Jalkapallopelit myyvät urheilupeleistä selvästi eniten ja sen huomaa julkaisujen määrässä. Brittiläinen Gremlin ei halunnut jäädä porukasta ja julkaisi oman versionsa kuningaslajista nimellä Actua Soccer 3. Jotta menestys saarivaltakunnassa olisi taattu, pelitalo palkkasi vielä maajoukkuetähti Shearerin pelinsä keulakuvaksi.
Actuan pelaajamateriaalin laajuus on vaikuttava. Pelissä on 450 joukkuetta ja pelaajiakin on riittävät 10 000. Kokoonpanot ovat täysin aitoja ja ne sisältävät kaikki maajoukkueet sekä useita eri seurajoukkueita lähinnä Euroopasta. Muista maista riittää pääsarjatason joukkueet, mutta pelin kotimaan jengit ovat vahvemmin edustettuina. Kaikki Englannin joukkueet kolmosdivariin asti ovat mukana. Jos oma suosikkijoukkue ei mahtunutkaan peliin mukaan, sen voi editoida itse.
Lopputuloksen kuvittelisi olevan melko tarkka, sillä joukkueen tiedot voi määrittää pelaajien sukanväriä myöten. Harva todennäköisesti viitsii nähdä vaivaa, sillä kankean pelaajaeditorin takia touhu vie runsaasti aikaa ja tilaa muistikortilta. Joukkueiden voimasuhteet pitävät pääasiassa hyvin kutinsa, mutta brittiperinteiden mukaan saarivaltakunnan joukkueet ovat paljon kovempia kuin niiden kansainvälinen menestys antaisi olettaa.
Toimiva taktiikka
Joukkueille on määritetty omat pelitaktiikkansa, joita voi muokata mielensä mukaan. Pelaaja voi valita joukkuelleen sopivan peliryhmityksen, pelin perusidean aggressiivisesta maltilliseen sekä toimivan puolustus- ja hyökkäystyylin. Actuan taktiikkavalikot eivät tarjoa yllätyksiä, mutta ne ovat toimivaa perustavaraa ja ennen kaikkea valinnat vaikuttavat selvästi kenttätapahtumiin.
Otteluvaihtoehdot ovat futispelien vakiotavaraa, sillä ystävyys-, cup- ja sarjaottelut onnistuvat yksin tai porukalla. Actuassa on erillinen harjoitusmahdollisuuskin, jossa voi treenata pelaamista, rangaistuslaukauksia ja muita erikoistilanteita. Selvänä puutteena harjoituksissa ei ole vastustajana kuin yksinäinen maalivahti ja siksi toiminta painottuukin puhtaaseen hyökkäyspeliin. Puolustuksen harvojen nappien ja tekniikoiden opettelu jää varsinaiselle pelipuolelle. Muuten Actua on pelitarjonnaltaan erinomainen, sillä kaikki otteluvaihtoehdot ovat vapaasti muokattavissa osanottajamääriä ja voitosta saatavia sarjapisteitä myöten.
Ilmeisesti britit pitävät siitä, että ohjaus vaihtuu automaattisesti aina palloa lähimpään puolustajaan. Systeemi on käytössä Actuassakin ja sen takia kontrollit hyppelehtivät varsinkin ahtaassa paikassa miehestä toiseen pelaajan tahdosta riippumatta. Kaiken huipuksi ukkojen ohjaus ei edes vaihdu suoraan pelaajalle, vaan kone juoksuttaa äijiä pari askelta mielensä mukaan, jos pelaaja ei koske padiin. Kontrollit eivät muutenkin ole parhaasta päästä, sillä niissä on panostettu turhaan kikkailuun enemmän kuin sujuvaan pelattavuuteen.
Laukauksissa on käytössä NHL 99:stä tuttu voimakkuusmittari, jossa laukaisunapin painaminen käynnistää vedon voimakkuutta esittävän minimistä maksimiin pumpaavan pylvään. Pelaajan vapauttaessa laukaisunapin huonoon aikaan jää laukaus lussuksi, joka ei edes kanna maaliviivalle. Mittarin liike on tosin niin verkkainen, että näin huonosti käy harvoin.
