Pienenä olin niin Conania, että koirani nimi oli Kurja Hyrkanialainen. Suurena olen edelleen tarpeeksi Conan-ikäinen, jotta Age of Conan osui uteliaisuussuoneeni.
FunCom osui maaliin ostamalla oikeudet Conaniin. Huolimatta kyynisestä, suorastaan ivallisesta suhtautumisestani mörppeihin, Hyborian veto oli vahva, enkä ollut ainoa. Conan veti itsensä myyntilistojen kärkeen ja on käsittääkseni ohittanut esimerkiksi Lord of the Rings Onlinen. Muutama tuttu wowittaja on kertonut, että killassa on käynyt vilkas muuttoliike Conania kohti. On se nyt kumma kun ei muutamaa vuotta jakseta yhtä peliä hakata. Nyt katsastamme, hyvin subjektiivisesti, Conanin alkutasojen riemut aina neljäänkymppiin asti.
Kesänumeron conanointi perustui betaversioon, joka välillä toimi niin huonosti että olin varma, ettei sitä ikinä saada julkaisukuntoon. Mörppistandardein julkaisu sujui onnistuneesti: peli toimi ja pysyi pystyssä.
Tätä kirjoittaessani Conan on ollut tuotantokäytössä vähän yli kuukauden. Silti se tuntuu maksulliselta betalta, sillä pelissä on vielä vakavia aukkoja. Hahmolla on statseja, skillejä ja feateja jotka eivät vielä tee mitään, pelistä puuttuu sisältöä eivätkä kaikki raiditkaan (kuulemma) toimi. Tekniikka pätkii, peli hyytyy tai kaatuu, joissain kentissä jopa masentavalla taajuudella.
Suurista odotuksistani huolimatta Conan ei murskaa kilpailijoitaan, aja niiden kliseitä edellään ja kuuntele niiden pelaajien valitusta. Conan ei uskalla haastaa perinteistä mörppäämistä a la World of Warcraft, EverQuest ja muut. Edelleen hahmo kerää ”tasoja”, jotka muuttavat päästäishauiksen puolijumalaksi. Melkoinen osa tehtävistä on tuttua ”tapa 20 oravaa ja tuo minulle pääoravan pää” -tasoa sekä tavaran kuljettamista sinne tänne. Toisaalta suorittamalla tietyn alueen tehtävät isoina nippuina ei grindaus juuri rasita, ja palkkiona saa kokemusta(kin) vauhdilla. Kiertämällä vähän mualimaa tehtävät ovat mukavasti riittäneet.
Lapset, ämmät ja nörtit itkevät, kimmerialaiset eivät. Me tartumme tukevasti hiireemme ja jatkamme eteenpäin.
Kuin elämä itse
Age of Conan on allegoria ihmiselämästä. Vertauskuvallisesti hahmo kehittyy orjakaleerin kohdussa, ja syntyy huuhtoutumalla rannalle. Esikoulupolulla opitaan taistelun perusteet, ja sitten päästään Tortugan peruskouluun.
Tortugan aloitusalue on kokoelma puuhamaita, joista osassa pääsee kokeilemaan jo PvP-väkivaltaa. Ensimmäisellä hahmolla Tortuga on kiva ja nasta paikka, mutta jokaisen uuden hahmon kohdalla Tortuga pitää vääntää uudelleen. Jatkossa tästä toivottavasti tulee vapaaehtoista.
Noin kaksikymppisenä pääsee ulos Tortugan koululaitoksesta luomaan uraa suureen ja vaaralliseen maailmaan. Nuorena aikuisena tehdään hanttihommia, sentään myöhemmin aukeaviin uraoptioihin voi alkaa kerätä raaka-ainetta. Elämä alkaa nelikymppisenä: silloin saa säästöillään ostaa menopelin ja ammatinkin voi vihdoin opiskella. Kun ne aikanaan toimivat, siis.
