Actua Pool (PSone) – Kepitystä

Gremlinin Actua Sports -sarja täydentyy nyt biljardilla. Käyttäjäystävällisyys ainakin paranee oikeaan peliin verrattuna: näiden biljardipöytien äärellä ei örmyä Ynskä, ei Jykke, pinnoitteita ei ole lyöty maastoradaksi tai keppiä taivutettu banaaniksi, ja ilmanlaatukin hakkaa ravintelit 10-0.

Biljardin ideaa lienee turha selventää kenellekään. Actua Pool on lyhykäisesti peli, joka pyrkii simuloimaan aitoa asiaa harmaalla muoviystävällämme. Tavoitteeseen on päästy: Actua Pool tuntuu realistiselta ja sitä on helppo pelata, mutta menestykseen vaaditaan taitoa ja kokemusta.

Erilaisia pelimuotoja on riittävästi. Nopeassa pikapelissä ei joudu turhia säätämään, vaan pääsee heti pelaamaan. Varsinaisessa yksinpelissä taistellaan yksi kerrallaan tietokonevastusjia vastaan, kunnes vastassa on mestarien mestari Philly Joe. Turnaus on sellainen, millaiseksi turnauksen voisi kuvitellakin: häviäjiä karsiutuu pelikierroksilla, kunnes pelaajia on jäljellä vain kaksi.

Pelaajat voivat vapaasti olla joko ihmisiä tai tietokonehahmoja. Jopa kuusitoista ihmistä pääsee vuorottelemaan toisiaan vastaan, mutta aikaa moinen vie reippaanpuoleisesti. Yli kahden ihmispelaajan peleissä täytyykin loppurempalle järjestää muuta tekemistä luppoajaksi.

Tekoälypelaajien pelitaitoja ei voi moittia. Koin jatkuvasti vakavia nöyryytyksiä pikselimiekkosten ja -naikkosten käsittelyssä. Hahmoja on kaikkiaan 17, ja jopa heistä surkeimmat antoivat ihan siedettävän vastuksen. Olin huomaavinani pelityyleissäkin eroja, esimerkiksi Tiffany-blondi ei juurikaan käyttänyt kovia lyöntejä.

Erilaisia vaihtoehtoisia pelisääntöjä on paljon. Ohjekirjanen on siitä typerä, että se kyllä selittää biljarditermistöä, muttei missään yksityiskohtaisesti esittele ja selvitä eri pelisääntöjä. Säännöt opitaankin lähinnä kokeilemalla. Pelasin brittien kasipallosäännöillä niiden yksinkertaisuuden vuoksi, ja toinen suosikkini oli killer, jossa piti vain pussittaa joka lyönnillä pallukoita, jottei menettäisi "elämiä."

Klips klops

Pallojen fysiikka on mallinnettu riittävän hyvin. Erilaiset kierteet tuntuvat tosiaan vaikuttavan, ja pallot voivat esimerkiksi pyöriä paikallaan. Pintamateriaali vaikuttaa pallojen liikkeeseen, ja törmäykset tuntuvat luonnollisilta. Pallot jopa pääsevät irti pöydän pinnasta, joten tarpeeksi yrittämällä voi vaikkapa lyödä pallon toisen yli. Taitoa moinen vaatii reippahasti. Laidan yli en palloa saanut.

Ehkäpä tarkkuuden syytä onkin se, ettei Actua Pool nopeudella huimaa. Pöytä kääntyy nykien, ja lyönnin aikana palloja seuraava kamera tökkii sekin totuttua enemmän. Varsinainen tahmaus alkaa, jos kytkee harjoittelupelissä pallojen liikeradat paljastavat viivat päälle. Ne piirtyvät todella hitaasti, ja hidastavat kentän kääntelyä entisestään.

Joidenkin paikkojen taustagrafiikkakin on kuin Turismon legomaailmoista nykäisty. Nämä taustat kytkisi mielellään kokonaan pois päältä, siinä määrin kauheita ne ovat. Oudosti loput taustoista näyttävät varsin hyviltä.

Tietokoneen pelatessa pääsee ihailemaan todella huonosti toteutettuja ihmishahmoja. Puusta veistetyt jäykkänivelet liikkuvat epäluonnollisesti ja heidän lyhytsanaiset kommenttinsa onnistumisen tai mokan jälkeen ovat pelkästään ärsyttäviä.

Muuten grafiikka täyttää tehtävänsä. Voitto- tai tappiolyönnit näytetään uusintoina, pelikenttää voi pyöritellä vapaasti ja sitä voi tiiruilla kärpäsenä katossa. Alalaidan nappularivistö on selkeä, ja tärkein, eli varjostetut, kuviopinnoitetut pallot kiiltävät kauniisti ja ne on helppo erottaa toisistaan.

Kiireetöntä viihdettä

Pelattavuus on varsin mainio, pelasi sitten vanhalla nuoliohjaimella, Dual Shockilla tai hiirellä. Hiiri toimii pienellä viiveellä, mikä hankaloittaa lyöntivoiman tarkkaa ajoittamista, mutta tarkassa tähtäämisessä ja yleisessä käyttömukavuudessa hiiri pesee muut ohjaustavat. Vasenkätisiäkin on huomioitu mahdollistamalla nappien vaihtaminen keskenään.

Pelaamista voi opetella pelikoulussa. Ensin katsotaan esimerkkilyönti, sitten luetaan, mistä on kyse, ja lopuksi koetetaan toistaa temppu itse. Mukana on aika mielettömiä temppuja, kuten kuuden pallon pussitus yhdellä lyönnillä.

Pelipaikkojen tunnelma vaihtelee mukavasti. On aivan eri asia pelata perinteisen muotoisella, mutta lasipintaisella pöydällä Neon Cityn yökerhossa, kuin pelata oudolla kahdeksankulmaisella, kangaspintaisella pöydällä englantilaisessa hienostokodissa. Paitsi, että pallot liikkuvat eri tavalla, myös musiikki ilmentää hyvin paikkojen henkeä vaihdellen klassisesta teknoon. Vaihtelu tunnetusti virkistää.

Actua Pool on hyvin tehty peli. Grafiikka saisi olla parempaa ja nopeampaa, mutta muuten ei vikoja löydy. En yhtään ihmettele Pleikkarin suosiota, sillä tämä jos mikä on tehty siihen kuuluisaan "aikuiseen" makuun. Rentoutukseen ja rauhalliseen illanviettoon Actua Pool on oiva ajantappaja, kyseessä kun on taitopeli, jossa kiireellä ei ole merkitystä.

88