Peukalonpään kokoinen väriainetäyteinen kauniin pyöreä pallo leijailee läpi Suomen suvisen ilman tuskin havaittavasti suhisten. Sen lupaavasti alkanut matka katkeaa aitosuomalaiseen selkään. Herkkä kuori repeää, kyseistä selkää koristaa maalitahra, ja taustamusiikkina soi kiljaisu runsaan kirosanakuoron säestämänä.
Jos tietokonepelaamisen oheen kaipaa kunnon fyysistä reuhaamista, on paintball eli splättäys kuin juuri meille suunniteltu urheilulaji: sen lähemmäksi tosielämän Doomia tuskin pääsee ilman, että tulee vakava loukkaantumisvaara.
Kansa splättäsi, miehet kertovat
Eräänä todella kuumana kesäisenä viikonloppuna miljoonapäinen hyttyslauma saa todistaa outoa näkyä: yli kymmenpäinen ryhmä singahtelee kuusien lomassa, kaikki täysiin haalareihin ja maastopukuihin sonnustautuneina, oudot putket käsissään.
Säännöt ovat selkeät: alueen keskellä on lippu, joka pitää ottaa ja kuljettaa tiettyyn paikkaan, ja jo yksi osuma riittää puh pah pelistä pois joutumiseen. (Tämä on vain yksi variaatio, paintballin säännöille asettaa oikeasti vain mielikuvitus rajat).
Kaava pysyy jokseenkin samana: kun toiminta alkaa, sekä Valkoiset että Siniset rynnistävät kohti lippua. Vääränväristen vilkkuessa runkojen välissä etsiydytään tuliasemiin, ja suvi-illassa alkaa vaihtelevanasteinen poksahtelu ja maalin roiskahtelu. Yksi räkii maalia hauskan maskiosuman jälkeen, toinen kellahtaa ojanpohjalle, rungot rapisevat ja meininki on melkoinen.
Välillä joku urhollinen singahtaa kohti lippua, jolloin poksahtelu kiihtyy, ennemmin tai myöhemmin lipukantajasta lähtee ääniefekti ja hän siirtyy kädet pystyssä kohti neutralisoitujen kokoomapaikkaa.
Huolimatta silmiin valuvasta hiestä, fyysisestä uupumuksesta, hyttysistä ja kipeistä osumista kaikilla on niin hauskaa, että se pitäisi kieltää.
Palloja ja paineilmaa
Paintballin pyss...projektiiliheittimet toimivat paineilmalla, ja amp...sinkoavat peukalonpään kokoisia pyöreitä kuul...palloja. Vajaat neljä grammaa painava, vesiliukoisella gelatiinikuorella varustettu pallo sisältää (vesiliukoista, luonnossa ensi vesisateessa häviävää) "maalia", joka osuessaan muodostaa tietysti maaliläiskän. Heittimiä on pumpputoimisia ja puoliautomaatteja. Vuokraamiemme Hammer-heittimien kantomatka on sellaista sataa metriä, tehokkaan kantomatkan jäädessä 20-30 metriin. Vehkeen saa vuokralle noin 150 markalla, hintaan kuuluu pyssykän lisäksi suojalasit ja 50 palloa plus kaasupatruunat.
Splättäyslehtiä lukiessa näyttää siltä, että tyylisuuntia on kaksi: taito ja täystuho. Taitopelaajat luottavat taitoon ja pumppuperiaatteella toimivaan työvälineeseen, täystuhomiehet luonnollisesti käyttävät puoliautomaattista pyssykkää kylväen miljoona palloa ympäristöön siinä missä taitopelaajat ampuvat osuakseen. Täystuhomiehille on vielä hauskoja lisukkeita kuin maalikranaatteja, -miinoja ja jopa sinko, joka pläjäyttää 25 väripalloa kerralla.