Mann gegen Mann
Maailmana Conan on todella nätti mutta myös ahdas, sillä kentät ovat selkeästi WoWia pienempiä. Lisäksi yhden yhteisen maailman asemasta Conanin pelikentät ovat enimmäkseen instansseja, eli pelaajat hajautetaan kopioihin samasta kentästä. Instanssien välillä pystyy liikkumaan, jos kaverit ovatkin toisessa.
World of W:ssä vaadittiin kaltaiselleni fiilispelaajalle aivan liikaa sitoutumista, sillä melkoinen osa sen sisältöä ovat raidit, massiiviset tuntikausia kestävät ryhmissä suoritetut iskut eri paikkoihin. Näitä on jo pelin alussa. Conan on selvästi satunnais- tai soolopelaajalle sopivampi vaihtoehto. Toki jotkut tehtävät onnistuvat käytännössä vain ryhmänä. Nämä eivät ole olleet ylipitkiä ja ryhmiäkin löytyy helposti. Hyvä niin, koska eliittihirviöt muutettiin yhtäkkiä skaalautumaan, eikä joukkotehtäviä käytännössä enää pysty hoitamaan yksin.
Conanin oma juttu on lihaa silpova taistelu, joka ei nyt olekaan autopilotin suorituksen satunnaista häiritsemistä erilaisten kombojen aktivoinnilla. Tai on, mutta eri tavalla.
Furyn PvP-serverillä majailee synkkäkulmainen Rogan, nelikymppinen kimmerialainen barbaari. Minä olen hänen kronikeeraajansa, joten antakaa minun kertoa korkean seikkailun ajoista!
En ole barbaari kunnioituksesta Aquilonian kuningasta Conania kohtaan, vaan siksi että barbaarit ovat Conanin klingoneita. Kevyesti panssaroitu barbaari voi liikkua melko nopsasti cloaking device päällä, ja yhtäkkiä iskeä vaikka kahden käden miekalla (tai miekalla kummassakin kädessä), tarvittaessa myös perustason jouskarilla ammuskelu onnistuu.
Urgh, Rogan pitää Conanin taistelusta. Connua pelataan kuin toimintaseikkailua. Joka lyönti lähtee ylhäältä, oikealta tai vasemmalta. Neljässäkympissä saa kaksi suuntaa lisää. Peruslyöntiä tehokkaampia ovat kombot, jotka voimistuessaan vaativat yhä lisää nappulanpainalluksia ja syövät yhä enemmän taistelijan kestokykyä. Välillä lähtee raaka lopetusliike, joka jaksaa aina innostaa.
Vahinko ei ole absoluuttista, koska lyöntiä vastassa ovat suojat. Ne voi jakaa tasaisesti jokaiseen kolmeen suuntaan tai kasata kaikki yhteen suuntaan. Taistelunopeutta hidastamalla sitä voisi muuttaa vielä taktisempaan suuntaan. Nopeus on ongelma. Raskailla miekoilla huidellaan vauhdilla, joka oikeassa elämässä syö miestä, ja joka estää suojien taidokkaan käytön. Ehdotonta plussaa tippuu siitä, että kun joukossa huitoo isolla miekalla, kaikkiin sen terän tielle sattuville käy kipiää, myös ryhmään kuulumattomille muille pelaajille.
Koska miehet taistelevat terillä ja kasvokkain, olen ajatellut perustaa Puhtaan Kimmerian klaanin, joka tappaa tavatessa kaikki pappien ja taikureiden tapaiset kaukotaikoja paiskovat satuhahmot. Ikävä kyllä olen sellaiseen liian kilti jopa virtuaaliversiona.
Tyhmää barbaaria hatuttaa, kun aseiden ja tavaroiden bonukset ja tehot ilmoitetaan oudosti. Kannattaako Nuttu of Nöthing ottaa, kun Slashing Damage vähenee kokonaiset 0,1 prosenttia? Tarkoittaako se oikeasti pistettä pois tuhannesta damagesta?
