaa räjähdyksestä tai pettyä kuullessaan suutarin vain kolahtavan kylkeen. Välissä saattaa kuulua uponneen hylyn kolina pohjassa tai oman aluksen rungon rutina paineen alla. Kotimatkan ratoksi voi miehistölle soittaa vaikka Tonava Kaunoista, ja hauskana pikkujippona kaikki pelin puheet voi muuttaa saksankielisiksi.
Aces of the Deepin huonoin puoli on se, että sukellusvenesota ei ole kaikkein vauhdikkaimpia taistelulajeja: toiminta on usein pitkää väijymistä ja sopivan tilanteen odottelua, joka huipentuu nopeaan iskuun ja jälleen pitkään piilotteluun ja hämäilyyn. Hidastempoisuus ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta se ei ole pelin, vaan aiheen vika. Olisin mielelläni nähnyt myös mahdollisuuden kaksinpeliin modeemin tai kaapelin välityksellä, sillä siihen Aces sopisi todella hyvin.
Aces of the Deep käsittelee aiheensa niin perinpohjaisesti kuin voi järkevästi olettaa, ilman, että itse peli hukkuu liikaan tilpehööriin. Pikkutarkan ja monipuolisen yksityiskohtien toteutuksen ja uskottavan ajan mukaan kehittyvän tekoälyn takia Aces of the Deep on jännitystä täynnä oleva paketti merisotaa. Tähän mennessä paras toteutus sukellusvenesodasta.
91
