AH-64D Longbow – Ratsuväki vuonna 2000

Tankkien saattama kolonna siirtyy rintamalle aamun ensimmäisinä tunteina, mutta he eivät huomaa vaaksan verran puiden latvojen yläpuolella pilkottavaa pallukkaa. Muutamaa sekuntia myöhemmin kolonnasta on jäljellä enää vääntynyttä, palavaa romurautaa sekä muutama järkyttynyt eloonjäänyt.

Mitä tapahtui? Kilometrien päässä latvojen yllä leijuva ufo oli AH-64D Apachen roottorin päälle asennettu Longbow-tulenjohtotutka. Koptereiden ampujat valitsivat kaikessa rauhassa puiden katveessa kolonnan vaarallisimmat kohteet, lukitsivat ne kaikki, lähettivät piilosta Hellfire-ohjukset kohti maaleja, nousivat pari sekuntia ennen osumia varmistamaan lukitukset ja nauttivat ilotulituksesta. Pahimmat uhkat tuhottuaan Apachet lensivät lähemmäs, tuhosivat heppoisemmat ajoneuvot raketeillaan ja lopulta viimeistelivät tuhon 30 millin konetykeillä.

Panamassa ja Persian lahdella kannuksensa hankkineesta tulivoimaisesta taistelukopterista on tullut Longbow-tutkan ja uuden tulenjohtojärjestelmän avulla pelottavan salakavala lymyilijä. AH-64D Apache Longbow on taistelukentän uuttera monitoimikone, joka silppuaa ja raastaa melkein mitä tahansa eikä anna vastustajalle mahdollisuutta iskeä takaisin.

Pätevät tekijät

Jane's Combat Simulationsin ensimmäinen simulaattori Advanced Tactical Fighters ei täysin lunastanut lupauksia realismista. Sarjan toisessa osassa legendaarisen simulaattoreiden tekijän Andy Hollisin (Gunship, F-15 Strike Eagle III, F-19 Stealth Fighter) johtama upouusi Origin Skunkworks on ottanut hommakseen tehdä samaan aikaan huippurealistisen ja pelattavan kopterisimun, ja onnistuu: Longbown lento-ominaisuudet ja avioniikka hakevat autenttisuudessa vertaistaan. Nippelitiedoista vastaa edelleen Jane's Information Group.

Vaakalento kopterilla ei ole vaikeata, paitsi jos lentää parinkymmenen metrin korkeudessa jatkuvasti maastoa seuraillen. Realistisilla asetuksilla on syytä hallita lapakulmien, peräroottorin ja kopterin kallistusten yhteistyö, esimerkiksi vauhtia hidastetaan vetämällä kopterin keulaa ylöspäin, jolloin kopteri pyrkii myös kiipeämään ylöspäin. Pariakymmentä metriä ylemmäs nouseminen on kuitenkin itsemurha, joten jo pelkkä kopterin hidastaminen tai pysäyttäminen korkeus säilyttäen vaatii kontrollien tiukkaa hallintaa. Kunnon ohjaimet, eli asiallinen lentotikku, analoginen kaasukahva sekä jalkapedaalit ovat käytännön vaatimus.

Apachen tutkan, kameroiden ja asejärjestelmien yhteistyössä riittää mukavasti opeteltavaa, mutta ainakin ne tuntuvat toimivan kuten pitääkin. Tutkamoodien ja aseiden laukaisujärjestelmien virittelyyn on varattu näppäimistö lähes kokonaan, mutta onneksi peliin on pakattu asiallinen näppäinkartta.