Kill me like you hate me
En tiedä miksi Conanissa on muitakin servereitä kuin PvP-servereitä, sillä eivät halinallet kuulu Hyboriaan. Jos joku haluaa kerätä rauhassa puuvillaa ja hiekkakiveä, siihen on muita pelejä. Vihanpitoa haittaa toki se, että pelistä puuttuu selkeä hyvä horde – paha allianssi -ajattelu.
Missään pelissä kuoleminen ei ole ollut näin arkipäiväistä. Kuolema on pikku harmi, mutta nopea kulkuväline, sillä uudestisyntymispaikan voi valita vaikka toisesta päästä pelialuetta. Pelihahmot, jotka rukoilevat ”Kill me plz!”, eivät kärsi masennuksesta vaan matkakuumeesta.
Valtava osa Conanin potentiaalia on toistaiseksi hukassa, kun PvP on sitä, että toisen pelaajan voi tappaa. Tappaja ei saa mitään, eikä tapetulle koidu kuin jälleensyntymän haitta. Mikään merkittävä ongelma ei PvP oikeastaan ole ollut.
Onneksi tätä lukiessasi PvP-osuuden pitäisi olla korjattu. Epäreilusta tappamisesta nousee fugitive-status. Punaisen rosmon saa vapaasti tappaa, ja konnalta tippuu joku hyvä esine ja kultaa pikkupoliisin vaivan palkaksi. Jos haluaa olla paha jätkä joka kiusaa pienempiään, nyt se onnistuu mutta ei ilman seurauksia. Reilusta PvP:sta aletaan palkita. Tulossa on kymmenen PvP-tasoa ja näiden jälkeen erikoistasot, jotka resetoituvat jos kuolee. Uusia PvP-erikoiskamoja saa tasonsa mukaisesti. Jatkossa jopa nössöt PvE-pelaajat voivat halutessaan kaksintaistella. Se on varmasti aluksi vähän pelottavaa.
Tasapaino kasapaino
Mörppien hyvä ja huono puoli ovat ihmispelaajat. Jos erehtyy pitämään general chattia auki, käsitys ihmiskunnasta avuttomina whinettäjinä kasvaa tasaisesti. Osa porusta lienee ihan asiallista, jos on kovan linjan mörppääjä.
Minua nyppi jo WoWissa loputon kitinä hahmojen tasapainosta. Maailmassa, jossa jokainen ajattelee vain omaa etuaan, hahmoluokkia on mahdoton saada tasapainoon. Se on kuin Lähi-idän tilanne: vaikka sitä kuinka väännetään ja käännetään, ikinä siihen ei olla tyytyväisiä. Yhyy, barbaari ei pysty juoksemaan taikuripaikuria kiinni, nerfatkaa taikuri! Mun HoT ei enää tapa kerralla! Jokaisen täytyy pärjätä jokaista vastaan! Crom, kasvattakaa pallit.
Conan lähti hyvin käyntiin, mutta nyt FunComilta vaaditaan verta, hikeä ja kyyneliä, että pelaajat saadaan myös pidettyä. Levelöinti on kivaa, mutta varsinkin loppupeleihin tarvitaan sitten jotain ihan muuta. Onneksi FunCom näyttäisi vastaavan haasteeseen.
Olen mieltynyt peliin. Kevyenä kesämörppinä se on ollut tavattoman viihdyttävää tavaraa, enkä pysty käyttämään Conania vastaan olmish nerd -luokan omaa holy wrath -loitsua, pelin selvistä vioista huolimatta. Haluan, että Conan onnistuu.
FunCrom, en ole ennen rukoillut sinua. Kukaan, edes sinä, ei välitä siitä olemmeko hyviä miehiä vai gänkkääjiä. Miksi taistelimme, miksi kuolimme. Vain se merkitsee että kaikki saavat olla kaikkia vastaan. Minun rahani miellyttävät sinua, FunCrom... joten täytä ainoa toiveeni. Tee tämä peli loppuun! Ja jollet kuuntele, painu HELVETTIIN!
85
