Jalkapallopelejä julkaistaan kilpaa autopelien kanssa, mutta japanilaisen, oudon pelikulttuurin ideat hyttyspeleineen ja Tokion bussisimulaattoreineen eivät yleensä rantaudu tänne asti. Poikkeuksena sääntöön Nintendo julkaisi Gameboy Advancelle Advance Warsin. Japanissa Wars-strategiasarjalla on jo pitkät perinteet Nintendon Gameboylla ja SNES:illä, joilla mangahahmot ovat taistelleet taktiikkaa ja ongelmanratkontaa yhdistävissä peleissä.
Advance Wars on addiktiivinen vuoropohjaisen strategian ja puzzlepelin yhdistelmä, jossa taistelut käydään teitä, vuoristoa, metsää ja kaupunkeja vilisevillä kartoilla. Tavoitteena on kaikkien vihollisyksiköiden kukistaminen tai vastustajan päämajan valtaaminen. Vaihtoehtoisiakin voittoehtoja on, kuten mottiin jääneen oman yksikön pelastaminen.
Kentällä on aina valmiina vaihteleva määrä sotilasyksiköitä ja vallattuja kaupunkeja. Kaupungeista saa pisteitä, joita voi käyttää uusien yksiköiden rakentamiseen. Kaikilla 18 yksiköllä on oma roolinsa, vahvuutensa ja heikkoutensa.
Jalkaväki ei pärjää taistelussa, mutta se on ainoa yksikkö joka voi vallata kaupunkeja ja tukikohtia. Pommikoneet tuhoavat kierroksessa minkä tahansa maa- tai meriyksikön, mutta eivät kestä lainkaan ilmatorjuntayksiköiden tai hävittäjien hyökkäyksiä. Tykistö- ja rakettiyksiköt taas eivät pärjää lähitaistelussa, mutta ne voivat ampua epäsuoraa tulta usean ruudun päähän.
Perinteisen vuoropohjainen
Pelimekaniikka on mutkattoman vuoropohjainen. Kierroksen aikana yksikkö voi liikkua vain kerran ja se voi hyökätä vain liikkumisen jälkeen johonkin viereisistä ruuduista. Taistelun lopputulos riippuu yksiköiden miesmäärästä, hyökkäys- ja puolustusvahvuudesta ja siitä, missä puolustautuva yksikkö on. Sillalla seisomisesta ei saa juuri turvaa, mutta vuoristo tai metsä antaa bonusta. Koko armeijaan vaikuttaa myös valitun kenraalin ominaisuudet, jotka voivat parantaa esimerkiksi tykistön kantamaa tai joukkojen nopeutta.
Pelirunko rakentuu yhden satatehtäväisen kampanjan ympärille, jossa pääsee kenttä kerrallaan eteenpäin. Menestys palkitaan kolikoilla, joilla voi avata taistelukenttiä moninpeliä varten, jossa pelimekaniikka vastaa yksinpeliä. Moninpeli onnistuu jopa neljän pelaajan voimin ja se toimii harvinaisen hyvin. Pelisysteemi suorastaan kannustaa aggressiivisuuteen, koska etu on aina hyökkääjällä. Tosin moninpeli vaatii, että pelaajilla on oma Gameboy Advance, Wars ja linkkikaapeli.
Onnistuneen moninpelin vastapainoksi yksinpelikampanjan alkukentissä tekoäly on turhankin suoraviivainen. Se vain lähettää armeijansa kohti pelaajan päämajaa. Jos lennättää kuljetuskopterilla jalkaväkeä valtaamaan tietokoneen päämajan, kone ei aina edes reagoi tilanteeseen. Onneksi loppupuolella koneesta saa jo vastustakin, sillä tehtävät on rakennettu konetta suosiviksi.
Advance Warsia on kehuttu Gameboy Advancen ylivoimaisesti parhaaksi peliksi ja väitteeseen on helppo yhtyä. Vaikka inhoan pelin kirkasta söpögrafiikkaa ja iloisia ääniä, pelaan sitä hymy korvissa. Wars koukuttaa pelaajansa täysin ja kenttä on aina pakko pelata loppuun, vaikka tilanteen voisi tallentaa milloin vain.
88