Poliittisesti korrektia
Koska splätätessä juostaan pitkin metsiä maastopuvuissa pyssyt käsissä, Poliittisesti Korrektit Ihmiset pitävät sitä sotahullujen typeränä sotaleikkinä, kuinkas muutenkaan. Lajin aikoinaan noustessa Suomessa maihin tiedotusvälineet ruttasivat sen oikein kunnolla, tottakai. Vastaseurauksena paintballia hallitsee suorastaan käsinkosketeltava itsesensuurihenki.
Punaista väriä sisältäviä kuulia ei edes valmisteta, ase on amerikkalaisittain "marker" ja henkilö, johon osuu, ei ole "kuollut" vaan "merkattu". Aseet eivät suinkaan ole kopioita aidoista aseista, vaan niin ei-pyssyn ja vaarattoman näköisiä kuin myyntiä vaarantamatta on mahdollista. Pääsääntöisesti siis.
Syitä moiseen itsesensuuriin ei tarvitse kaukaa hakea: paintball on useissa Yhdysvaltain osavaltioissa koko ajan kiellon partaalla, mikä on tuplasti huvittavaa, koska samaan aikaan voi naapurikaupassa heittää ostoskoriin aidon rynnäkkökiväärin ja muutaman käsikranaatin.
Paintballin varsinainen militäärihenki riippuu vain ja ainoastaan pelaajista itsestään. Minun pienessä päässäni uimarantojen rambot SuperSquirtereineen ja metsien maalarimestarit kuuluvat jokseenkin samaan luokitukseen: kysymyksessä on hauskanpito eikä vapaaehtoinen sotilaskoulutus.
Henkilökohtaisesti en ole himpun vertaa kiinnostunut kehän kiertämisestä pururadalla, mustan kumilätkän lyömisestä tikulla tai mistään muustakaan kunnonkohotustekniikasta (paitsi ronskipallosta koulussa aikoinaan). Enkä varmasti ole ainoa. Jos Megazone tai paintball saavat kaltaiseni terveysriskit liikkeelle, eikös se ole suorastaan hyvä ja kannatettava juttu?
Turvallisuus ennen kaikkea
Kuinka paljon noin 100 m/s lähtönopeudella singahtava kuula sitten tuntuu, kun se sopivasti napsahtaa? Tuntuu se. Mikäli välissä ei ole löysää kangasta, ei osuma varmasti jää huomaamatta. Pelaillessa osumia on tullut lähes jokaiseen ruumiinosaan: kurkkuun, suuhun, otsaan, ohimoon, vartaloon. käsiin ja moniin muihin paikkoihin. Lopputulos: vakavia vammoja nolla, lieviä vammoja nolla. Osa pelaajista tosin näytti mustekalan kanssa taistelleilta: kehoa koristivat kauniit punareunaiset pläntit.
Pelatessa kannattaa käyttää mahdollisimman hyvin ruumiin suojaavaa asua, maastoon sulautuminen on tietysti plussaa. Kasvojen suojana käytetään maskia, joka parhaimmillaan peittää lähes koko pään ja vähintään silmät ja suun. Huivilla, hupulla tai vastaavalla kannattaa suojata myös korvat. Naamarina saa käyttää vain tarkoitusta varten tehtyjä naamareita, ei mitään skimbaus- tai hitsausnaamareita, nämä kun saattavat särkyä suorasta osumasta. Kannattaa myös vakavasti harkita jotain, jolla suojata lapsilisäautomaattien hankkimisvälineistö. Melkein yhtä tärkeää kuin kunnon suojaus ovat iiiiiso vesipullo ja, Suomessa kun ollaan, hyttysmyrkky.
Ja ennen kaikkea: splättäys tapahtuu kaukana sivistyksestä, naapurinkyttääjien kantomatkan ulkopuolella.
Toteutus
Luonto on kaunis, pyssyjen äänet ovat vähän ponnettomia mutta onnistuneet osumat kuulostavat sitäkin hauskemmalta.
Kynnys
Tarpeeksi ikää, että on tarpeeksi järkeä.
Yhteenveto
Paintball on pirun hauskaa ja terveellistä.
