Aethra Chronicles – Roolipelailua sharewarena

Kaukaisessa Celystran maassa vallitsi rauha ja hyvinvointi, kunnes paikallinen paha keksi avata portin toiseen ulottuvuuteen. Läpikulku ei valitettavasti ole ilmaista, hintana on nuoren poikalapsen uhraaminen. Vakavaksi asia muuttuu siinä vaiheessa, kun kuninkaan oma kakara napataan.

Ilman mitään ilmeistä syytä sankarin isää syytetään pojan katoamisesta ja pappara heitetään vankityrmään lahoamaan. Nuoren paladiinin tehtävä on palauttaa perheen kadonnut kunnia, hallitsijan poika ja ylipäätään rauha maahan. Siinäpä lie tehtävää yhdelle sankarille, ja myös kahdelle hänen kaverilleen.

Ystävät ja toverit

Seikkailijaryhmään mahtuu kaikkiaan kuusi henkilöä. Alussa hahmoja on vain kolme, mutta lisää saa värväämällä palkollisia. Yleensä ne maksavat maltaita ja verottavat häijysti porukan rahapussia, joka ei muutoinkaan hirveästi pullistele. Lisäksi mokomat astuvat palvelukseen aatamin asussa, joten lisäkustannuksia tulee aseista ja muista varusteista.

Lisävoimat ovat kuitenkin tuiki tarpeellisia, sillä muutoin ryhmä on auttamatta alakynnessä taisteluissa. Esimerkiksi pari kallispalkkaista taistelijaa ja maagia ovat oikein hyvä lisä kun vastaan sattuu odotettua kovempi vastus.

Mitä kokeneempi palkollinen on ryhmän yleiseen kokemustasoon verrattuna, sitä kovempaa hintaa hän palveluksistaan pyytää. Jos ero kasvaa liian suureksi, ei palkkasoturi suostu tulemaan mukaan lainkaan. Ei capo-maageja mopotiimiin siis. Kaikeksi onneksi kokemuksen kartuttua muutama omaa uraansa aloitteleva hahmo liittyy mukaan vain seuran ilosta.

Magiaa ilman haarniskaa

Celystran maa on saanut runsaasti vaikutteita AD&D-maailmasta, eli hahmot erikoistuvat tiettyyn ammattiin ja saavat sen mukaan bonuksia ja rajoituksia. "Yllättäen" maagi ei heiluta miekkaa, eikä pukeudu metalliin. Paladiinit ja kleerit puolestaan pelottavat eläviä kuolleita pyhällä olemuksellaan jne. Suurimmat muutokset koskevat magian käyttöä.

Velhot voivat erikoistua viiteen eri magian alueeseen. Elementalistit manailevat golemeja taistelussa oman joukon avuksi, sorcerorit puolestaan iskevät vihollista kivulla, murskaavat luita tai katsovat pahalla silmällä. Vihdoinkin on mahdollisuus saada oikea Velho kiltin taikurin tilalle. Sama pätee kleereihin _ jos kerran vihollinen tykkää kiroilla, iskekäämme heitä omilla manauksillamme.

Maagien hallitsemat loitsut on jaoteltu eri koulukuntien salaisiin kirjoihin. Kussakin kirjassa opetetaan tietyn tyyppisiä loitsuja, kuten esimerkiksi muodonmuutoksia, elementtien hallintaa, mustaa magiaa ja yleishyödyllistä ryönää koulukunnasta riippuen.

Yhdessä kirjassa kerrotaan kaikki kyseisen koulukunnan loitsut aina hajupommeista ytyluokan paukkuihin. Mokkerimaagi ei luonnollisesti voi käyttää kaikkein vaativimpia taikoja ja vieraan koulukunnan loitsujen viskominen vaatii tuplasti maagista energiaa.

Magiaan liittyy myös yksi pelin suurimpia väläyksiä: loitsujen vaikutukset saa selville vain rekisteröimällä pelin. Tämä ei olisi ongelma, mikäli pysyteltäisiin tulipallo-salama-maaginen ohjus-linjalla, mutta Aethrassa löytyy aivan käsittämättömiä manauksia. Arvaa siinä sitten mitä tekevät loitsut "Compeling quiessence" tai "Numbing Fright"...

EGA:n taikaa

Hieman yllättävästi peli käyttää EGA:n 640x350x16-tilaa. Grafiikka on vähäväristä, mutta tarkkaa. Onneksi sentään piirtorutiinit ovat kohdallaan ja liikkuminen on riittävän sutjakkaa.

Suurin graafinen vika koskee taistelua. Hahmoikonit ovat noin pikkurillin kynnen kokoisia suurella taistelukentällä ja kaiken kukkuraksi kolmiulotteisia. Viholliset jäävät maahan makaamaan näyttävästi, mutta valitettavasti sotkevat jo entisestään sekavaa taisteluruutua. Elävät viholliset saattavat jopa jäädä kuolleitten tovereittensa alle piiloon. Erityisen ikävää taisteleminen on metsässä, jossa puut peittävät niin omat kuin vieraat tappokoneet.

Taistelusysteemi on grafiikkaa lukuunottamatta ihan OK. Hahmo voi oman vuoronsa aikana liikkumisen ja hyökkäämisen lisäksi loitsia ja arvioida vihollista. Kaksi jälkimmäistä eivät verota hyökkäysaikaa, mikä on varsin käyttäjäystävällistä.

Ääniefektit ovat ihan kelvollisia, mutta taustalla soiva kappale on rehellisesti sanottuna maailman karmeinta musiikkia. Onneksi sen saa kytkettyä pois.

Kelpo roolipeli

Michael Lawrence on onnistunut kasaamaan nautittavan roolipelin, jota pelaa aivan mielellään iltojen iloksi. Ennen 256-värisen grafiikan läpilyöntiä se olisi voinut kolahtaa kaupallisenakin. Nostalgisen askeettinen kultalaatikkotunnelma innosti meikäläisenkin koluamaan Celystran maita ja mantuja useamman päivän ajan.

78