Uuden kopterikuskin onneksi Apachessa on interaktiivinen koulutusosuus, jossa oppii kaiken tarvittavan, jopa ilman ohjekirjaa, kunhan ymmärtää sekä näkemänsä että kuulemansa. Opiskelua piristää persoonallinen opettaja. Kun useamman lentotunnin jälkeen vielä töpeksin laskeutumisessa, äityi täysin ryytyneen oloinen vääpeli kommentoimaan: "Laskeutumista on harjoiteltu jo niin monta kertaa, että sen pitäisi tulla selkärangasta. Pistä se helvetin kopteri alas NYT!" Äänensävy oli sellainen, ettei tarvinnut toista kertaa käskeä.

Tosi toimiin pääsee kuuluisimmissa historiallisissa tehtävissä joko Panamassa tai Irakissa. Mukana on muun muassa kuuluisa Desert Stormin aloittanut öinen isku, jossa Apachet tekivät Irakin ilmapuolustukseen aukon, jonka läpi stealth-pommittajat pääsivät tekemään yllätysiskun Bagdadiin. Yksittäisiä tehtäviä syntyy myös taistelugeneraattorilla, joka pelaajan valintojen mukaan rakentaa joka kerta uuden tehtävän. X-sukupolvelle on tietysti myös järjetön "instant action", jossa vihulaisia tulee sutena päälle ja homma on muutenkin lähempänä räiskintäpeliä.

Kampanjassa aiheena on Zhirinovskin valtaannousu Venäjällä. NATO on YK:n vetoomuksesta tuonut joukkonsa tarkkailemaan tilannetta ja tarvittaessa puolustamaan Ukrainaa ja Puolaa. Kampanjan alussa tilanne on tulenarka: NATO ei missään tapauksessa halua provosoida hyökkäystä, mutta joutuu silti seuraamaan venäläisten liikehdintää rajan tuntumassa. Niinpä ampua ei saa kuin itsepuolustukseksi ja silti pitäisi tehdä tiedustelulentoja syvälle rajan toiselle puolelle. Tehtävien välille on ripoteltu uutispätkiä, kuin CNN:n raportteja Persianlahden sodasta silloin aikoinaan.

Hiivi, tuhoa ja pakene

Kopterisimujen viehätys perustuu aikalailla eri asioihin kuin lento- tai tankkisimuissa, vaikka kopteri tavallaan on niiden sekasikiö. Ilmataistelua ei juuri ole ja tankkien tuhoaminenkin hoidetaan yleensä tylsästi kilometrien päästä. Vaikka elokuvissa Apache on tulta syöksevä taistelukentän kuningas, todellisuudessa Apachet lentävät erittäin matalalla, piilopaikasta toiseen hyppelehtien ja viimeiseen saakka paljastumista välttäen. Onnistuneessa tehtävässä taistelu rajoittuu kohteen tuhoamiseen muutamassa sekunnissa, ja kaikki muu aika kuluu piilotteluun.

Tyypillinen tehtävä etenee karkeasti seuraavasti: kopteri nostetaan parinkymmenen metrin lentokorkeudelle, etsitään vihollisen ilmapuolustuksen seasta vähiten vaarallinen lentoreitti, jota pitkin lennetään mahdollisimman hyvässä katveessa maastoa seuraten. Välillä pysähdellään ja haravoidaan tutkalla ympäristöstä kohteita, joita ei etukäteen ollut tiedossa. Reitin siivoamiseksi voi tulitukea pyytää joko ilmavoimilta tai tykistöltä, joista kumpikaan ei ikävä kyllä järisytä tulivoimallaan. Kun turvallinen reitti on valittu, lähestytään kohdealuetta hitaasti ja varovasti, ja etsitään samalla tutkalla tai kameroilla kohteeksi annettuja maaleja.

Kun kohde on löydetty, voidaan rajata alue, jonka sisällä olevat viholliset annetaan maaleiksi siipimiehelle ja omille ohjuksille. Tämän jälkeen ilmaan voi ampua vaikka kaikki ohjukset samaan aikaan. Edellisen kohteen tuhoutuessa osaa tutka antaa automaattisesti alueen sisältä uuden maalin ilmassa olevalle ohjukselle. Periaatteessa kaksi Apachea voi muutamassa sekunnissa tuhota kahdeksan kilometrin etäisyydeltä 32 eri kohdetta. Selviytyneet viholliset viimeistellään raketeilla ja tykillä. Lopuksi etsitään turvallinen reitti kotiin ja väistellään vihollisen kostonhimoisia koptereita ja hävittäjiä.

Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun ohjukset ovat loppu ja pitäisi vielä tuhota ilmapuolustettu kohde raketein ja tykein, joiden kantama on paljon ilmatorjuntaa lyhyempi. Ne myös vaativat suoran näköyhteyden kohteeseen, eli näköyhteyden tulivoimaisemmasta kohteesta kopteriin. Vähänkään kovemmalla vaikeusasteella ei myöskään tarvitse olla montaa sekuntia esillä, kun vihollisen ilmatorjunta jo jauhaa kopterin romuksi.

Taistelukenttä on periaatteessa dynaaminen, eli maajoukot taistelevat keskenään. Suurin osa joukoista tuntuu kuitenkin olevan asemasotaan kaivautuneina, sillä ainoastaan satunnaiset huoltokolonnat ja kopteripartiot liikkuvat enemmän. Oma ilmatorjunta sentään osaa tuhota liian lähelle tulevat viholliset.

Vaikeustason voi säätää asia kerrallaan vastaamaan omia taitoja. Joku voisi opettaa myös siipimiehille, että on syytä lentää lähemmäs eikä vain kieltäytyä ampumasta jos aseen kantama ei riitä. Urpoilla on myös paha tapa rysäyttää tonttiin, jos itse intoutuu lentämään liian radikaalisti.

Kamat lujilla

Taistelukenttä on turhan staattinen, mutta ainakin se on kaunis katsella. Maasto kumpuilee kauniisti ja kerrankin kaupungit sekä tukikohdat on rakennettu kunnolla eikä vain maalattu bittikarttoina maisemaan. Nopealla koneella ja täysillä yksityiskohdilla maasto ei edes pahasti vääristy tai sotkeudu läheltä katsottaessa.

Oma kopteri aseineen on hienoa katseltavaa. Sääli, etteivät kummallisen litteät maahärvelit ole aivan samaa tasoa. Ohjaamo näyttää yhtä lailla aidolta. VGA-grafiikka on kuitenkin niin karkeata, ettei mittareista ja hudista ota mitään tolkkua ja myös SVGA-tilassa maailma muuttuu äkkiä rumaksi jos grafiikkaa säätää yksinkertaisemmaksi. Grafiikka rassaa konetta sen verran ankarasti, ettei kaikista herkuista pääse nauttimaan kuin aivan nopeimmilla Pentiumeilla.

Viimeistely on kruunattu siisteillä äänillä. Suurin osa kopterin ja aseiden synnyttämistä efekteistä on kuulemma digitoitu oikeasta Apachesta. Efektit ja räjähdykset ovat riittävän muhkeita, olematta silti naurettavia.

Dokumentointia ja Jane's:n opuksista rakennettua tietokantaa pitää kehaista erikseen. Kaluston esittelyyn uppoutuu helposti ja aseiden ominaisuuksia on hyvä kerrata tehtäviin valmistautuessa.

Runsas kromi houkuttelee aloittelijankin mukaansa ja realismista huolimatta pelaajaa ei lannisteta. Ilmaan pääsee pehmeästi vähitellen vaikeutta ja realismia lisäämällä, lopulta kova opettelu palkitaan jännittävällä kampanjalla. Pettymys on moninpelin puute, tosin tekijät ovat vihjailleet mahdollisesta lisäosasta, jossa moninpeli tehtäisiin kunnolla.

AH-64D Longbow on mestarinäyte siitä, miten lentosimulaattori voi olla näyttävä ja pelattava, silti todenmukaisuudesta tinkimättä.

90