Voimakkuutta tärkeämpää on vedon tarkka suuntaaminen ja kierteen hyödyntäminen. Vaikka systeemi vaatiikin kivasti taitoa, se ei silti ole täysin toimiva, sillä ampuminen on liian hidasta puuhaa onnistuakseen kunnolla vaikka maalinedustaruuhkassa.
Syöttöpeli sujuu varsin mallikkaasti ja voimakkuusmittari toimii paremmin kuin laukausten hallinassa. Mittarilla hallitaan kaaripallojen voimakkuutta ja pienen opettelun jälkeen onnistuu kaikki lyhyestä siirrosta aina kovaan roikkuun, joka leijailee päätyrajasta yli. Syötöt eivät lennähdä automaattisesti pelikaverin jalkoihin, vaan pelaaja voi kohdistaa passin tietyn ukon sijasta vaikka tyhjälle kenttäalueelle. Toimivan kuuloista ideaa haittaa vain se, että nopeaakin napautusta seuraa häiritsevä viive ennen kuin mitään tapahtuu. Peli jää ikäänkuin odottamaan jatkaako pelaaja vielä napin painamista.
Vippaa ja juokse
Parhaimmillaan kontrollit ovat spurteissa. Napin painaminen ei kiidätäkään ukkelia suoraan, vaan mies vippaa ensin pallon edelleen ja juoksee sen sitten uudelleen kiinni aivan kuin oikeatkin pelaajat. Homman hienous on siinä, että pelaajan koittaessa nopealla irtiotolla laidasta läpi hän saattaa ahnehtia liikaa eikä enää ehdikään palloon ennen vastustajaa. Tämän takia normaalillakin juoksuvauhdilla on järkevää käyttöä. eikä peli muodostu samanlaiseksi jatkuvasti turbonappipohjassa ravaamiseksi kuten useimmat muut urheilupelit.
Selostus toimii hyvin, vaikka selostaja ja hänen aisaparinaan työskentelevä kommentaattori saisivat olla hieman aktiivisempia. Vaihtoehtoisia lauseita voisi tietenkin olla useampia, sillä samoja fraaseja kuulee turhan usein ja tylsän tiheään ottelut alkavat täsmälleen samoilla sanoilla.
Liikaa maaleja
Maalin tekeminen sujuu valitettavasti Actuassakin turhan helposti. Keskikentän ohittaa parilla syötöllä ja sen jälkeen edessä on enää rangaistusalueelle ryhmittynyt puolustus. Kavereista ei ole siellä suurempaa haittaa, sillä vedot uppoavat tasaisen varmasti rankkarialueen ulkopuolelta, mikä vie koko pelistä mielenkiintoa. Oikeassa huippuottelussa pari maalia ottelussa on tilastollinen keskiarvo, mutta Actuassa ei niin lyhyitä otteluita olekaan, jossa maalinumerot pysyisivät aidoissa lukemissa. Tämän on sääli, sillä tasapelejä näkee harvoin eikä koripallolukuihin päättyvä ottelu tunnu oikein jalkapallolta.
Actua Soccer 3 on toimiva kokonaisuus, mutta ei juuri muuta. Peli on saanut varsinkin englannissa innokkaan vastaanoton, mutta minun pelimakuani kontrollien lievä sekavuus ei miellytä. Kokonaisuutena Actua eroaa selvimmin FIFA:sta edukseen siinä, että pelinrakentelu ja syöttöpeli ovat täysin pelaaja käsissä eikä passeja suunnata automaattisesti omille. Muuten peli tarjoaa perusvarmaa futisviihdettä eikä se käy tylsäksi kuin valikoissa, jossa taustalla soi kerta toisensa jälkeen vain yksi ja sama kipale.
80
