Rautalankavektoreita AD 1992? Air Supportin pääsyyllisellä Alaric J. Binnierilla on kuitenkin tekosyy tämän grafiikkatyylin käyttämiseen. Pelaaja on näes West Pointin sotilasakatemian kanditaatti v. 2065, yksi tuhannen joukossa, joka pääsykokeen kautta havittelee paikkaa Ravun tähtikuvion puolustuskompleksin komentajana. Pääsykoe on C-Corp Chaos 2050 -tietokoneella toteutettu ilmatuki-taistelukenttäsimulaattori, teoreettinen taisteluskenaario. Kyseessä on siis strategiasimulaatio simulaattorista.
Alokkaat joutuvat tahmaamaan läpi 20 harjoitustehtävän, ennen kuin pääsevät 40 skenaariota käsittävään täyssimulaatioon. Peli etenee pääasiassa simulaatiokartalla, jolla ohjataan omia sotatoimia samalla kun viholliset suorittavat omiaan. Vaikeustasosta riippuu näkyvätkö vihollisten liikkeet kartalla. Olennaisinta simuloidussa sotatilanteessa on oman puolustuskompleksin suojeleminen ja vihollisen vastaavan tuhoaminen eliminoimalla sen voimageneraattorit ja päämaja.
Tehtävä on mahdollinen tutkien, torjuntaohjusten, komentoaluksen ja 16 muun maa-ja ilmahävittäjän avulla. Puolustuskompleksia kehitetään laajentamalla sitä. Sen suojissa voidaan rakentaa uusia tai korjata vanhoja aluksia, joille joko ohjelmoidaan reitit ja tehtävät, tai astutaan itse ohjaimiin.
Tietokone pitää kirjaa onnistumisista ja tappioista. Kun tehtävät on viety läpi kunnialla, palkintona on hyväksyminen oikean puolustuskompleksin johtoon. Mutta onko moinen vaivan arvoista?
Jummi, 3D-lasit!
"Lisämielenkiintoa" tuo mahdollisuus silmäillä vektorimaisemia punaisen ja vihreän sekoituksena pahvilasien kautta pseudo-3D:nä. Sen lisäksi, että viritelmä ei luo mitään illuusiota kolmiulotteisuudesta, pakkauksen mukana toimitettavat lasit ovat punasiniset (jippo piti testata Epicin julistelaseilla).
Rautalankavektorit ovat kohtalaisen notkeita, mutta hämmästyttävän hitaita. Grafiikan tarkkuuta voi säätää, mutta jos erehtyy koristamaan maisemia liikaa, putoaa nopeus puoleen. Vektorit eivät luo mitään tunnelmaa, joskin sotakalusto on kivan näköistä.
Ohjekirja antaa ymmärtää, että Air Support on järkevä ja looginen kokonaisuus, mutta ei ole ensimmäinen kerta, kun manuaali kertoo eri pelistä. Käyttäjäliittymä on mahdollisimman epäkäyttäjäystävällinen. Optioita, joista suurin osa on turhia, on ripoteltu tuhannen ja yhden valikon alle sikin sokin.
Syvälliseksi ohjekirja ei peliä sentään pysty valehtelemaan. Air Support on lattea ja tasapaksu semistrategiapeli, joka ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa tai edes mielenkiintoa. Minkäänlaista valinnanvapauttakaan ei ole, tehtävät täytyy suorittaa tietyssä järjestyksessä. Vaikka interaktiivisuuden tasoa voi säätää, suurin osa pelin tapahtumista etenee kuitenkin automaattisesti, pelaajan niihin pahemmin kajoamatta saati sitten tiedostamatta.
Herää kysymys, kenelle Air Support on suunniteltu? Se on huonoimpia näkemiämme strategiapelejä pitkään aikaan. Oikeastaan on vitsi kutsua peliä strategiaksi. Ehkä se onkin vitsi, mutta kallis sellainen.
51
