Alien Breed 3D – Mission Impossible

Doom-kloonin tekeminen A1200:lle ei ole helpoimpia temppuja. Kun peli kuitenkin ilmestyy, vieläpä karismaattisella Team17-logolla varustettuna, kannattaa skeptismi sysätä syrjään.

Amigan kyvystä pyörittää pintakuvioitua sokkeloa ruudullansa on taitettu peistä jo vuosia. Nyt näyttäviä demoja on tehty jo leegio, mutta varsinaiset pelit vain ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisen aallon yritykset ovat poikkeuksetta olleet liian yksinkertaisia, tai sitten niiden pelattavuus on kömmähdellyt.

Liian hyvää...

Alien Breed -sarjan uusimmalla tulokkaalla ei ole paljonkaan tekemistä edeltäjiensä kanssa, nimi on vain mainoskikka. Juonesta sen verran, että jälleen kerran on joukko biologista sodankäyntiä varten kehitettyjä hirviöitä päässyt vapaaksi. Vain yksi mies ja niin edelleen.

Pelirunko on kehittynyt. Alueilla on korkeuseroja, vapaasti mutkittelevia seiniä, valoefektejä ja muuta tuttua. Toisin kuin esikuvassaan Doomissa, AB3D:ssä on myös tasoja, joiden sekä alla että päällä voi kävellä. Kaksinpelikin löytyy, mutta se vaatii kaksi sarjakaapelilla yhdistettyä Amigaa.

Näyttävin uutuus on vesi. Veden alla olevat esineet näkyvät värjäytyneinä, ja väreilevä vedenpinta heijastaa kauniisti maisemaa. Kokonaan veden alla sukeltaessa muuttuvat ääniefektit sumeammiksi ja liike hitaammaksi.

Pelitasoja on korppuversiossa 16, ja CDROM/CD32-versioon on luvassa lisää. Tasot ovat melko pieniä, mutta turhaa vaeltamista on sitäkin vähemmän. Grafiikan tyyli ja värivalinnat on suurelta osin nyysitty suoraan Doomista.

Karttaa ei pelissä ole, mutta tasojen pienuuden vuoksi eksyminen on harvinaista. Piilotettujen huoneiden etsiminen on kuitenkin ikävän työlästä, koska olemattoman kartan muodoista on paha etsiä vinkkejä.

Vaikeustasoja on vain yksi, eikä peliä voi tallentaa kesken kentän. Peli antaa aina kentän selvittämisen jälkeen 16-merkkisen kirjainyhdistelmän, joka täytyy kirjoittaa paperille talteen. Spartalaisen näköisestä alkuvalikosta ei voi säätää oikeastaan mitään muuta kuin ohjausnapit. Hyvä niinkin, näppäimistö nimittäin on se ainoa oikea ohjausväline AB3D:ta pelattaessa.

Vähän ja tuttua

Aseistusta on melko niukasti, sillä erilaisia hirviönnitistimiä on vain viisi erilaista. Panokset ovat koko ajan kortilla, ja joka laukauksella on syytä osua, tai ammuspula iskee nopeasti. Tällainen asearsenaalilla pihistely haiskahtaa keinotekoiselta pelin vaikeuttamiselta, koska kunnon varustuksilla useimmat kentät pulahtaisivat nopeasti läpi.

Perusase on tehoton pulssikivääri, tosin sarjaa ampuva sellainen. Haulikko on totuttuun tapaan tehokas ja nautittavasti äännähtävä. Plasma-aseen etuina ovat matala panostenkulutus ja teho, haittana huono osumatarkkuus hitaasti lentävien plasmapalleroiden takia.

Massatuhoaseet, eli kranaatin- ja raketinheitin, ovat saaneet innoituksensa Rise of the Triadista, ja niillä saa helposti tyhjennettyä hirviöistä kokonaisia huoneita. Tuttuja räjähtäviä tynnyreitä on ripoteltu sinne tänne, tosin tynnyrit luovat laimean poksahduksen sijasta valtaisan liekkimeren.

Panosten loppuessa ei voi muuta kuin juosta eteenpäin ja toivoa löytävänsä lisää ammuslaatikoita. Ilman tulivoimaa hirviöille ei mahda mitään, koska nyrkkiä, veistä, pamppua tai muuta lyömäasetta ei pelissä ole. Kentistä löytyvät aseet ovat nekin ammuksista tyhjennettyjä.

...ollakseen totta

A1200 on hidas kone. Lisäharmiksi näyttökortittomien Amigoiden näyttö on jaettu bittitasoihin, joten kuviopinnoitteisen 3D-grafiikan piirto on hidasta ilman erikoiskikkailuja. Doom-kloonit voikin jakaa kahteen leiriin: vain mega-Amigoilla pyörivät hyvägrafiikkaiset ja perus-A1200:llakin nopeat, mutta legoiset.

Team 17 selvästi ajattelee "nopeus ennen näyttävyyttä", sillä Alien Breed 3D kiertää hitausongelman käyttämällä nk. copperscreeniä. Tekniikan haittana on suuri pikselikoko ja rajoittunut väripaletti. Lisäksi pelialuetta tiiraillaan varsin pienen ikkunan läpi. Liikkeessä grafiikka on suurimman osan ajasta ihan toimivaa, mutta paikoitellen siitä ei hyvällä tahdollakaan saa mitään selvää.

Ilkeämpi voisi kysyä, mitä järkeä on tehdä huipputason 3D-rutiini, ja sitten kätkeä se rumaan pikselimosaiikkiin. Alien Breed 3D ei edes salli nopeampien koneiden omistajien suurentaa näköaluetta pudottamatta samalla resolutiota sietämättömäksi. Luvatussa "koko ruudun" grafiikkatilassa panos- ja terveyslaskureita ei näy, ja resoluutio puolittuu entisestään.

Jos pelityyppi ei vielä aiheuta näppylöitä ja pöydällä komeilee A1200, Alien Breed 3D on hyvä ostos. Graafisesti se ei yllä PC:n kolmiulotteisten ammuskelujen tasolle, mutta on pelattavuudeltaan ja suunnittelultaan paras Amigan Doom-klooni tällä hetkellä. Team 17 on lupaillut lisäkenttiä ja puuttuvaa 8 äänikanavan ominaisuutta pian ilmestyvään, päivitettyyn versioon.

77